Kuukausi: tammikuu 2020

Toiselle kurssikerralle marssittiin hieman pettyneissä mielin. Edellisellä kerralla oli käsitelty niin paljon täysin uutta ja tuntematonta. Heräsi pelko, ettei sitä välttämättä tule pysymään kärryillä lainkaan koko kurssin aikana.

Useista kanssaopiskelijoiden blogeista olen kuitenkin lukenut vastaavia tuntemuksia. Muun muassa Aapo Keinäsen ensimmäisen tunnin blogikirjoituksesta paistaa läpi pelon aiheuttama viha (ja jokseenkin myös vihan aiheuttama pelko.) Tämä herättää kuitenkin helpotusta siitä, ettei ainakaan ole ainoa, joka on aivan pihalla.

Paikalla tunnilla oli kuitenkin onneksi opettajamme Arttu Paarlahti, joka vastaa kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiini. Tämä auttoi positiivisempaan asennoitumiseen QGIS-ohjelmaa kohtaan. Ja kuten Miklas Kuoppanen blogissaan sanoo, ” – tekeminen ilman apua maistuu puulta.”

Tunnin tehtävänä oli vertailla sitä, kuinka paljon Robinsonin ja Mercatorin projektioiden vääristymät eroavat toisistaan. Kuvan 1. koropleettikartta havainnollistaa sitä, kuinka paljon suurempia pinta-alat ovat Mercatorin projektiossa, kuin Robinsonin. Mitä punaisempi alue, sitä suurempi on pinta-alojen erotus.

Itse en ole koskaan ajatellut, kuinka paljon Mercatorin ja Robinsonin projektiot eroavat toisistaan niinkin pienellä, kuin Suomen kokoisella alueella. Luonnollisesti eroja on sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi mennään. Tässä taulukossa on kyse kuitenkin jopa 4-kertaisista eroista Utsjoen ja Inarin kunnissa. Etelässäkin erot ovat n. 2-kertaisia.

Kuvassa 1 yleisilme on selkeä sen suhteen, että projektioiden eroja on paljon ja koko Suomen alueelta. Siitä ei kuitenkaan välity välttämättä tarpeeksi selkeästi, mitkä kunnista ovat kaikkein punaisimpia. Lisäksi arvot olisi tullut muuttaa prosenteiksi, mutta rakas QGis ei enää antanut avata alkuperäistä tiedostoa. Voitte siis mielessänne siirtää pilkkua kaksi askelmaa taaksepäin.

Kaiken kaikkiaan kurssikerta jätti positiivisellekin mielelle. Kaikki edellisen kerran ongelmat saatiin ratkaistua loppuun ja aiheestakin jäi parempi ymmärrys.

…

”Tämä rauha ei ole luonnollista. Se merkitsee, että jotain kauheaa on tulossa.” -Vilijonkka

Lähteet:

Aapo Keinänen https://blogs.helsinki.fi/kebaapo/ (Luettu 27.1.2020 )

Miklas Kuoppala https://blogs.helsinki.fi/kmiklas/ (Luettu 27.1.2020)

T. Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1942)

Geoinformatiikan menetelmät -kurssi alkaa uuden käytettävän ohjelman esittelyllä: QGIS. Ohjelma vaikutti ensisilmäyksellä paljolti yhtä yksinkertaiselta, kuin edellisellä kurssilla käytetty CorelDraw:ta, kunnes tunnin tehtävien kunnianhimoisuus alkaa valjeta. Pärjäillä pitäisi vielä ilman minkäänlaista undo-nappia. Kääk!

Työskentely alkoi Pohjois-Euroopan kartan, sekä tehtävään liittyvien attribuuttitietojen tuomisella zip-tiedostosta QGIS-ohjelmaan. Karttojen vieminen onnistuu luontevasti, kuten muutkin yleiset perusperiaatteet, jotka ovat tulleet tutuiksi aiempien kurssien karttaohjelmista. Erilaisia välilehtiä on kuitenkin aivan valtavasti: mistä säädetään värejä, missä tehdään laskutoimitukset ja missä luodaan uudet karttatasot. Kuitenkin kun itse alkoi toistamaan valkokankaalla tehtyä perässä, alkoivat uudet toiminnotkin tulla tutuiksi.

