Geoinformatiikan kasvimaa

***

Tiistaina keskipäivällä muut ryhmäläiseni aloittelivat toista kurssikertaansa QGIS:sin parissa Physicumin kylmyydessä, kun minä tuskastelin luennon päälle laitettua työvuoroani. Perjantaiaamuna raahauduin mielestäni aivan liian aikaisin alkavalle korvaavalle kurssikerralle, toivoen luokasta löytyvän vapaita koneita. Valitsemalla koneellani ja minulla oli yhtä synkkä mielentila tuohon aikaan aamusta – näyttö pysyi yhtä mustana kuin mieleni. Tämä sattumus kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, mistä moni jää vain haaveilemaan – pääsin istumaan luokan eteen Artun wingmaniksi! Vaikka niskat vääntyivät nurin useaan otteeseen taululle vilkuiltaessa, sain kuitenkin otteen ensimmäisestä harjoituksesta, jossa mittailtiin kartalle Suomi-neidon hattua ja vyötärön leveyttä.

Seuraava askel oli valita eri karttaprojektioita, ja vertailla niiden vaikutuksia pisteiden välisiin etäisyyksiin sekä pinta-aloihin. Vaikka mantsalaiset takuulla tietävät projektioiden aiheuttavan suuria vääristymiä kartoissa, on aina hyvä muistutus nähdä näistä todellisia lukuja, kuten myös Kirsi Ylinen blogissaan kirjoittaa. Tarkastelussa Suomi on kuvattu ETRS-TM35FIN-projektiolla, jota nykyään usein käytetään maatamme kuvattaessa.

 

Vertasin kahden tunnetumman projektion pinta-alavääristymiä oikeapintaiseen LAEA (Lambert azimuthal equal-area) -projektioon, joka siis esittää pinta-alat totuudenmukaisina. Mercatorin projektio, jota Iina Rusanen blogissaan surullisenkuuluisaksi luonnehtii, täräyttää heti pöytään huimaavat vääristymälukemat.

Kuva 1. Pinta-alavääristymä Mercatorin projektiossa LAEA-projektioon verrattuna.

 

Mercatorin projektio kasvattaa pinta-alavääristymäprosenttia mitä pohjoisemmaksi ja lähemmäs napoja kivutaan. Omat prosenttini eroavat kurssitovereideni lukemista hieman yläkanttiin, mutta lopputulos on silti huimaava.

 

Robinsonin projektio ei aiheuta yhtä hullua vääristymää pinta-aloissa kuin Mercatorin projektio. Tämä kompromissiprojektio pyrkii pitämään vääristymät mahdollisimman pieninä. Silti katseen kohotessa Suomen pohjoisosiin, vääristymät jälleen kasvavat LAEA-projektioon verrattuna, kuten Oula Inkeröinen blogissaan mainitsee.

 

Kuva 2. Pinta-alavääristymä Robinsonin projektiossa LAEA-projektioon verrattuna. 

Tällä viikolla geoinformatiikka antoi niskajumin, turhautuneisuushuokauksia ja pienen taimen päähäni, joka vielä kasvaa suureksi tiedon puuksi. Kiitos ja hyviä runoiltamia blogien parissa itse kullekkin.

 

Lähteet

Ylinen, Kirsi. You can do it (25.1.19) https://blogs.helsinki.fi/yxkirsi/ (luettu 29.1.19)

Rusanen, Iina. Karttaprojektiot QGIS (28.1.19) https://blogs.helsinki.fi/iinarusa/ (luettu 29.1.19)

Inkeröinen, Oula. Ken kuuseen kurkottaa se projektioon pamahtaa (29.1.19) https://blogs.helsinki.fi/inkeroul/ (luettu 30.1.19)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *