5. Kurssikerta 11.02 : Bufferointia ja analyyseja

Viidennellä kurssikerralla teemana oli bufferointi eli puskurointi. Kurssikerran tavoitteena oli opetella lisää MapInfon piirtotyökalujen käyttöä ja tutustua paremmin logiikkaan, jolla ne toimivat sekä tutustua bufferointitoiminnon hyödyntämiseen lukumäärien ja etäisyyksien laskemisessa. Bufferointia voidaan hyödyntää, kun halutaan selvittää kuinka monta kohdetta on tietyn suuruisen alueen sisäpuolella. Kurssikerralla selviteltiin enimmäkseen asukkaiden lukumäärää tietyllä sädevyöhykkeellä kohteesta.

Edellisellä kurssikerralla aloitimme Pornaisten kartan käsittelyn ja lisäsimme keskusta-alueelle niin päätiet kuin asutuksenkin omille layereilleen. Jatkoimme tällä kerralla lisäämällä päätiestön ympärille 100 metrin bufferin, jonka avulla oli tarkoitus selvittää, kuinka monta taloa on tällä etäisyydellä päätiestä. MapInfossa vasemmasta alakulmasta on nähtävissä taulukkoikkunan ollessa valittuna, montako tapausta taulukossa on, eli tässä tapauksessa kuinka monta taloa tällä bufferivyöhykkeellä sijaitsee. Työkalupakin sigma-symbolia painamalla saa vielä tilastotietoa taloista, mikäli tätä tietoa on tallennettu kuhunkin pisteeseen. Tämä toimi käytännön esimerkkinä siitä, miten puskurointia voi hyödyntää erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi jos halutaan selvittää kuinka suuren alueen jo olemassa olevan tai rakenteilla olevan tien melu kattaa.

Puskurointitoimintoon tutustumisen jälkeen saimme jatkaa itsenäistehtävien parissa, joissa jouduimme käyttämään hyödyksemme juuri opittuja asioita puskuroinnista sekä edellisten kertojen aiheita hieman soveltaen. Itsenäistehtävien avulla oli tarkoitus testata jo tähän asti kertynyttä osaamista MapInfolla ja sen ymmärtämistä. Itsenäistehtävät koostuivat lentokenttiin sekä juna-asemiin liittyvistä tehtävistä. Tarkoituksena oli puskurointitoiminnon avulla selvittää lentokenttien osalta melualueen vaikutusta lentokenttien lähistöllä asuviin asukkaisiin. Näissä tehtävissä käytetyissä aineistoissa oli tallennettuna myös tilastotietoja rakennuksista omiin tietokantoihinsa, jolloin pystyi tarkastelemaan puskurivyöhykkeen ’’alle’’ jäävien rakennusten ja asukasmäärien lisäksi myös esimerkiksi alueen ikärakennetta. Harjoitus myös osaltaan avasi vielä enemmän sitä, miten tätä puskuritoimintoa voidaan hyödyntää. Hyvin mielenkiintoista, vaikkakin harjoitusten teko osoittautui hyvistä ja yksityiskohtaisista ohjeista huolimatta välillä hieman hankalaksi.

Lentokenttien ohella tarkasteltiin erikseen juna-asemia, ja niiden välittömässä läheisyydessä asuvien ihmisten määrää bufferin ollessa 500 metriä joka suuntaan jokaisen juna-aseman ympäriltä. Tulokset osoittivat, että tällä vyöhykkeellä asuu verrattain paljon ihmisiä, mutta toisaalta alueen kokoon verrattuna ei niinkään paljoa. Tulokset olisivat varmasti olleet hyvinkin toisenlaiset, jos bufferi olisi ollut esimerkiksi 1 kilometri. Harjoituksessa käytetyn aineiston tietokantojen takia pystyi keskittymään esimerkiksi vain tiettyyn ikäryhmään, niin kuin yhdessä harjoituksista olikin tarkoitus tarkastella työikäisten prosentuaalista määrää alle 500 metrin päässä lähimmästä juna-asemasta asuvista. Lentokenttä- ja juna-asema –harjoitusten tavoin taajamiin liittyvässä harjoituksessa oli aineistoon liitettynä tietokantoja, jolloin haluttua muuttujaa oli mahdollista tarkastella tällä valikoidulla alueella. Taajama –harjoituksessa selvitettiin asukasmääriä taajamien alueella, sekä erilaisia prosentuaalisia osuuksia liittyen kouluikäisiin sekä ulkomaalaisiin näillä taajamien alueilla. Näiden harjoituksien lisäksi itsenäisharjoituksista sai valita itselleen mieleisimmän, ja tein omani uima-altaista pääkaupunkiseudun alueella. Harjoituksessa tuli käyttää erilaisia hakuja uima-altaiden määrien ja sijoittumisen tutkimiseen. Vastauksista koottiin erikseen taulukko, jonka pohjalta on helpompi tarkastella näiden itsenäisharjoituksien vastauksia.

