Author: Joel Hämäläinen

Sitä voi harrastaa himosta tai rakkaudesta.
Oon kuullu kiitosta mun pakkauksesta.
Silti valitsen rakkauden.
Any day.
Himo sammuu aina.
Kaikkeen tottuu.
Mikään ei muutu.
Kaikki muuttuu.
Ainoastaan muutos on pysyvää.
Jumalan rakkaus maailmaa kohtaan on pysyvää.
Himo ohjaa väärintekoon helposti.
Rakkaudesta harvemmin tekee mitään väärin tai syntiä.

Yksin oon, yksin jään,
ikävään tuskaan pimeään.

En tavoita sua enää.
Et välitä musta enää.

Anna mutsi mun mennä,
Sano mulle: “Kukkaasi lennä!”
Älä sido mua enää mihinkään.
Sano mulle: “Et oo kenenkään.”
Anna mulle vapaus.
Sano mulle: “Susta jää mulle kaipaus.”
Älä kosta mulle miesten harjoittamaa riistoa.
Sano mulle: “Vaalin sun muistoa.”

Nyt tiedän mitä helvetti on:
Helvetti on:
Sängyssä letkuissa makaamista,
Liikuntakyvyttömyyttä,
Hiljalleen tapahtuva prosessi ajattomuudessa,
Palovammoja,
Tukehtumista,
Työtä ilman lepoa,
Kylmää vettä meren pohjalla,
Rauhattomuutta ja levottomuutta,
Loputon sokeus tilassa, jossa nenään tulee jatkuva pistävä haju ja korvissa soi tinnitus tai jotain muuta sietämätöntä.
Tätä kaikkea muun muassa helvetti on.

Helvettiä ei pääse pakoon, kun on sinne kerran joutunut.

Se oli sitä aikaa.
Ekaks tuli porno, sit naiset, sit viina, sit rööki.
Mulla oli päällä täysi hööki.
Näin olen elänyt.

Mutta miksi uneni päättyy aina siihen,
minä tai joku muu leikkaa siittimeni irti?
Ja miksi aluksi tein aina itsemurhan asiantilan johdosta?

Elämäni mysteerejä?
Ehdottomasti.

Sun koiras on ilmestys.
Siitä näkee, että sussa on sydämen sivistys.

Sä olet mulle tärkeä,
olet koossa pitävä voima mun hajallaan olevaa arkea.

Mä nukun itseni uneen.
Sun enää en.
Uni mulle sen tekee,
uuden tien.

Näen näistä unista muistoja,
joita pidän tosissaan tapahtuneina.

Kysyit: Rakastaks sä mua?
Mä sanoin: Joo, mä rakastan sua.

Aloimme suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
Vailla salaisuuden salaisuutta.

Välillämme avoin vuoropuhelu,
sielujen välinen keskustelu.

Aiempi elämäni kuin unta.
Sitten satoi lunta.
Maailmaani uudet muodot loi.
Mulle uutta elämää soi.

Jotkut päivät parempia,
jotkut päivät huonompia.

Välillä sekoan omaan maailmaani.
Välillä olen kuin turvallisessa unessani.

Päivät kuluvat,
muistot vääristyvät.
Joillekin nää päivät kuuluvat.
Joidenkin turvaan käpristyvät.