Eurooppa odottaa henkeään pidätellen Kreikan sunnuntaina 25.1. pidettäviä vaaleja. Vaaleista on tulossa jännittävät, mutta ehkei silti aivan niin dramaattiset kuin mitä edellisissä vaaleissa 2012 nähtiin. Puheet poliittisesta kriisistä muun EU:n kanssa ja Kreikan mahdollisesta euroerosta ovat nekin ampuneet yli maalin.
Mielipidemittaukset näyttävät Radikaalin vasemmiston liitolle (Syriza) hyvää menestystä. Yli 30 % ääniosuudella se voi nousta suurimmaksi puolueeksi. Kaulaa toisena olevaan keskustaoikeistolaiseen pääministeripuolueeseen Uuteen Demokratiaan on jo jonkin aikaa ollut muutaman prosenttiyksikön verran. Nämä kaksi puoluetta jakanevat keskenään yli 60 % äänistä. Samaan hallitukseen ne eivät mahdu.
Loput äänet jakautuvat pikkupuolueille, joista tuskin kukaan yltää yli 10 % ääniosuuteen. Useimmat jäävät reilusti sen alle. Näihin lukeutuu myös takavuosikymmenien mahtipuolue, vuonna 1974 oikeistodiktatuurin jälkeen perustettu sosiaalidemokraattinen Pasok.
Pasokin käsissä Kreikkaa johdettiin pitkiä aikoja 1980- ja 1990-luvuilla. Nykyinen talouskriisikin alkoi sen komennossa. Puolueen kohtalo on eurokriisin tuoksinassa ollut kova. Kreikan poliittisen kentän myllerrys ja tavallisten kreikkalaisten tympääntyminen ja epäluottamus entisiä vallanpitäjiä ja vanhoja puolueita kohtaan on kohdistunut erityisesti keskustavasemmistoon. Pasok, joka on toiminut viime vuodet hallituskoalition pienempänä kumppanina, on hajonnut sisältä ja taistelee olemassaolostaan.
Pasokin jäämistöllä on useita muita poliittisia puolueita ja ryhmittymiä, jotka kalastelevat siltä orvoiksi jääviä äänestäjiä. Syrizan kannattajissa on paljon entisiä Pasokin äänestäjiä. Sen entinen puheenjohtaja ja Kreikan pääministeri Georgios Papandreou on muutama viikko sitten perustanut uuden sosiaalidemokraattisen puolueen (Demokraattisen sosialistien liike). Tällä hän yrittää paluuta politiikkaan. Puolueelle ennustetaan muutaman prosentin kannatusta ja jännittämistä riittää ylittääkö se parlamenttivaalien 3 % äänikynnyksen.
Pasokin perinteinen kilpakumppani ja Syrizan kovin vastustaja, keskustaoikeistolainen Uusi Demokratia on myös kärsinyt tappioita. Nyt nähdään minkälaiseen torjuntavoittoon se yltää. Vuonna siitä 2010 lohkesi kansallismielinen oikeistopopulistipuolue Itsenäiset kreikkalaiset, joka on vastustanut ns. troikan Kreikalle asettamia vaatimuksia. Se on kuitenkin kärsimässä nyt vaalitappion ja on joutumassa mahdollisesti jopa ulos parlamentista. Uusi Demokratia kokoaa tehokkaasti Kreikan maltillisen oikeiston ääniä.
Väriä vaaleihin antavat myös vasemman laidan marxilainen kommunistipuolue, ja kauimpana oikealla uusfasistinen Kultainen Sarastus. Keskustassakin on pientä kuhinaa. Vajaa vuosi sitten perustettu To Potami on keskustaliberaali, sosiaalidemokraattisia ideoita kannattava EU-myönteinen puolue, jonka puheenjohtajana on tunnettu TV-toimittaja Stavros Theodorakis. To Potami pärjäsi hyvin kevään 2014 Euroopan parlamenttivaaleissa, jossa se sai läpi 2 meppiä. Strasbourgissa se lukeutuu keskustavasemmiston S&D ryhmään.
To Potamista voi tulla sunnuntain vaalien yllättäjä. Mikäli se pääsee suurimman pikkupuolueen asemaan, voi tuleva hallituspuolue olla kiinnostunut yhteistyöstä sen kanssa. EU-myönteisellä maltillisella tukipuolueella voi olla hyvinkin Syrizan tiukimpia kantoja liudentava vaikutus.
Vaalien tuloksessa on muutakin kiinnostavaa. Kultainen Sarastus on vahvistunut äärioikealla, mutta sen kasvun rajat ovat ehkä tulossa vastaan. Eniten silti jännitetään sitä, kuinka suuren vaalivoiton Aléxsis Tsipraksen johtama Syriza sunnuntaina saa ja kuinka monta edustajaa se saa 300-vahvuiseen parlamenttiin.
