Tänään lähdettiinkin tunnin aluksi kävelylle. Tarkoituksena oli käydä lähialueen kohteissa, ja Epicollect-applikaatiota hyväksi käyttäen liittää sijaintitietoihin ominaisuustietoa. Siis ihan konkreettista paikkatiedon tekemistä. Luokassa kaikki käydyt paikat, joista paikkatieto oli kerätty, näkyivät kartalla pisteinä. Jos lukiossa ensimmäinen GIS-tunti oltaisiin aloitettu tällaisella harjoituksella, oltaisiin vältytty niin paljolta turhalta ihmettelyltä ja pähkäilyltä…
Luokassa sitten opeteltiin karttatasojen interpolointia. Matematiikassa termillä tarkoitetaan uusien arvojen laskemista tunnettujen arvojen väliin. Myös GIS käyttää samoja matematiikan sääntöjä, kuin koko muukin maailma (vaikka välillä ei millään uskoisi), joten laskimme pisteitä sinne, missä niitä ei aiemmin ollut, ja loimme näin alueille yleistyksiä. Tarkastelimme alueiden turvallisuudesta antamiamme arvioita asteikkolla 1-5. Loimme siis kartan, jossa alueet näkyivät eri värisinä sen mukaan, millaisia arvioita sen turvallisuudesta oli annettu.
Seuraavaksi saimme itse soveltaa opittua. Tehtävänä oli luoda kolme karttaa, joita voisi soveltaa esimerkiksi opetuskäyttöön. Karttojen visuaalinen ilme tulisi siis olla kohtuullisen selkeä kartalla esitetyn asian suhteen. Päätin luoda kaksi erilaista karttaa maapallolla tapahtuneista maanjäristyksistä (kuvat 1 ja 2), sekä yhden kartan kaikista maapallon tulivuorista (kuva 3).
Kuvien 1 ja 2 kartat esittävät samaa ilmiötä eri tavoin. Kartoista selkeämpi on ehdottomasti tavallinen pistekartta, sillä kuvan 2 interpoloitu kartta on kyllä yks joulukuusi… Mutta kartan tekeminen ei ollut helppoa. Aluksi pikselit olivat liian suuria, joten jouduin tekemään pisteiden interpoloinnin uudestaan 300 pikselin sijasta 1000 pikselillä per sivu. Toisessa (eli kuvassa näkyvässä) versiossa pallot jäivät liian pieniksi. En lisäksi vieläkään ymmärrä, miksi alle 6,3 magnitudin järistykset näkyvät sinisenä, vaikka niiden pitäisi legendan mukaan näkyä haalean keltaisella. Sama ongelma oli punaisten värisävyjen kanssa. Yritin myös laittaa kaikkia arvoja niin, ettei väreistä mikään olisi haalea, mutta sitten koko kartta muuttui vain niin tummanpunaiseksi, ettei taustakarttaa erottanut ollenkaan. Päädyin täten valitsemaan kyseiset värisävyt, jotta jokainen maanjäristys erottuisi kartalta edes jotenkin.
Kuvan 3 kartta onnistui omasta mielestäni visuaalisesti kaikkein parhaiten. Värisävyt ovat selkeitä, mutta erottuvat toisistaan, eivätkä sekoitu liikaa taustaan. Kartta kuvaa suhteellisen hyvin sitä, kuinka paljon maapallolla on nuoria tai muita yhä aktiivisia tulivuoria, ja missä ne sijaitsevat. Kartta selventää myös sitä, että maapallolla on yllättävän paljon tulivuoria, joiden viimeisimmästä purkauksesta ei ole tietoa. Tiedon vähyyden syitä voi olla, että purkauksesta on niin kauan (Yhdysvallat), tai sitten siksi koska kyseisille alueille ei helposti rahoiteta tutkimukia (Antarktis).