Kategoriat
Uncategorised

Viimeinen kurssikerta

Viimeinen kurssikerta

No huhhuh… Tämä kurssi oli kyllä yksi seikkailu. Tai vuoristorata. Tai vuorikiipeily yhden vaijerin ja hieman epäkätevien valjaiden aiheuttaman huolestuneisuuden kera. Pääponttina siis se, etten olisi kuvitellut lopuksi päällimmäisen fiiliksen olevan näin positiivinen.

Viimeisen kerran tehtävänä oli tuottaa omaa kartta-aineistoa. Tarkoituksena oli soveltaa mitä tahansa kurssilla opittua, ja tehdä kaksi erilaista karttaa mistä vain alueesta. Itse päätin tehdä karttani Suomesta, sillä Suomen pohjakarttoja ja paikkatietoaineistoa on helppo löytää tutuiksi tulleilta sivustoilta, kuten Paitulista. Vasten ohjeita päätin kuitenkin tehdä kolme eriaiheista karttaa. Yksi kartoistani kertoo oppilaitoksista, ja kaksi muuta tieliikenneonnettomuuksista. Kaikki karttojeni aineistot on haettu Paitulista.

Kuva 1. Kartta eteläisen Suomen oppilaitoksista vuonna 2017, sekä kuntien väkiluvun muutoksista.

Kuvan 1 kartta kuvaa Suomen oppilaitoksia sekä väkiluvun muutosta kunnittain. Kartalta voi huomata, että muuttovoittokunnissa on keskimäärin enemmän kouluja, kuin muuttotappiokunnissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös muuttotappiokunnissa olisi etenkin peruskouluja, jopa lukioita.

Kuva 2. Kartta Suomessa ruuhka-aikaan tapahtuneista tieliikenneonnettomuuksista vuonna 2018.
Kuva 3. Pääkaupunkiseudun ruuhka-aikaan tapahtuneet tieliikenneonnettomuudet vuonna 2018.

Kuvan 2 kartalla on havainnollistettu ruuhka-aikoina tapahtuneita tieliikenneonnettomuuksia suhteessa muina aikoina tapahtuneisiin onnettomuuksiin. Kuvassa 2 näyttäisi siltä, että ruuhka-aikaan tapahtuneita onnettomuuksia olisi selvästi enemmän etenkin Etelä-Suomessa. Kuitenkin kun aluetta suurentaa pienemmälle alueelle (kuva 3), nähdään että ruuhka-aikoina sattuu aika lailla saman verran onnettomuuksia, kuin muinakin aikoina.

Kuvan 2 pienimittakaavainen kartta on harhaanjohtava, sillä onnettomuuksia näyttää tapahtuneen paljon tiheämmin, kuin mitä suurimittakaavaisesta kuvasta havaitaan. Lisäksi keltaiset pisteet jäivät QGis-ohjelmassa päällimmäiseksi tasoksi, ja siksi pistävät selkeämmin esiin.

Kuva 4. Tieliikenneonnettomuudet eteläisessä Suomessa vuonna 2018.

Viimeinen karttani (kuva 4) vertasi kesäkuukausina (touko-, kesä-, heinä-, elo-) tapahtuneita liikenneonnettomuuksia muina kuukausina tapahtuneisiin onnettomuuksiin. Kartalle on rajattu vain eteläinen Suomi, ensinnäkin edellisessä kappaleessa selittämäni pienen mittakaavan harhaanjohtavuuden vuoksi, ja toisekseen siksi, että onnettomuuksia tapahtuu enemmän Etelä- kuin Pohjois-Suomessa.

Onnettomuudet näyttävät keskittyvän suurimpiin kaupunkeihin. Tieliikenneonnettomuuksia tapahtuu paljon kaupungeissa, sillä siellä on todennäköisimmin paljon autoja samaan aikaan. On tutkittu, että suurin osa tehdyistä automatkoista ovat alle 10 kilometrin pituisia. Maanteitä käytetään vain siirryttäessä kaupungista toiseen, eikä niitä siksi käytetä yhtä tiheästi kuin teitä kaupungeissa.

Laskin aineiston attribuuttitietojen perusteella, että vuonna 2018 tapahtuneista tieliikenneonnettomuuksista n. 44% tapahtui kesäkuukausina. Aloin tätäkin pohtimaan, ja päädyin sellaiseen johtopäätökseen, että ihmiset ovat juuri kesäisin eniten liikkeellä. Aivan kuin suomalaiset heräisivät luolassa vietetyiltä talviuniltaan, ja turistitkin unohtaisivat teoriansa Suomen olemattomuudesta. Kaupungit ovat kiinnostavia kohteita ulkopaikkakuntalaisille, kun taas paikalliset halajavat luonnon rauhaan kesämökeilleen nauttimaan lämmöstä. Tämän takia liikettä tapahtuu niin kaupunkeihin, kuin myös sieltä pois, jolloin paljon autoja on liikkeellä samaan aikaan molempiin suuntiin, ja tapahtuu kolareita.

Kurssi oli toden totta opettavainen. Alkuun tuntui, ettei ole minkäänlaista mahdollisuutta koskaan oppia GIS:in saloja. On ollut haastavia termejä, ja sitten on ollut myös oikein helppoja termejä, joiden toteuttaminen QGIS:ssä osoittautui kuitenkin erityisen haastavaksi. Yhdyn silti Laura Hynysen sanoihin ”Jostain sairaasta syystä silti väitän pitäväni kovasti tästä puuhasta.”