Pak kerta 3

Kolmannella kurssikerralla harjoiteltiin aineiston tietokantaliitosten tekemistä. Harjoitusaineistona toimi Afrikan mantereen kartta valtiorajoineen. Tähän tietokantaan tuotiin vertailtavaksi dataa alueella esiintyneistä konflikteista, öljylähteistä sekä timanttikaivoksista.Yhdistämällä nämä tietokannat, voitiin tutkia mainittujen ilmiöiden mahdollista alueellista korrelaatiota.

Näiden tietokantojen lisäksi käytössä olisi ollut dataa timanttikaivosten tuottavuudesta, kaivausten aloitusvuodesta sekä löytämisvuodesta. Konfliktien laajuudesta sekä tapahtumavuodesta. Öljykenttien löytämis- ja poraamisvuodesta, tuottavuusluokittelusta ja internetin käyttäjien lukumäärästä.

Näillä tiedoilla voitaisiin suorittaa toki monia mielenkiintoisia ja ajankohtaisia analyysejä. Henkilökohtaisesti mielenkiintoisin vaihtoehto oli kuitenkin konfliktien vaikutus raaka-aineiden keruun tuottavuuteen. Tätä voitaisiin lähteä analysoimaan vertaamalla konfliktien esiintymisvuosia sekä laajuutta kilometreinä suhteessa öljy- ja timanttikaivosten tuottavuuteen. Näitä tilastoja voitaisiin edelleen havainnoillistaa muun muassa viivadiagrammein. Näistä havainnolistuksista varmasti selviäsi sekä se, että konflikteja esiintyy eniten suurten raaka-ainevarojen läheisyydessä, sekä se, että tämä haittaa suuresti raaka-aineiden tuotantoa.

Oheisesta kartasta nähdäänkin että valtaosa konflikteista sijaitsee öljylähteiden tai timanttikaivosten lähialueilla. Toki Afrikassa on nähty myös suuret määrät lähinnä etniseen taustaan perustuvia konflikteja. Toisaalta näissäkin ovat monesti mukana luonnonvarojen myynnistä saadun tuoton keskittyminen tietylle kansanryhmälle. Kuten Sara blogissaan selvitti, Internet-käyttäjien osuus voisi olla sopiva kartoittamaan mantereen valtioiden kehittyneisyyttä. Tästä taas voitaisiin vetää johtopäätöksiä alueen elintasosta ja hyvinvoinnista (Saran blogi).

Afrikka

Kuva 1. Kartta Afrikan konflikteista, sekä öljy- ja timanttiesiintymistä.

Kurssikerralla luotu kartta tulvaindekseistä ja järvisyydestä Suomessa, tuotettiin niin ikään tietokantaliitoksin. Tämän lisäksi tulvaindeksi tuli laskea Mapinfolla, käyttäen aiemmin liitettyjä aineistoja. Järvisyyttä on kuvattu punaisin pylväsdiagrammein ja tulvaindeksiä sinisellä väriskaalalla. Nämä puolestaan on esitetty Suomen merkittävimpien valuma-alueiden mukaan.

Kartasta nähdään selvästi että alueilla, joissa järvisyys on korkea, on tulvaindeksi puolestaan matala, ja päinvastoin. Valtaosa Suomesta on kartassa kuvattu vaalean sinisellä värillä, joka kertoo hyvin matalasta tulvaindeksistä. Näihin alueisiin kuuluu lähes koko valtio, lukuunottamatta Pohjanmaata, Etelä-Suomen rannikkoa sekä aivan kaakkoisinta osaa Lapista.

Syitä tähän järvisyyden ja tulvaindeksin negatiiviseen korrelaation voidaan hakea topografiasta. Järvisillä alueilla vesi pääsee virtaamaan maan pinnalla järviin, joista se edelleen laskee jokiin, muihin järviin ja lopulta mereen. Järvet ja joet voivat toki myös tulvia, mutta useimmiten niiden normaali pinta sijaitsee ympäröivää maastoa huomattavasti alempana, jolloin tulvat jäävät hyvin paikallisiksi. Voidaan siis sanoa että topografinen vaihtelevuus ehkäisee laajamittaisia tulvia.

Sen sijaan Pohjanmaalla maasto on hyvin tasaista. Tämänkaltainen maasto ei pysty johdattamaan suuria sademääriä ja/tai sulamisvesiä keskittyneisiin vesivarastoihin, vaan leviää laajalle alueelle. Alue on myös pitkään toiminut maatalousmaana, mikä on tenhyt maaperästä tiheämpää, ja lisännyt näin pintavirtausta. Etelä-Suomessa laajamittaisen maatalouden lisäksi laajat kaupunkiympäristöt lisäävät tulvariskiä.

On myös syytä ottaa huomioon alueiden suuret kokoerot, jotka ovat yksi kartan silmiinpistävimpiä yksityiskohtia. Kuten Olli Kauppi mainitsikin blogissaan, tulvaindeksi on ilmoitettu koko valuma-alueen keskiarvona. Tämä tarkoittaa sitä, että suuremmilla tarkastelualueilla suuretkin paikalliset tulvariskit jäävät piiloon. Korkeimmat tulvaindeksin alueet ovatkin selvästi muita pienempiä. (Olli Kaupin paikkatietoblogi)

Tilanne on hankala, sillä toisaalta on järkevää esittää tulvaindeksi päävaluma-alueiden mukaan. Kuitenkin tässä on vaarana, että alueelliset ongelmat jäävät piiloon. Tarkemman datan esittäminen koko valtion alueelta tekisi kuitenkin kartasta hyvin epäselvän, joten tätä tuotosta voidaan hyvillä mielin pitää kelvollisena ratkaisuna.

tulva2

Kuva 2. Suomen tulvaindeksi ja järvisyys valuma-alueittain.

Lähteet:

Saran blogi, Todorovic, Sara. <https://blogs.helsinki.fi/stodorov/> Luettu 6.2.2015

Olli Kaupin paikkatietoblogi, Kauppi, Olli. <https://blogs.helsinki.fi/okauppi/> Luettu 6.2.2015

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *