Artikkeli #1

Anne Leonowicz vertailee artikkelissaan (2006) yhden ja kahden muuttujan teemakarttoja. Jo tekstinsä alussa Leonowicz tuo esiin kummankin tyylin vahvuudet; yksimuuttujaisella kartalla on selkeä esittää tietyn ilmiön alueellista jakautumista, ja kahden muuttujan kartalla voidaan visualisoida ilmiöiden mahdollista lineaarista riippuvuutta.

Jos käyttää kartassaan kahta muuttujaa, kannattaa niiden luokkien määrä pitää alhaisena. Jo 3 luokkaa molemmissa muuttujissa johtaa yhdeksään yhteensä (3×3), ja ainakin itselleni tämä olisi selkeä kipuraja, sillä neljä (16) voisi tehdä kartasta mahdottoman lukea.

Leonowiczin esittelemä legendavaihtoehto vaikutti ensisilmäyksellä hämmentävältä, mutta tajusin melko nopeasti pisteiden esittävän muuttujien arvoja. Tämän hajontakuvion avulla näkee pienen tulkitsemistuokion jälkeen muuttujien välisen mahdollisen korrelaation ja sen suunnan (pos. vai neg.).

Leonowiczin tutkimuksen mukaan opiskelijat pitivät kaksimuuttujaisen kartan legendaa hankalasti tulkittavana, mutta karttoja pidettiin mielenkiintoisempina kuin perinteisiä yhden muuttujan karttoja. Kiinnostus ajaa opiskelijoita tutkimaan asiaa ja näin kehittymään maantieteilijöinä. Kun legendaa joutuu vilkaisun sijasta tosissaan tulkitsemaan, kartasta voi saada paljon enemmän irti.

Lähteet:

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33–37.

PAK #7

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia-kurssin seitsemäs kurssikerta on jäänyt mieleeni pysyvästi, ja vielä näin heinäkuisena aamunakin tunnin tapahtumat palautuvat mieleeni lähestulkoon kirkkaina, tuntuu kuin maaliskuu olisi ollut vasta eilen. Viimeisen kerran kunniaksi saimme tuottaa karttoja täysin omavalintaisista aiheista, ja Mapinfon uusina asiantuntijoina otimme haasteen vastaan innokkaina.

Alkuperäinen ideani oli kartoittaa Pohjoi-Korean ilmiöitä. Huomasin kuitenkin nopeasti, ettei edes deep webin pimeimmistä syövereistä löytynyt sellaista Korea-statistiikkaa, jonka olisi voinut järkevästi pukea kartalle. En kuitenkaan lannistunut, vaan valitsin uudeksi aiheekseni jotakin hieman lähempää; päätin tutkia Lapin maakunnan alkoholinkäyttöä ja rikoksia.

Päädyin tutkimaan Lappia, sillä siellä kulutetaan keskimäärin lähes puolet enemmän alkoholia asukasta kohden kuin koko maassa (Tilastokeskus 2015). Kotimaisen kohteen tutkimisen toinen plussa oli, että tarjolla olisi varmasti luotettavaa tietoa ja laadukkaita karttapohjia.

Käytin karttapohjana aiemmilta kurssikerroilta tuttua Suomen kuntakarttaa, josta erotin Lapin tutkittavakseni. Maakunnassa on muutamia todella harvaan asuttuja pikkukuntia, kuten Ylitornio ja Ranua alle 5000 asukkaallaan. Kun näitä verrataan Lapin suurimpaan kuntaan, 60000:n asukkaan Rovaniemeen, on fiksua tutkia absoluuttisten lukujen lisäksi myös suhteellisia arvoja.

Vaikka tekstini alussa ylpeilin, että koko kurssikerta on tuoreena muistissani, joudun aloittamaan tämän kappaleen disclaimerilla: en aluksi muistanut seuraavan kartan tekemistä. Nyt muistot ovat jo kuitenkin ottaneet minusta vallan, ja osaan kertoa, että kartan tarkoitus on kuvata läänin kuntien asemaa.

 Kuva 1. Vakituinen asuminen ja mökit.
Kuva 1. Vakituinen asuminen ja mökit.

Kartasta näkee, että Lapin suuremmissa kunnissa, kuten Torniossa ja Rovaniemellä, asuinrakennuksia on enemmissä määrin kuin vapaa-ajan asuntoja. Osa alueen pikkukunnista on selviä mökkikuntia, ja parissa mökit ovat jopa enemmistö. Kun näiden kylien, kuten Posion ja Kolarin, statistiikkaa tutkii, huomaa, että Posio on muuttotappioaluetta ja Kolarikin sätkii lähes olemattoman väestönkasvunsa kanssa (Tilastokeskus 2015). Olisiko mahdollista, että kuntien ongelmat ja näistä johtuvat säästötoimepiteet heijastuvat asukkaisiin niin vahvasti, että he ajautuvat hukuttamaan huolensa panimotuotteisiin?

