Viikko 7: Luotto omiin paikkatietotaitoihin

Tsunamikarttojen luominen

Edellisellä kurssikerralla käsiteltiin hasardeja, ja innostuin aiheesta sen verta paljon, että päätin jatkaa tällä teemalla myös viimeisellä kurssikerralla. Löysin helposti kaiken näköistä hasarditietoa maailmalta, mutta tiedon runsaus sai aikaan informaatioähkyn enkä enää tiennyt mihin aiheeseen halusin keskittyä. Valitsin lopulta aiheeksi tutut ja turvalliset tsunamit ja toiseksi aihealueeksi monista eri hasardeista koostuvan riskiluokituksen. Löysin NOAA:n alaisen NCEI:n sivuilta hyvän hakutoiminnon tsunameihin, ja rajasin tsunamit vuosien 1950-2021 välille. Hakutoiminnossa pystyi myös kätevästi valitsemaan erilaisia alueita, ja päätin tarkastella ensin Välimeren aluetta ja sitten Intian Valtamerta.

Latasin aineistot tekstimuotoisina taulukkoina ja toin ne sitten QGIS:iin. Data sisälsi paljon erilaista tietoa, mutta ongelmallista oli, että monissa sarakkeissa tietoa löytyi vain tietyistä tsunamitapahtumista. Esimerkiksi Välimerellä tapahtuneiden tsunamien voimakkuudesta oli tietoa vain yksittäisistä tsunameista, ja tällöin kartalla näytti että tsunameita olisi tapahtunut vain kymmenen kappaletta valitulla aikavälillä, vaikka oikeasti niitä oli tapahtunut monta kymmentä. Tsunamin intensiteetin esittäminen ei siis toiminut toivotulla tavalla, joten päädyin lopulta esittämään maanjäristyksen voimakkuutta tsunamin yhteydessä. Tsunamin syntymekanismi voi olla myös jokin muu kuin maanjäristys ja metadatasta ei selvinnyt, että ovatko nämä maanjäristykset olleet tsunamin pääasiallinen aiheuttaja vai vain osatekijä. Suurimmassa osassa tapauksia voidaan kuitenkin olettaa, että maanjäristys on saanut aikaan tsunamin. Siispä kahdella ensimmäisellä kartalla esitän Välimeren ja Intian valtameren tsunamien yhteydessä tapahtuneiden maajäristysten voimakkuuden magnitudeina. Maanjäristyksiä tapahtuu myös erityisen paljon litosfäärilaattojen saumakohdissa, joten siksi latasin shapefile-muotoiset tasot näistä saumakohdista Texasin yliopiston geofysiikan instituutin sivuilta löytyvästä linkistä. Hyödynsin näissä tsunamikartoissa myös aiemman kurssikerran maailman taustakarttaa ja valtioiden rajoja. Lisäksi latasin Natural Earth-sivustolta maa-alueet, joet ja järvet shapefile-tiedostoina.

Analyysia tsunamikartoista

Välimeren kartasta voidaan nähdä, että tsunamien yhteydessä on sattunut maanjäristyksiä etenkin Kreikan ja Turkin ympäristössä. Tämä alue sijaitse myös litofäärilaatan saumakohdassa, mikä lisää maanjäristyksien todennäköisyyttä. Suurin osa maanjäristyksistä asettuu luokkaan 6-7 magnitudia, eli kaikkein voimaikkammat maanjäristykset ovat Välimeren alueella harvinaisempia. Intian valtameren karttaa tulkittaessa huomataan, että suurin osa tsunamin aiheuttaneista maajäristyksistä sijoituu Kaakkois-Aasian rannikolle, etenkin Indonesian lähistölle. Maajäristyksien voimakkuus on myös huomattavasti useammin suurempi kuin Välimeren alueella, suurin osa järistyksistä on nimittäin 7-8 magnitudia ja sitäkin voimakkaampia maajäristyksiä on esiintynyt valitulla aikavälillä muutama. Tällä alueella litofäärilaatat ovat melko sirpaleisia, joten kun siellä on paljon mm. alityöntövyöhykkeitä, esiintyy järistyksiä luonnollisesti enemmän. Välimeren sijainti mannerlaattojen suhteen on kuitenkin huomattavasti rauhallisempi kuin Intian valtameren ja Kaakkois-Aasian, jotka sijaitsevat tektonisesti hyvin aktiivisella tulirenkaan alueella.