Sitten rupesi ilmaantumaan ongelmia. Tehtävässä oli tarkoitus luokitella kartan maat niiden typpipäästöjen mukaan. Alkuun vahingossa luotu vääränlainen attribuutti ei toiminutkaan laskutoimituksissa, joten typpipäästöjen mukaan luokiteltujen maiden taso ei ollut näkyvissä lainkaan. Tämän sai opettaja lopulta korjattua, mutta korjattua versiota ei kone ollutkaan jostain syystä tallentanut. Jälleen tekijä on siis pulassa, eikä pääse eteenpäin. No, typen kokonaissumman jouduin sitten uudelleen kaivamaan jostain, ja lopputulos näyttää nyt jotakuinkin samalta, kuin opettajan korjaamakin. Lopuksi kartalle lisättiin enää vain pohjoisnuoli, attribuuttitaulu sekä mittakaava. Kaksi viimeistä tulivat kätevästi suoraan tietokannasta käsin. Valmis versio näkyy kuvassa 1.

Suora tietojen kopiointi tietokannasta oli tässä huono valinta. Ensimmäisen kuvan attribuuttitaulukko on nimittäin hyvin epäselvä, sillä siinä ei näy yksiköitä lainkaan, ja otsikointi on tehty karttatasojen nimien mukaan. Myös esimerkiksi “administrative boundaries” -nimellä varustetun asteikon rajat ovat sekavat. Lisäksi typen päästöjä merkitsevien pisteiden karttataso olisi tullut laittaa tasoista päällimmäiseksi. Pohjoisnuolessakaan ei ole p-kirjainta.

Osa kartan ongelmista olisi ollut helppo korjata, mutta ajateltuani päätin säästää kartan sellaisena, kuin sen ensimmäisenä tallensin. Se jääköön muistutukseksi siitä, miltä teemakartan EI kuuluisi näyttää. Siihen on mukava tulevaisuudessa verrata omaa edistystä. Siksi se jääköön tuollaiseksi.

Tunnilla annettiin myös lisätehtävä, jonka tarkoitus oli soveltaa samankaltaisia toimintoja Suomen kuntien aineistoon. Tällä kerralla ohjelman käyttö luonnistui jo sutjakkaammin. Kuvassa 2 on havainnollistettu Suomen koko väestön prosentuaalista sijoittumista niin, että tummemman punaisilla kunnilla on suurempi prosenttiosuus Suomen asukkaista, kuin vaaleammilla.

Toinen kartta näyttää jo visuaalisesti paremmalta, kuin ensimmäinen. Tällä kartalla tarkastellaan vain yhtä ilmiön muuttujaa, mikä yksinkertaistaa näkymää. Kartalta näkee nopeasti ja helposti, missä sijaitsevat ne kunnat, joissa on eniten ihmisiä. Voidaan myös havaita, että väestö keskittyy enemmän Etelä- ja Keski-Suomeen, kuin pohjoiseen. Taulukossa on lisäksi yksiköt, vaikkakin otsikointi olisi voinut olla kuvaavampi. 

Ohjelmassa on valtavasti erilaisia toimintoja, joista kaikista ei oikein ymmärrä, mitä niillä tehdään. Toiminnoissa on paljon pikkuseikkoja, joiden unohtuminen johtaa täysin vääränlaiseen karttanäkymään. QGIS:llä voi tehdä niin paljon erilaisia asioita, mikä juurikin tekee siitä hankalakäyttöisen. Käytön opetteluun tulee siis menemään valtavasti aikaa. Tämän ymmärtää heti ensimmäisellä tunnilla. Kuitenkin käsitys on hieman selvempi, ja tietyt yksinkertaiset toiminnot ovat kuitenkin jääneet mieleen.

Welcome to Blogipalvelut. This is your first post. Edit or delete it, then start blogging!