Geoinformatiikan menetelmät -kurssi alkaa uuden käytettävän ohjelman esittelyllä: QGIS. Ohjelma vaikutti ensisilmäyksellä paljolti yhtä yksinkertaiselta, kuin edellisellä kurssilla käytetty CorelDraw:ta, kunnes tunnin tehtävien kunnianhimoisuus alkaa valjeta. Pärjäillä pitäisi vielä ilman minkäänlaista undo-nappia. Kääk!
Työskentely alkoi Pohjois-Euroopan kartan, sekä tehtävään liittyvien attribuuttitietojen tuomisella zip-tiedostosta QGIS-ohjelmaan. Karttojen vieminen onnistuu luontevasti, kuten muutkin yleiset perusperiaatteet, jotka ovat tulleet tutuiksi aiempien kurssien karttaohjelmista. Erilaisia välilehtiä on kuitenkin aivan valtavasti: mistä säädetään värejä, missä tehdään laskutoimitukset ja missä luodaan uudet karttatasot. Kuitenkin kun itse alkoi toistamaan valkokankaalla tehtyä perässä, alkoivat uudet toiminnotkin tulla tutuiksi.
Sitten rupesi ilmaantumaan ongelmia. Tehtävässä oli tarkoitus luokitella kartan maat niiden typpipäästöjen mukaan. Alkuun vahingossa luotu vääränlainen attribuutti ei toiminutkaan laskutoimituksissa, joten typpipäästöjen mukaan luokiteltujen maiden taso ei ollut näkyvissä lainkaan. Tämän sai opettaja lopulta korjattua, mutta korjattua versiota ei kone ollutkaan jostain syystä tallentanut. Jälleen tekijä on siis pulassa, eikä pääse eteenpäin. No, typen kokonaissumman jouduin sitten uudelleen kaivamaan jostain, ja lopputulos näyttää nyt jotakuinkin samalta, kuin opettajan korjaamakin. Lopuksi kartalle lisättiin enää vain pohjoisnuoli, attribuuttitaulu sekä mittakaava. Kaksi viimeistä tulivat kätevästi suoraan tietokannasta käsin. Valmis versio näkyy kuvassa 1.
Suora tietojen kopiointi tietokannasta oli tässä huono valinta. Ensimmäisen kuvan attribuuttitaulukko on nimittäin hyvin epäselvä, sillä siinä ei näy yksiköitä lainkaan, ja otsikointi on tehty karttatasojen nimien mukaan. Myös esimerkiksi “administrative boundaries” -nimellä varustetun asteikon rajat ovat sekavat. Lisäksi typen päästöjä merkitsevien pisteiden karttataso olisi tullut laittaa tasoista päällimmäiseksi. Pohjoisnuolessakaan ei ole p-kirjainta.
Osa kartan ongelmista olisi ollut helppo korjata, mutta ajateltuani päätin säästää kartan sellaisena, kuin sen ensimmäisenä tallensin. Se jääköön muistutukseksi siitä, miltä teemakartan EI kuuluisi näyttää. Siihen on mukava tulevaisuudessa verrata omaa edistystä. Siksi se jääköön tuollaiseksi.
Tunnilla annettiin myös lisätehtävä, jonka tarkoitus oli soveltaa samankaltaisia toimintoja Suomen kuntien aineistoon. Tällä kerralla ohjelman käyttö luonnistui jo sutjakkaammin. Kuvassa 2 on havainnollistettu Suomen koko väestön prosentuaalista sijoittumista niin, että tummemman punaisilla kunnilla on suurempi prosenttiosuus Suomen asukkaista, kuin vaaleammilla.
Toinen kartta näyttää jo visuaalisesti paremmalta, kuin ensimmäinen. Tällä kartalla tarkastellaan vain yhtä ilmiön muuttujaa, mikä yksinkertaistaa näkymää. Kartalta näkee nopeasti ja helposti, missä sijaitsevat ne kunnat, joissa on eniten ihmisiä. Voidaan myös havaita, että väestö keskittyy enemmän Etelä- ja Keski-Suomeen, kuin pohjoiseen. Taulukossa on lisäksi yksiköt, vaikkakin otsikointi olisi voinut olla kuvaavampi.
Ohjelmassa on valtavasti erilaisia toimintoja, joista kaikista ei oikein ymmärrä, mitä niillä tehdään. Toiminnoissa on paljon pikkuseikkoja, joiden unohtuminen johtaa täysin vääränlaiseen karttanäkymään. QGIS:llä voi tehdä niin paljon erilaisia asioita, mikä juurikin tekee siitä hankalakäyttöisen. Käytön opetteluun tulee siis menemään valtavasti aikaa. Tämän ymmärtää heti ensimmäisellä tunnilla. Kuitenkin käsitys on hieman selvempi, ja tietyt yksinkertaiset toiminnot ovat kuitenkin jääneet mieleen.
