Ljubljana, Slovenia

image

Visiting the National Museum of Contemporary History in Ljubljana, Slovenia’s capital city. A pretty, pink baroque building in Tivoli Park. Originally the home of a count who lived there in the 18th century.

Opened as museum in 1955, first with the name Museum of National Liberation, and in 1962 renamed the Museum of the People’s Revolution. Again renamed Museum of Contemporary History in 1994, following Slovenia’s independence, and in 2003 re-re-renamed the National Museum of Contemporary History.

Somehow an old Soviet joke came to mind: “The future is known. It’s the past that keeps changing”.

A fine, small museum. A collection of items and memories of a nation, that inhabit a country that looks and feels like an affordable version of Switzerland.

Except that it isn’t. In the peace of the museum is contained almost unfathomable suffering, violence, and terror. The horrors of Europe’s grim twentieth century, that for too many was just nasty, brutish and short.

An assasinated king (1934) who looked sad even when he was alive. Two world wars, strangers’ armies, internal divisions, and mutual reprisals in the 1940s. Hundreds of thousands of lives lost.

Marshal Tito in a white uniform wearing a huge wrist watch. Just like the training computers our youthful leaders sport today.

The relative calm and emerging consumerism of modernising Yugoslavia. Advertisements in a socialist economy. The ingredients of future Yugo-nostalgia.

What about the 1990s?

Independence, entry into the United Nations. Several prime ministers and heads of state, one with whom I shook hands just a couple of nights before and conversed over a glass of champagne.

On display an Ericsson GSM (cell) phone representing the nation’s new connection to Europe.

Downstairs a temporary exhibition of daily life during World War I. Austro-Hungarian uniforms and bullet pierced helmets reminding of the nation’s previous connections to Europe.

There I wondered, all by myself in a quiet museum on a Saturday afternoon. Completely alone, no other visitors, except a lady selling tickets and postcards, and a man sitting by himself in a lecture room, where no lectures were heard. In the silence of the past.

Syriza ja Kreikan vaalit

Eurooppa odottaa henkeään pidätellen Kreikan sunnuntaina 25.1. pidettäviä vaaleja. Vaaleista on tulossa jännittävät, mutta ehkei silti aivan niin dramaattiset kuin mitä edellisissä vaaleissa 2012 nähtiin. Puheet poliittisesta kriisistä muun EU:n kanssa ja Kreikan mahdollisesta euroerosta ovat nekin ampuneet yli maalin.

Mielipidemittaukset näyttävät Radikaalin vasemmiston liitolle (Syriza) hyvää menestystä. Yli 30 % ääniosuudella se voi nousta suurimmaksi puolueeksi. Kaulaa toisena olevaan keskustaoikeistolaiseen pääministeripuolueeseen Uuteen Demokratiaan on jo jonkin aikaa ollut muutaman prosenttiyksikön verran. Nämä kaksi puoluetta jakanevat keskenään yli 60 % äänistä. Samaan hallitukseen ne eivät mahdu.

Loput äänet jakautuvat pikkupuolueille, joista tuskin kukaan yltää yli 10 % ääniosuuteen. Useimmat jäävät reilusti sen alle. Näihin lukeutuu myös takavuosikymmenien mahtipuolue, vuonna 1974 oikeistodiktatuurin jälkeen perustettu sosiaalidemokraattinen Pasok.

Pasokin käsissä Kreikkaa johdettiin pitkiä aikoja 1980- ja 1990-luvuilla. Nykyinen talouskriisikin alkoi sen komennossa. Puolueen kohtalo on eurokriisin tuoksinassa ollut kova. Kreikan poliittisen kentän myllerrys ja tavallisten kreikkalaisten tympääntyminen ja epäluottamus entisiä vallanpitäjiä ja vanhoja puolueita kohtaan on kohdistunut erityisesti keskustavasemmistoon. Pasok, joka on toiminut viime vuodet hallituskoalition pienempänä kumppanina, on hajonnut sisältä ja taistelee olemassaolostaan.

Pasokin jäämistöllä on useita muita poliittisia puolueita ja ryhmittymiä, jotka kalastelevat siltä orvoiksi jääviä äänestäjiä. Syrizan kannattajissa on paljon entisiä Pasokin äänestäjiä. Sen entinen puheenjohtaja ja Kreikan pääministeri Georgios Papandreou on muutama viikko sitten perustanut uuden sosiaalidemokraattisen puolueen (Demokraattisen sosialistien liike). Tällä hän yrittää paluuta politiikkaan. Puolueelle ennustetaan muutaman prosentin kannatusta ja jännittämistä riittää ylittääkö se parlamenttivaalien 3 % äänikynnyksen.