Kuva 2. Alkoholin myynti ja kirkkaiden juomien osuus.
Kuva 2. Alkoholin myynti ja kirkkaiden juomien osuus.

Kuva 2 kuvaa alkoholijuomien myyntiä kunnittain. Koska käytin karttaa tehdessäni absoluuttisia arvoja, Rovaniemi erottuu joukosta selkeästi. Vaihteluvälit jäivät tässä kartassa ehkä osittain epäinformatiiviselle tasolle, sillä etenkin toiseksi suurin luokka 131-523 kl vuodessa on turhan laaja siihen, että pelkästään kartan perusteella voisi tehdä tarkkoja havaintoja. Paikallisasukkaiden melankolian lisäksi alkoholinmyyntiin voi vaikuttaa positiivisesti Lapin hiihtokeskuksissa ja muissa kohteissa lomailevien turistien juhliminen.

Pelkän alkoholinkulutuksen tutkimisen lisäksi päätin tutkia stereotypiaa siitä, että lappalaiset ovat kovia tappelemaan humalapäissään. Päätin verrata kuntien alkoholimyyntiä ja väkivaltarikostilastoja.

Kuva 4. Alkoholimyynti suhteessa väkilukuun ja väkivaltarikokset.
Kuva 4. Alkoholimyynti ja väkivaltarikokset suhteessa väkilukuun.
Kuva 3. Alkoholimyynti ja väkivaltarikokset.
Kuva 3. Alkoholimyynti ja väkivaltarikokset.

 

Tein aiheesta kaksi karttaa, toiseen käytin alkoholimyynnin absoluuttisia arvoja kun taas toisessa suhteutin myynnin asukaslukuun. Rovaniemellä tapahtuu eniten rikoksia, mutta asukasmäärään suhteutettuna se sijoittuu Lapin väkivaltatilastojen keskivaiheille. Kittilässä tapahtuu suhteellisesti eniten väkivaltarikoksia, yksi jokaista 100:a asukasta kohden. Alkoholinkulutuksessa kunta kuuluu toiseksi korkeimpaan luokkaan kun tutkitaan alkoholin myynnin määrää, mutta kun määrää sijoitetaan asukaslukuun, luokka putoaa yhden alaspäin. Sodankylässä tilanne on päinvastainen; suhteellinen kulutus on korkeampaa kuin absoluuttinen. Tähän voisi vaikuttaa juhlivien turistien alkoholinkulutus.

Käytin jokaisessa kurssikerran kartassani hyväksi havaittua marjapuuronsävyistä väriskaalaa. Karttojeni ulkoasut ovat mielestäni selkeitä ja jokseenkin ihan esteettisiä, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää erilaista tyyliä, kuten esimerkiksi Veera Karvonen, jonka kartan valtioiden rajat näyttivät mukavan smootheilta omiini verrattuina.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka virallisemmista deadlineista on jo vierähtänyt hieman aikaa, olen käyttänyt viimeiset kuukaudet kurssin sisältöä päässäni työstäen, ja näin varmistanut että saan tuotettua blogiini mahdollisimman laadukasta ja rikasta tekstiä. MapInfon peruskomennot ovat piirtyneet hippokampukselleni varmasti koko loppuelämäkseni, ja muutenkin kurssista jäi hyvä maku :^)

Lähteet:

Karvonen Veera (2016). 7. kurssikerta: Viimeistä viedään Veeran PAK-blogi.  <https://blogs.helsinki.fi/kveera/2016/03/04/7-kurssikerta-viimeista-viedaan/>

Kuntien avainluvut, Tilastokeskus. <https://www.stat.fi/tup/kunnat/index.html> Luettu 11.7.2016.

Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat, Tilastokeskus. <http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kuntien_avainluvut/Kuntien_avainluvut__Kuntien_avainluvut/?tablelist=true> Luettu 11.7.2015

 

gg

PAK #6

Aloittelimme kurssikerran jalkautumalla talvisen Kumpulan kaduille GPS-paikantimien kera. Tehtävänämme oli kirjata ylös tutkimiemme ilmiöiden, oman ryhmäni tapauksessa liikennemerkkien, sijainnit xyz-koordinaatistossa. Paikantimien xy-tasokoordinaatistoluvut näyttivät päteviltä, mutta korkeusvaihtelua kuvaava z-luku vaihteli GPS:n näytöllä huomattavasti radikaalimmin kuin luonnossa. Tarkempien lukujen saantia olisi voinut helpottaa jonkin tiedetyn pisteen tietojen vertailu satellittien lähettämään dataan.