Paljon on edelleen niitä, jotka eivät noin viikkoa ennen vaaleja olleet äänestyspäätöstään vielä tehneet (n. 20 %). Kentällä on myös paljon puolueista riippumattomia ehdokkaita.
Mitä vaalituloksesta on odotettavissa? Hallitusneuvotteluista voi tulla vaikeat. Syriza tuskin saa enemmistöä parlamenttiin, vaan joutuu neuvottelemaan muiden puolueiden kanssa joko hallituskumppanuudesta tai muusta tuesta.
Poissuljettua ei ole sekään, että vaalit eivät tuota selkeää tulosta ja edessä ovat uudet vaalit. Edelliset vaalit pidettiin kahteenkin otteeseen 2012, jolloin nykyinen hallituskoalitio sai nipin napin toimivan enemmistön parlamenttiin. Pasokin alamäki on tehnyt nykyisestä hallituspohjasta hyvin hataran.
Syriza on myös sisäisesti hajanainen. Kuinka johdonmukaiseen hallituspolitiikkaan nopeasti kasvanut puolue kykenee, on suuri kysymysmerkki. Tiivein ryhmittymä Syrizan sisällä on kovan linjan vasemmisto, mutta mukana on myös entisiä pasokilaisia ja kirjava kokoelma muita pienryhmiä.
Ilmeisesti monet vasemmistopolitiikot ja -ryhmittymät ovat mukana Syrizassa taktisista syistä. Yhdistymällä voimansa he voivat voittaa vaalit ja päästä päähallituspuolueeksi. Mutta kuinka tämä liitto pysyy kasassa hallituspuolueena? Minkälaista linjaa se kykenee ajamaan Kreikan sisällä ja EU:n suuntaan?
Ennen vaaleja on keskusteltu Kreikan mahdollisesta euroerosta, Grexitistä, mutta se ei ole tällä hetkellä polttavin kysymys. Mikäli Syriza voittaa vaalit ja kykenee muodostamaan hallitukseen, heittää se haasteen muun EU:n suuntaan.
Syriza ehdottaa ja etsii vasemmistolaista vaihtoehtoa nykyiselle talouskriisipolitiikalle. Lisäksi se haluaa lisää talouspoliittista liikkumavaraa ja vapautta toimia julkisen talouden hoidossa. Käytännössä se testaa sitä, kuinka elvyttävää politiikkaa EU:ssa nykyoloissa voidaan noudattaa ja miten ja minkälaisia rakenteellisia uudistuksia samanaikaisesti tehdään. Tästä syystä vaalien tulosta seurataan tarkasti ainakin Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa.
Syriza pyrkii tarjoamaan uskottavan vaihtoehdon nykyiselle uudistuslinjalle, jossa säästöt ja muut uudistukset kohdentuvat eri tavoin kuin tähän asti. Brysselissäkin on pidetty Tsipraksen tiukasta retoriikasta verojärjestelmän uudistamisesta ja korruption kitkemisestä. Terminologiaan kuuluu mm. Kreikan omien ”oligarkkien” pistäminen ruotuun. Jotkut nykyiset julkisten menojen leikkaukset Syriza haluaa peruuttaa.
Asetelmissa on arvailemista, mutta kaikkiaan Kreikan tämänkertaisia vaaleja on dramatisoitu liikaa. Syrizan voittaessa Kreikkaan saattaa tulla sen johtama hallitus, joka tukeutuu maltillisiin vasemmisto- ja keskustavoimiin. Tällöin emme välttämättä näe radikaalia muutosta Kreikan suhteessa EU:n antamiin tukipaketteihin ja niiden ehtoihin.
Kreikan uusi hallitus pyrkii käynnistämään neuvottelut, jotta se voisi jonkin verran muuttaa omaa talouspolitiikkansa suuntaa elvyttävämmäksi, toimeenpanna toisenlaisia reformeja kuin edeltävä hallitus ja saada myös helpotuksia lainojensa takaisinmaksuun. Talous on Kreikassa kääntynyt varovaiseen nousuun ja voi olla että laman pahimmasta kuopasta ollaan jo nousemassa ylös. Kreikan kansankin ääntä on kuultava jo pelkästään unionin demokraattisen uskottavuuden nimissä.
Toiveissa varmasti on, että Kreikalle lainojen mukana määrättyjä ehtoja höllennetään ja myöhemmin palataan lainojen takaisinmaksuun ja helpotuksiin. Ymmärrystä löytynee EU:n sisältä Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta ja ehkä muualtakin. Vastustusta on myös tiedossa, ainakin jos vanhat merkit pitävät, kaukaa unionin maantieteelliseltä koilliskulmalta. Se on toisen blogauksen aihe.