Taulukko 1. Itsenäistehtävien kysymyksiä ja vastauksia

Taulukko1

Takana on jo viides kurssikerta, jolloin jo oletettavasti MapInfon toiminnot alkavat olla hallussa. Olen huomannut, että alkunäytöltään ja yleensäkin ulkomuodoltaan suht yksinkertaiselta vaikuttava MapInfo on opettanut joka kerralla jotain uutta. On uusia toimintoja, työkaluja sekä hieman hankaliltakin vaikuttavia komentosarjoja, jotka mahdollistavat jonkin ilmiön tutkimisen halutulla alueella mahdollisesti tutkittavan alueen päälle avattua tietokantaa hyödyksi käyttäen. Tällä hetkellä etenkin edellisen harjoituksen jälkeen pidän MapInfossa tärkeänä erilaisia piirtotyökaluja, vaikka ne eivät kovin kummoisia olekaan verrattuna viime periodissa käytettyyn CorelDrawiin. Tämä puskurointiharjoitus opetti, että näitäkin vektoriobjekteja on mahdollista hyödyntää, ei vain niin, että esimerkiksi tiet erottuvat paremmin kartalta punaisina, vain aivan uuden komennon takia, joka vaatii objektit valituiksi ennen puskurointia. Kurssikertojen aikana olen myös huomannut, että erilaisten aukiolevien layereiden ymmärtäminen on tärkeässä asemassa. On tärkeää tietää, mitä layeria muokkaa ja hankalissa tapauksissa varmistaa aivan ensimmäisenä, että onko valittu layer edes muokattavana. ’’Save cosmetic objects’’ –toiminto on mielestäni tärkeä komento, mikäli on itse luomassa uutta tietoa kartalle. On siis mahdollista tallentaa tehdyt objektit omalle tasolleen sen sijaan, että tallentaa koko työn kokonaisuudessaan. Tämä mahdollistaa eri layereiden sulkemisen ja eriaikaisen tarkastelun, mikä on mielestäni tärkeä ominaisuus MapInfossa. Kuitenkin, Natalia Erfvingin tavoin, olen sitä mieltä, että on vaikea asettaa eri työkalut ja toiminnot ’’tärkeysjärjestykseen’’, sillä kaikki työkalut ovat varmasti tärkeitä erityyppisissä analyyseissa. (Erfving, N. 2014)

Eniten hankaluuksia minulle ovat aiheuttaneet erilaiset kyselyt ja analyysit, sillä välillä sitä ei ole itsekään aivan varma, mistä tabletista tietoa on hakemassa ja ovatko varmasti uusien sarakkeiden tiedot eri tietokannassa päivitetty, jolloin tieto esiintyy oikein näissä tietokannoissa. Viivi Honkanen painottaa tärkeää asiaa analyyseihin liittyen blogissaan: ”MapInfon analyyseillä voidaan ratkaista monia ongelmia, mutta ongelmaratkaisukykyyn vaikuttaa muun muassa se, onko laskutoimitukset ja kyselyt suoritettu oikein. Myös aineiston laatu, kattavuus ja saatavuus vaikuttavat tuloksiin. Virheitä ja aukkoja sisältävästä aineistosta ei saa kovin luotettavia analyysejä”. Kuitenkin, loppujen lopuksi, kyselyjen käyttö on melko loogista, on vain itse tiedettävä ja muistettava, mistä tietoa hakee ja mihin sitä hakee. Muut asiat ovatkin vain hienosäätöä ohella, esimerkiksi jos haluaa rajata tietyn ikäryhmän uudeksi omaksi sarakkeeksi toiseen tietokantaan. Eri vaihtoehtoihin on myös syytä kiinnittää huomiota, esimerkiksi siihen, mikä yksikkö soveltuu kuvaamaan parhaiten mitäkin ilmiötä.

Puskurointiin liittyvät harjoitukset olivat hankaluudestaan riippumatta mielenkiintoisia, sillä ne antoivat konkreettisia vastauksia itsessään siitä, mihin niitä voi hyödyntää. Bufferoinnilla on mahdollista rajata erilaisten ilmiöiden vaikutusalueet, esimerkiksi kuinka suurella alueella liikenne- tai lentomelu vaikuttaa, ja tarkastella erilaisten kohteiden saavutettavuutta lähialueilta. Samuli Massinen toi blogissaan esille myös hyviä käyttötarkoituksia bufferoinnille: ”Esimerkkitapaustemme lisäksi bufferityökalua voisi hyödyntää myös luonnonkatastrofien vaikutusalueita määritettäessä. Puskurivyöhykkeiden avulla voidaan selvittää esimerkiksi kuinka laajalle alueelle tulva on levinnyt. Toimintoa voidaan toki käyttää myös hasardien ehkäisyssä esimerkiksi tarkastelemalla, mitkä alueet ovat tulva-alttiita ja missä on suurin väestöntiheys. Myös aluesuunnittelussa kaavoituksen ja infrastruktuurin kehittämisen parissa puskurointi on oiva työkalu. Samoin näen, että bufferoinnista on hyötyä kaupallisissa tarkoituksissa. Yritys voi esimerkiksi lisätä markkinoinnin volyymia alueilla, joissa potentiaalisten asiakkaiden määrä on suurin”. Kolmannen kurssikerran Afrikka-harjoituksessa oli myös saatavilla kartta, jossa bufferoinilla havainnollistettiin konfliktien laajuus ja vaikutusalue, vaikka kartalla niitä kuvattiinkin pelkillä pisteillä. Bufferointi mahdollistaa siis ilmiön tarkemman ja seikkaperäisemmän tarkastelun, mikä ei välttämättä tavalliselta kartalta onnistu.

Lähteet:

Erfving, N. 2014. Kurssikerta 5 : Bufferointia, analyyseja ja arvauksia. <https://blogs.helsinki.fi/nataliae/>. Luettu 12.02.2014.

Honkanen, V. 2014. Kurssikerta 5. <https://blogs.helsinki.fi/vhonkane/>. Luettu 15.02.2014.

Massinen, S. 2014. Fifth round – Bufferointia ja analyysejä. <https://blogs.helsinki.fi/smassine/>. Luettu 15.02.2014.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *