Toiselle kurssikerralle marssittiin hieman pettyneissä mielin. Edellisellä kerralla oli käsitelty niin paljon täysin uutta ja tuntematonta. Heräsi pelko, ettei sitä välttämättä tule pysymään kärryillä lainkaan koko kurssin aikana.
Useista kanssaopiskelijoiden blogeista olen kuitenkin lukenut vastaavia tuntemuksia. Muun muassa Aapo Keinäsen ensimmäisen tunnin blogikirjoituksesta paistaa läpi pelon aiheuttama viha (ja jokseenkin myös vihan aiheuttama pelko.) Tämä herättää kuitenkin helpotusta siitä, ettei ainakaan ole ainoa, joka on aivan pihalla.
Paikalla tunnilla oli kuitenkin onneksi opettajamme Arttu Paarlahti, joka vastaa kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiini. Tämä auttoi positiivisempaan asennoitumiseen QGIS-ohjelmaa kohtaan. Ja kuten Miklas Kuoppanen blogissaan sanoo, ” – tekeminen ilman apua maistuu puulta.”
Tunnin tehtävänä oli vertailla sitä, kuinka paljon Robinsonin ja Mercatorin projektioiden vääristymät eroavat toisistaan. Kuvan 1. koropleettikartta havainnollistaa sitä, kuinka paljon suurempia pinta-alat ovat Mercatorin projektiossa, kuin Robinsonin. Mitä punaisempi alue, sitä suurempi on pinta-alojen erotus.
Itse en ole koskaan ajatellut, kuinka paljon Mercatorin ja Robinsonin projektiot eroavat toisistaan niinkin pienellä, kuin Suomen kokoisella alueella. Luonnollisesti eroja on sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi mennään. Tässä taulukossa on kyse kuitenkin jopa 4-kertaisista eroista Utsjoen ja Inarin kunnissa. Etelässäkin erot ovat n. 2-kertaisia.
Kuvassa 1 yleisilme on selkeä sen suhteen, että projektioiden eroja on paljon ja koko Suomen alueelta. Siitä ei kuitenkaan välity välttämättä tarpeeksi selkeästi, mitkä kunnista ovat kaikkein punaisimpia. Lisäksi arvot olisi tullut muuttaa prosenteiksi, mutta rakas QGis ei enää antanut avata alkuperäistä tiedostoa. Voitte siis mielessänne siirtää pilkkua kaksi askelmaa taaksepäin.
Kaiken kaikkiaan kurssikerta jätti positiivisellekin mielelle. Kaikki edellisen kerran ongelmat saatiin ratkaistua loppuun ja aiheestakin jäi parempi ymmärrys.
…
”Tämä rauha ei ole luonnollista. Se merkitsee, että jotain kauheaa on tulossa.” -Vilijonkka
Lähteet:
Aapo Keinänen https://blogs.helsinki.fi/kebaapo/ (Luettu 27.1.2020 )
Miklas Kuoppala https://blogs.helsinki.fi/kmiklas/ (Luettu 27.1.2020)
T. Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1942)