Selviydyttyämme takaisin luokkaan syötimme loimme MapInfossa kartan keräämästämme liikennemerkkidatasta, mikä luonnollisesti sujui helposti, sillä tarkkojen koordinaatistopisteiden lisääminen karttaan ei ole erityisen vaativaa puuhaa.

Geokoodaus eli kohteiden paikantaminen koordinaattijärjestelmässä niiden osoitetietojen perusteella osoittautui hieman hankalammaksi. Tämä tapahtui yhdistämällä osoitetiedot pohjakartan kanssa, mutta lopputulos heitti paikoittain paljonkin.

Itsenäisen tehtävän aiheeena olivat tällä kertaa hasardit; maanjäristykset, meteoriitit ja tulivuorenpurkaukset. Tarkotuksena oli leikkiä opettajaa ja tuottaa aineistoa, joka herättäisi mielenkiintoa kouluikäisissä ja olisi tarpeeksi selkeää.

Ensimmäiseen karttaani kokosin yli 8 richterin järistykset vuosilta 1980-2010. Kartta näytti omaan silmääni ihan hyvältä, ja tietty siitä näki selvästi millä alueilla tärinöistä kärsitään eniten. Kartta kaipasi kuitenkin lisää väriä ja informaatiota joten upgradesin sen täysimittaseksi hsardikartaksi lisäämällä siihen samalta ajanjaksolta merkittävät tulivuorenpurkaukset ja relevantit meteoriittitörmäykset.

 

Kuva 1. Yli 8 rictherin maanjäristykset 1980-2010.
Kuva 1. Yli 8 rictherin maanjäristykset 1980-2010.
Kuva 2. Kaikki allekirjottaneen mielestä relevantit hasardit 1980-2010.
Kuva 2. Kaikki allekirjottaneen mielestä relevantit hasardit 1980-2010.

Molemmista kartoista erottuvat hyvin litosfäärilaattojen reuna-alueet, joilla tuliperäinen toiminta on voimakkainta planeetallamme. Koska laskin mukaan vain erittäin voimakkaat maanjäristykset, joita tapahtuu keskimäärin vain kerran vuodessa (Helsingin yliopiston seismologian laitos), sekä melko isot tulivuorenpurkaukset (väh. taso 3), laattojen reunat eivät tule täysin esiin. Jos ajatellaan asiaa koulutuksen kannalta, tärkeintähän on juuri oppia kaikkein aktiivisimmat alueet, kuten Tyynenmeren tulirengas Kaakkois-Aasiassa.

Kartat ovat ihan informatiiviisia ja selkeitä, mutta tutustuttuani kursitovereideni tuotoksiin tajusin, että olisin itsekin voinut melko helposti taustaan katoavien pienten symboleiden sijasta suurempia merkkejä, kuten Niko Pelkonen ja Marisofia Nurmi ovat tehneet. Hasardit kokoavasta kartasta löytyi myös pieni virhe, sillä maanjäristyksiä kuvaava symboli on kartassa erilainen kuin legendassaan.

Kun olin saanut kaksi ensimmäistä karttaani valmiiksi, halusin tehdä jotain erilaista. Pohdin päässäni, miten saisin kirkassilmäiset lukio-opiskelijat innostumaan maantieteestä. Kiihkeän brainstorming-session jälkeen päätin tutkia meteoriittitörmäysten vaikutusta alueen lukutaitoprosenttiin.

Kuva 3. Meteoriittitörmäykset ja lukutaito.
Kuva 3. Meteoriittitörmäykset ja lukutaito.

Cum hoc ergo propter hoc. Vaikka onkin pieni mahdollisuus, että taivaasta putoavilla kivillä tai niiden säteilyllä on vaikutus lähialueen ihmisten lukutaidon kehittymiseen, eli esimerkiksi korkean lukutaidon pohjoismaiden olematon meteoriittisaldo ei välttämättä saa aikaan hyvää luetun ymmärtämistä (esim tämän lauseen rakenne kertoo siitä, sori muutenkin paikoittain hounosta tekstistä). Opetuksen kannalta kartta olisi hyvä, sillä sen avulla olisi helppo opettaa, ettei korrelaatio aina merkkaa kausaliteettia.

Lähteet:

Pelkonen Niko (2016). Kurssikerta 3 – Konflikteja ja valuma-alueita. Nikon PAK-blogi. <https://blogs.helsinki.fi/nikopelk/2016/02/09/kurssikerta-3-konflikteja-ja-valuma-alueita/>

Nurmi Marisofia (2016) Kurssikerta 6 Ulkoilua ja järistyksiä. Nurmari’s blog. <https://blogs.helsinki.fi/nurmaris/2016/02/28/kurssikerta-6-ulkoilua-ja-jaristyksia/>

Tietoa maanjäristyksistä. Helsingin yliopisto. <http://www.seismo.helsinki.fi/fi/maanjtietoa/perustietoa/magnitudi.html>