Pasokin perinteinen kilpakumppani ja Syrizan kovin vastustaja, keskustaoikeistolainen Uusi Demokratia on myös kärsinyt tappioita. Nyt nähdään minkälaiseen torjuntavoittoon se yltää. Vuonna siitä 2010 lohkesi kansallismielinen oikeistopopulistipuolue Itsenäiset kreikkalaiset, joka on vastustanut ns. troikan Kreikalle asettamia vaatimuksia. Se on kuitenkin kärsimässä nyt vaalitappion ja on joutumassa mahdollisesti jopa ulos parlamentista. Uusi Demokratia kokoaa tehokkaasti Kreikan maltillisen oikeiston ääniä.

Väriä vaaleihin antavat myös vasemman laidan marxilainen kommunistipuolue, ja kauimpana oikealla uusfasistinen Kultainen Sarastus. Keskustassakin on pientä kuhinaa. Vajaa vuosi sitten perustettu To Potami on keskustaliberaali, sosiaalidemokraattisia ideoita kannattava EU-myönteinen puolue, jonka puheenjohtajana on tunnettu TV-toimittaja Stavros Theodorakis. To Potami pärjäsi hyvin kevään 2014 Euroopan parlamenttivaaleissa, jossa se sai läpi 2 meppiä. Strasbourgissa se lukeutuu keskustavasemmiston S&D ryhmään.

To Potamista voi tulla sunnuntain vaalien yllättäjä. Mikäli se pääsee suurimman pikkupuolueen asemaan, voi tuleva hallituspuolue olla kiinnostunut yhteistyöstä sen kanssa. EU-myönteisellä maltillisella tukipuolueella voi olla hyvinkin Syrizan tiukimpia kantoja liudentava vaikutus.

Vaalien tuloksessa on muutakin kiinnostavaa. Kultainen Sarastus on vahvistunut äärioikealla, mutta sen kasvun rajat ovat ehkä tulossa vastaan. Eniten silti jännitetään sitä, kuinka suuren vaalivoiton Aléxsis Tsipraksen johtama Syriza sunnuntaina saa ja kuinka monta edustajaa se saa 300-vahvuiseen parlamenttiin.

Paljon on edelleen niitä, jotka eivät noin viikkoa ennen vaaleja olleet äänestyspäätöstään vielä tehneet (n. 20 %). Kentällä on myös paljon puolueista riippumattomia ehdokkaita.

Mitä vaalituloksesta on odotettavissa? Hallitusneuvotteluista voi tulla vaikeat. Syriza tuskin saa enemmistöä parlamenttiin, vaan joutuu neuvottelemaan muiden puolueiden kanssa joko hallituskumppanuudesta tai muusta tuesta.

Poissuljettua ei ole sekään, että vaalit eivät tuota selkeää tulosta ja edessä ovat uudet vaalit. Edelliset vaalit pidettiin kahteenkin otteeseen 2012, jolloin nykyinen hallituskoalitio sai nipin napin toimivan enemmistön parlamenttiin. Pasokin alamäki on tehnyt nykyisestä hallituspohjasta hyvin hataran.

Syriza on myös sisäisesti hajanainen. Kuinka johdonmukaiseen hallituspolitiikkaan nopeasti kasvanut puolue kykenee, on suuri kysymysmerkki. Tiivein ryhmittymä Syrizan sisällä on kovan linjan vasemmisto, mutta mukana on myös entisiä pasokilaisia ja kirjava kokoelma muita pienryhmiä.

Ilmeisesti monet vasemmistopolitiikot ja -ryhmittymät ovat mukana Syrizassa taktisista syistä. Yhdistymällä voimansa he voivat voittaa vaalit ja päästä päähallituspuolueeksi. Mutta kuinka tämä liitto pysyy kasassa hallituspuolueena? Minkälaista linjaa se kykenee ajamaan Kreikan sisällä ja EU:n suuntaan?

Ennen vaaleja on keskusteltu Kreikan mahdollisesta euroerosta, Grexitistä, mutta se ei ole tällä hetkellä polttavin kysymys. Mikäli Syriza voittaa vaalit ja kykenee muodostamaan hallitukseen, heittää se haasteen muun EU:n suuntaan.

Syriza ehdottaa ja etsii vasemmistolaista vaihtoehtoa nykyiselle talouskriisipolitiikalle. Lisäksi se haluaa lisää talouspoliittista liikkumavaraa ja vapautta toimia julkisen talouden hoidossa. Käytännössä se testaa sitä, kuinka elvyttävää politiikkaa EU:ssa nykyoloissa voidaan noudattaa ja miten ja minkälaisia rakenteellisia uudistuksia samanaikaisesti tehdään. Tästä syystä vaalien tulosta seurataan tarkasti ainakin Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa.

Syriza pyrkii tarjoamaan uskottavan vaihtoehdon nykyiselle uudistuslinjalle, jossa säästöt ja muut uudistukset kohdentuvat eri tavoin kuin tähän asti. Brysselissäkin on pidetty Tsipraksen tiukasta retoriikasta verojärjestelmän uudistamisesta ja korruption kitkemisestä. Terminologiaan kuuluu mm. Kreikan omien ”oligarkkien” pistäminen ruotuun. Jotkut nykyiset julkisten menojen leikkaukset Syriza haluaa peruuttaa.