Riskikartta

Toisena aihealueena halusin käsitellä riskejä laajemmalla tasolla. Löysin UNEP:in sivuilta globaalin riskidata -sivuston, jossa oli tarjolla laajasti riskidataa. Kiinnostuin kuitenkin useiden eri hasardien muodostamasta riskidatasta. Siinä on yhdistetty tiedot trooppisista sykloneista, tulvista ja rankkasateiden aiheuttamista maanvyöryistä ja luokiteltu maailman alueet erilaisiin riskiluokkiin sen mukaan, miten suuria uhkia nämä hasardit ovat alueella. Riskiluokitus on asetettu luokasta yksi luokkaan viisi, jossa yksi tarkoittaa matalaa riskiä näille hasardeille ja luokka viisi korkeaa riskiä. Toin aineiston QGIS:iin rasterimuotoisena datana. Aineiston kanssa oli hieman ongelmia, koska se herjasi tuntematonta koordinaattijärjestelmää, mutta löysin datan latauspaikasta tiedon käytetystä koordinaatistosta ja sain ratkaistua ongelman. Datan visualisoinnissa ohjelma halusi jostain syystä pitää nollaluokankin mukana, mutta sillon se peitti kaikki alueet, joilla ei ollut riskiä näille hasardeille. Muutinkin sen luokan siksi läpinäkyväksi, jolloin aineiston pystyi hahmottaman maailman kartalla paremmin. Koska edellisissä kartoissa tarkastelin Välimerta ja Intian valtamerta, keskityin tässäkin kartassa näihin alueisiin ja zoomasin karttanäkymän siten, että siitä näkee molempien alueiden riskin suuruuden samalla kertaa. Muutoin käytin tässä kartassa samoja aineistoja kuin edellisissäkin kartoissa.

Kartasta voidaan nähdä, että Kaakkois-Aasian ja Intian seutu on kaikkein suurinta riskiluokkaa eli siellä trooppiset syklonit, tulvat ja maanvyöryt ovat hyvin suuri ja yleinen uhka. Välimeren seutu näyttää tässä valossa huomattavasti vähäriskisemmältä, mutta se on kuitenkin korkeampaa riskiluokkaa kuin esim. muu Eurooppa ja mannerten sisäalueet. Kaakkois-Aasian suuri riskiluokka selittyy varmasti pitkälti monsuuni-ilmastolla ja vaihtelevalla topografialla, jotka luovat otolliset olosuhteet erilaisille veden aiheuttamille hasardeille.

Lopuksi

Tätä harjoitusta tehdessä huomasin, miten paljon olen oppinut tällä kurssilla. Yksi mieleen jääneistä asioista on se, miten paljon työvaiheita tai hiusten repimistä yksinkertaiseltakin näyttävä kartta voi alleen kätkeä. Helmikin oli tästä blogissaan maininnut, joten en ilmeisesti ole ollut asian kanssa yksin! Myös erityisesti netistä löytyvien aineistojen hyödyntäminen on ollut minulle aiemmin tuntematonta aluetta, mutta kurssin myötä tiedän sieltä nyt löytyvän vaikka mitä ja osaan nyt käyttää niitä omiin tarkoituksiini. Datan visualisointi luonnistuu jo yllättävän hyvin, ja uskallan kokeilla QGIS:llä uusia ominaisuuksia ja testata erilaisia työkaluja. Kurssilta päällimäisenä on jäänyt mieleen, miten mukavaa on ollut tehdä paikkatietojuttuja omassa rauhassa omalla koneella. Kun aiemmissa opinnoissani pääsin käyttämään ArcGIS:iä vain koulun koneella, tein yleensä nopeasti ne pakolliset tehtävät pyydetyllä tavalla. Syvällisempi ymmärtäminen ja toimintojen kokeilu jäi silloin puuttumaan lähes kokonaan. Tämän kurssin myötä olen innostunut tutkimaan paikkatiedon mahdollisuuksia itsenäisesti ja tekemään itsenäisiä valintoja sitä käyttäessä. Kurssin opit tulevat varmasti tarpeeseen tulevaisuudessa, sillä eihän työelämässäkään kukaan opeta koko ajan vieressä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Nyt uskallan tarttua paikkatiedon suhteen itsenäisesti toimeen, eikä paikkatieto-ohjelma satoine eri toimintoineen aiheuta enää pakokauhun tunnetta! 😀

Lähdeluettelo:
Lappalainen-Imbert, H. (2021). Kerta 7 – Itsenäisesti tehtävä kartta. https://blogs.helsinki.fi/laphelmi/2021/03/02/kerta-7-itsenaisesti-tehtava-kartta/