PAK #1

PAK-kurssin ensimmäinen kurssikerta palautti mieleen lukiosta tuttua paikkatiedon teoriaa ja esitteli monille täysin uuden työkalun: gis-ohjelma MapInfon. Teorian kertaus oli sopivan pehmeä aloitus uuteen aiheeseen, mutta suurimman positiivisen yllätyksen ja helpotuksen huokauksen tarjosi MapInfo; ennakkoluuloistani poiketen ohjelma näyttikin siltä, ettei sen käyttöön tarvitse insinöörin koulutusta.

Oppitunnin alkuun palautimme pikaisesti mieliin paikkatiedon peruskäsitteitä, mutta siirryimme nopeasti opettelemaan uutta ja tutustuimme uuteen ystäväämme MapInfoon. Vaikka sen toiminnot ovat melko ainutlaatuisia moniin aiemmin käyttämiimme ohjelmiin nähden, sen käyttöliittymässä on paljon samaa kuin esimerkiksi TAK-kurssilla tutuksi tulleessa Coreldrawissa. Ohjelmien toiminta on kuitenkin täysin erilaista, ja opettaja Arttu rohkaisikin käyttämään niitä yhdessä: esimerkiksi kun on saanut siirrettyä tilastotietoa kartalle MapInfon vaivattomien työkalujen avulla, voi toiminnoiltaan vapaammalla CoreDrawilla sommitella lopputuloksen näyttämään hyvältä.

Harjoittelun jälkeen siirryimme ensimmäisen itsenäisen tehtävämme pariin. Tarkoituksena oli luoda teemakartta vapaaehtoisesta aiheesta. Päätin kartoittaa eläkeläisten suhteellista osuutta kunnittain, sillä tutkimalla kuntien prosentteja ja vertaamalla tuloksia muiden kurssilaisten teemoihin voisin saada tietoa kuntien taloustilanteesta ja elinvoimaisuudesta. Kartta on koropleettikarttana selkeä ja helposti luettava, ja olen tyytyväinen sen ulkoasuun.

Kartasta näkee sen, mitä media usein toitottaa: Suomi mummoutuu. Suuressa osassa kunnista eläkeläisiä on väestöstä yli viidesosa. Voimakkain tilanne on monissa itärajan kunnissa sekä pienissä, mahdollisissa kuihtuvissa muuttotappiokunnissa, jotka luovat mosaiikin Keski-Suomen tienoille. Vähiten eläkeläisiä on pääkaupunkiseudun alueella.

Tatu Leppänen on blogikirjoituksessaan (2016) tulkinnut karttaansa Suomen työssäkäyvistä 18-74-vuotiaista. Näyttäisi siltä, että suurimmassa osassa kunnista työssäkäyvien ja eläkeläisten määrät ovat toisiinsa nähden kääntäen verrannollisia; alueilla, joilla eläkeläisosuus on suuri, on työssäkäyvien määrä pienempi kuin alueilla, joilla eläkeläisiä on vähemmän. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin kuntiin, mutta  esimerkiksi Kiteessä ja Tohmajärvellä, naapurikunnissa Pohjois-Karjalassa, eläkeläisiä on väestöstä yli kolmasosa ja työssä käyviä alle puolet. Monissa muissa pienissä kunnissa tilanne on samanlainen, ja karttoja tulkitessa heränneen päätelmän vahvistaa Tilastokeskus (2015); Kiteen ja Tohmajärven lisäksi monet tämänkaltaiset kunnat ovat muuttotappioaluetta.

Kuva 1. Eläkeläisten suhteellinen määrä kunnittain 2015.

Lähteet

Leppämäki, Tatu. Paikkatiedon maailmaan – 1. kurssikerta (2016). PAKinoita kartoista. <https://blogs.helsinki.fi/leppatat/> Luettu 28.1.2016

Kuntien avainluvut, Tilastokeskus. <https://www.stat.fi/tup/kunnat/index.html> Luettu 28.1.2016

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *