Artikkeli #1

Anne Leonowicz vertailee artikkelissaan (2006) yhden ja kahden muuttujan teemakarttoja. Jo tekstinsä alussa Leonowicz tuo esiin kummankin tyylin vahvuudet; yksimuuttujaisella kartalla on selkeä esittää tietyn ilmiön alueellista jakautumista, ja kahden muuttujan kartalla voidaan visualisoida ilmiöiden mahdollista lineaarista riippuvuutta.

Jos käyttää kartassaan kahta muuttujaa, kannattaa niiden luokkien määrä pitää alhaisena. Jo 3 luokkaa molemmissa muuttujissa johtaa yhdeksään yhteensä (3×3), ja ainakin itselleni tämä olisi selkeä kipuraja, sillä neljä (16) voisi tehdä kartasta mahdottoman lukea.

Leonowiczin esittelemä legendavaihtoehto vaikutti ensisilmäyksellä hämmentävältä, mutta tajusin melko nopeasti pisteiden esittävän muuttujien arvoja. Tämän hajontakuvion avulla näkee pienen tulkitsemistuokion jälkeen muuttujien välisen mahdollisen korrelaation ja sen suunnan (pos. vai neg.).

Leonowiczin tutkimuksen mukaan opiskelijat pitivät kaksimuuttujaisen kartan legendaa hankalasti tulkittavana, mutta karttoja pidettiin mielenkiintoisempina kuin perinteisiä yhden muuttujan karttoja. Kiinnostus ajaa opiskelijoita tutkimaan asiaa ja näin kehittymään maantieteilijöinä. Kun legendaa joutuu vilkaisun sijasta tosissaan tulkitsemaan, kartasta voi saada paljon enemmän irti.

Lähteet:

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33–37.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *