Toivoa (ja väsymystä) ilmassa
Neljännelle tunnille tullessa mielessä ei pyörinyt ihmeemmin mikään. Syy tähän kuitenkin johtui lähinnä herätyskellosta, joka oli kesken maistuvan unisyklin tullut pilaamaan unen sekä samalla tuhoamaan koko aamupäivän aivotoiminnan. Noh, eikun vaan töihin.
Onneksi QGIS toimi kiltimmin tällä kerralla. Kuva 1. kartan luominen onnistui ongelmitta, ja lopputulos näytti haluamaltani. Luomani kartta antaa yleisilmeen pääkaupunkiseudun asukkaiden jakautumisesta eri alueille. Ruudut ovat neliökilometrin kokoisia. Jos alueella ei ole ruutua, se tarkoittaa ettei siellä asu ihmisiä (mm. vesistö- tai teollisuusalueet.) Jokaisessa valkoisessa ruudussa asuu vähintään 1 ihminen. Ruuduista tummimmat, eli eniten asutetut löytyvät Helsingistä keskustan liepeiltä. Muut suuret asutuskeskukset erottuvat tummina vihreinä läikkinä. Unisilla silmilläni saatoin erottaa muutamassa ruudussa jopa useampia kymmeniä tuhansia asukkaita.
Kahvit vedetty naamariin, jatkuu…
Kuvan 1 kartalla asutus on keskittynyt lähelle mm. rannikkoa. Kartalta voi lisäksi erottaa suurimmat liikenneväylät, sillä asutus keskittyy usein lähelle hyviä liikenneyhteyksiä. Alueen rajaseudut sen sijaan ovat hyvin vähän asutettuja.
Koittaa sukellus uuteen tehtävään. Toteutin itse samoilla 1x1km ruuduilla esityksen, jossa on kuvattu yli 85-vuotiaiden asukkaiden jakautumista pääkaupunkiseudulla (Kuva 2.) Pääsääntöisesti vanhempi ikäpolvi on levittäytynyt samoille alueille, kuin muukin väestö. Suurissa asutuskeskittymissä, jossa on paljon ihmisiä, on myös paljon vanhempia ihmisiä. Niitä on kuitenkin luonnollisesti huomattavasti vähemmän. Esimerkiksi Helsingin keskustan alue on koko muun väestön lisäksi myös vanhusten suosiossa. Kuitenkaan juuri ne kyseiset ruudut, jotka ovat asutetuimpia koko seudun väestön kartalla, eivät ole vanhemman väestön asutetuimpia.
Kolmas tunnin tehtävistä oli verrata Pornaisten kartalla QGIS:llä tehtyjä korkeuskäyriä alkuperäisen kartantekijän rajaamiin korkeuskäyriin. Jälleen voimme todeta, että Saana ja tietokoneet eivät ole luodut toisilleen. Paituli ei suostunut lataamaan peruskarttalehtiä latauspalveluunsa, joten en koskaan päässyt käsiksi kyseiseen karttalehteen. Voimme kuitenkin olettaa, että tämän päivän tietokoneohjelmat ovat tarkempia ja tehokkaampia, kuin ihmiset. Siispä viittaan nyt toiseen blogiin, nimittäin Laura Hynysen, jolle Paituli ei ilmeisesti ollut temppuillut. Lauran tutkimusten mukaan ” – vaikka poikkeavuuksia on, täsmäävät korkeuskäyrät pääsääntöisesti hyvin.” Toisinaan käyrät kuitenkin kulkivat erilaisia reittejä.
Teknologian kanssa olisi siis hyvä tulla toimeen. Nämä ohjelmat ovat viisaampia kuin ihminen – ja sen saakin jokaisen kurssikerran päätteeksi todeta. Olisi otollista, jos tietokoneohjelmasta saisi mukavan kaverin, vähän kuin lemmikin. Tämän unelman toimivuuden takaamiseksi vaaditaan kuitenkin luottamus, jota ei ainakaan vielä ole löytynyt. Tällä hetkellä kyse on pikemminkin isäntä-renki-suhteesta, jossa minä saan kyllä päättää kaikesta, mutta vain silloin, kun kone niin haluaa.
Lähteet:
Laura Hynynen: https://blogs.helsinki.fi/lauravel/ (Luettu 11.2.2020)
Joonatan Reunanen: https://blogs.helsinki.fi/reunajoo/ (Luettu 11.2.2020)