synkkyys niin syvää
vihlovassa metsässä
karhu kolossa

synkkyys niin pyhää
vihaisilla aalloilla
ranta puhdistuu

pursum

lehdet lainehtivat ja värisevät
aurinko maalaa ja ruokkii ihoa

edessä istuvan matkustajan hiukset leviävät kasvoilleni
autot ja ihmiset kuhisevat ja liikkuvat
pysäkillä seisovan naisen pakarat pursuavat yli housuista
katse tarrautuu kuin magneetti

on lämpimiä aaltoja
ja lainehtivaa hikeä

kaukana räjähtää tähti
ja uusi laulu tulee muusikon uneen

lapset leikkivät ja vanhukset kuolevat
poika asettelee sormiaan ensimmäistä kertaa puisen kitaran kaulalle
taiteilija täyttää tyhjää paperia mahdottomilla visioilla
valmentaja huutaa tunaroivalle pelurille

laitteet kaappaavat mieliä
kuvia ja mielipiteitä syöpyy eetteriin
oksennusta pursuaa suusta

tulivuori huutaa tullessaan
kuuma sula valtaa saaren
harmaat orgaaniset hautakivet jähmettävät viimeiset hetket:
lapsi makaa yksin huoneen nurkassa itseensä kääriytyneenä

vasta kauan myöhemmin hänen vuokseen valuu kyynel
joka putoaa tyyneen lampeen
pudonneen pisaran aallot leviävät kauas
ja tavoittavat yllättävän rannan

narkomaani höpisee puoliksi vaienneita lauseita
patsas ilmaisee itseään vankkana ja periksiantamattomana puiston keskellä
iloiset työmiehet röhöttelevät toistensa vitseille
ruokalassa tuoksuu uusi päivä, uusi ateria

elämä vyöryy yli ja humisee ja kiljuu
aivoni pursuavat yli päästäni
kaikki on dynaamista, kaikki on elossa
ja kaikki pursuaa

tulenarka

jos voisit pysäyttää yön ja maata tähtien alla
uskaltaisitko kuulla oman melodiasi?
hiljaisuuden joka järisyttää vahvimmatkin tolaltaan
rukoilen kunnes rukoukseni syö minut
juureni ovat hatarat ja päätäni huimaa korkeuksissa
mutta elämä joka minut synnytti ei ole tehnyt yhtäkään virhettä
enkä julkeaisi väittää olevani ensimmäinen

tämä liekki syttyi ennen aikojen alkua
ja palaa ikuisuuksiin
polttaa kaiken sisällään ja ympärillään
valaisee jokaisen kodin ja slummin
se palaa hymynä vastaantulijan kasvoilla
keksijän oivalluksena
kuolemaantuomitun viimeisenä toiveena
se hätistää liikkeelle epätoivon hetkenä
ja polttaa tuhkaksi kunnian huipulla

siitä kasvavat vuoret ja varvut
sen alla luhistuu mahtavat ja säälityt
kaikki yhtä tulenarkaa
kaikki samalla viivalla

in potentia

olen tarkkaillut toistuvia kuvioita kyllästyksiin saakka
turhautuneena kääntänyt askeleeni kohti pimeää
huojentuneena
minne katson, siellä täytyy olla jotain nähtävää

houkuttelen uuden ystäväni ulos uteliaana
hymyilen kun hän nostaa päänsä
ja jatkan matkaani tanssittuamme aikamme.

minulla on tehtävä
valheessa, joka ei ole vielä paljastunut
osassa sydäntäni, joka on nukahtanut
solmussa vatsassani, joka ei ole vielä auennut
lauluissa, joita ei ole laulettu
maailmassa, jonka haaveilemme tulevaksi

kumpuileva ääni
rytmit ja syke
kosketus jostain toisesta
liike ja elehdintä
yksikkönä erikseen
hukumme hetkeen
laulamme luontoon

kurkotus

minun täytyy olla tärkeä
haluanhan lisää vaurautta ja lihan tyydytystä
en kai turhaan haluaisi
tai laulaisi haluani savuna taivaalle
katsoen kun se laimenee ilmaan

kurkotan kurkotan
pidemmälle ja täristen
kunnes en enää jaksakaan
ja otan mitä saan
syvän huokauksen ja hiljaisen idean

en kyllä tiedä

miten vähän tiedänkään mistään
ja miten onnekkaana pidänkin itseäni siitä hyvästä
tietämättömyyteni on kaikenkattavaa
ja antaa tilaa aivan kaikelle

muut tietävät paljon maailman menosta ja painetusta sanasta
minä en ole varma edes omasta nimestäni
kellun järven pinnalla ja purskuttelen vettä suustani
nauran ääneen auringolle, joka kertoo vitsejä minulle

ainoa asia minkä tiedän
on että olemassaolo on ihme
ja senkin unohdan toistuvasti

verinen peli
jossa kukaan ei voita
se on reilua

sinä kasvat jo
aina vain uudelleen
revittynäkin

luonto on meissä
osaamme kierrätyksen
lumi laskeutuu

valtameri

se on lyönyt päänsä
aika kovaa
aika lujaan kallioon
poikaparka
nyt hourailee kummia

että tahtoisi vuotaa valtameren
jossa tarjota kodin leville ja kaloille
simpukoillekin
ja uida vapaana merenneitojen kanssa