Asetelmissa on arvailemista, mutta kaikkiaan Kreikan tämänkertaisia vaaleja on dramatisoitu liikaa. Syrizan voittaessa Kreikkaan saattaa tulla sen johtama hallitus, joka tukeutuu maltillisiin vasemmisto- ja keskustavoimiin. Tällöin emme välttämättä näe radikaalia muutosta Kreikan suhteessa EU:n antamiin tukipaketteihin ja niiden ehtoihin.

Kreikan uusi hallitus pyrkii käynnistämään neuvottelut, jotta se voisi jonkin verran muuttaa omaa talouspolitiikkansa suuntaa elvyttävämmäksi, toimeenpanna toisenlaisia reformeja kuin edeltävä hallitus ja saada myös helpotuksia lainojensa takaisinmaksuun. Talous on Kreikassa kääntynyt varovaiseen nousuun ja voi olla että laman pahimmasta kuopasta ollaan jo nousemassa ylös. Kreikan kansankin ääntä on kuultava jo pelkästään unionin demokraattisen uskottavuuden nimissä.

Toiveissa varmasti on, että Kreikalle lainojen mukana määrättyjä ehtoja höllennetään ja myöhemmin palataan lainojen takaisinmaksuun ja helpotuksiin. Ymmärrystä löytynee EU:n sisältä Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta ja ehkä muualtakin. Vastustusta on myös tiedossa, ainakin jos vanhat merkit pitävät, kaukaa unionin maantieteelliseltä koilliskulmalta. Se on toisen blogauksen aihe.

Päivän sitaatti

“Aiot varmaan, Grattius, kysyä minulta, miksi olen niin mieltynyt tähän runoilijaan. Siksi että hän tarjoaa minulle hengenravintoa niin pian kuin mieleni tointuu tästä oikeusnäyttämön hälinästä ja herjausten uuvuttamat korvani levähtävät. Vai luuletko, että minulla päivittäin vaihtelevissa tilanteissa olisivat aina sanat valmiina, jos en kehittäisi ajatteluani opiskelemalla, tai että voisin kestää kaiken tämän jännityksen, jos en rentoutuisi samojen opintojen parissa?”

M. Tullius Cicero (106-43 eKr.), Puhe runoilija Arkhiaan puolesta. Suom. Teivas Oksala

Quote of the day

“I am driven by my longing,

And my understanding urges

That I should commence my singing,

And begin my recitation.

I will sing the people’s legends,

And the ballads of the nation.

To my mouth the words are flowing,

and the words are gently falling,

Quickly as my tongue can shape them,

And between my teeth emerging.”

Kalevala (translated by W. F. Kirby)

 

Päivän sitaatti

“Jos sanojen merkitykset ovat sekavia, epävarmoja ja horjuvia, kuinka niiden synnyttämät ja levittämät mielteet itse asioista voisivat tulla varmoiksi, vakaiksi ja tarkoiksi? […] Väärät käsitykset asioista ja nurinkuriset johtopäätökset turmelevat ihmisten mieliä ja tartuttavat niihin vikoja turmiollisten sanojen, sanontojen ja lauselmien välityksellä. Käsityksemme saavat näet sellaisen muodon jollaiseksi sanat varhaisimmista ikävuosista lähtien, ja sen jälkeen jatkuvasti, ne muovaavat. Harvoilla on riittävästi aikaa tai tarkkanäköisyyttä tai rohkeutta tutkiakseen myöhemmin käsityksiään ja korjatakseen niitä. Kautta elämän nämä johtavat harhaan ja pettävät heitä.”

H.G. Porthan (1739-1804)

Päivän sitaatti

“Näin on todettu, etteivät suomalaiset omaksu elämänmenoonsa itselleen vieraita tapoja. […] He ovat näet vaatimattomia, usein liiankin vaatimattomia […] Sitä vastoin heitä viehättää oma ikivanha yksinkertaisuus, ikivanha rehellisyys. Jos heitä ärsytetään, tai jos he näkevät saavansa osakseen halveksuntaa, he vaativat ikään kuin vastoin tahtoaan kunniallista kohtelua ja tuovat selvin sanoin julki sovinnon ehdot.”

Piispa Daniel Juslenius (1676-1752), Suomalaisten puolustus

Quote of the day

“The first half of the 21st century will be an era of transition. The G7 nations, which produce half of global economic output, will by 2050 make up less than a quarter. This shift is unparalleled since the Industrial Revolution first wrenched economic leadership from the East towards Europe.

The sort of economy to prosper through this transition will be flexible and open.”

Financial Times 29. December 2014

Quote of the day

“For in his time he was a man who so much excelled all others in wisdom and virtue that to everyone on earth he appeared both terrible and worthy of love and admiration”.

The historian Nithard (840s) on Charlemagne.

We are, lest no-one forget, celebrating the 1200th anniversary of the death of Emperor Charles this year.