Kurssikerta 1: Koropleettiteemakartat

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia kurssin tarkoituksena on oppia tuottamaan ja tulkitsemaan paikkatietoa, eli sijaintitietoon sidottua ominaisuustietoa. Tämän blogin tarkoituksena on toimia väylänäni koota ja julkistaa kurssilla oppimani ja tuottamani informaatio opiskelijakollegoilleni ja luennoitsijallemme Arttu Paarlahdelle (sekä ehdottomasti pidettävä salassa kaikilta kouluun liittymättömiltä tutuiltani, joita yritän jatkuvasti vakuutella siitä, että maantieto on muutakin kuin karttoja… tämän blogin perusteella ei ole).

Tutustumista MapInfoon

Ensimmäinen kurssikerta alkoi tutustumalla tarkemmin kurssin tärkeimpään työkaluun (aivojen lisäsi) MapInfo Professional paikkatieto-ohjelmistoon, jokaa mahdollistaa paikkatiedon keruun, havainnollistamisen ja analysoinnin. Ohjelmiston käyttöominaisuudet tulivat parhaiten selville käytännön harjoituksen kautta, kun loimme Paarlahden johdolla koropleettiteemakartan Helsingin väestömääristä.

Harjoituskartan luomiseen saimme hyvinkin yksityiskohtaista kädestä pitäen- apua. Aikaisemmat käyttökokemukseni MapInfon osalta pyörivät takaraivossani lähinnä kylmänhikisinä painajaisina, kun olin joutunut luomaan silloin vielä täysin vieraalla ohjelmalla kartan, ymmärtämättä tähänkään päivään mennessä sen välivaiheista tai oikeaoppisesta tallentamisesta puhumattakaan. Tarpeeksi monet kartat bittiavaruuteen hukattuani suhtauduin ohjelmistoon “hieman” varauksella – turhaan, sillä harjoitus palautti tarvittavaa (eikä tosiaan yhtään ylimääräistä) itsetuntoa paikkatiedon kanssa painiskeluun ja mahdollisti kokeilevamman, itsenäisen työskentelyn seuraavassa tehtävässä.

Koropleettiteemakartta: Helsingin muunkielisen väestön alueellinen jakautuminen

Saimme tehtäväksemme tuottaa Suomen alueelta koropleettiteemakartan valitsemastamme väestöön liittyvästä aiheesta. Tutkittuani aineistoa minussa erityistä mielenkiintoa herätti Helsingin muunkielisen väestön selkeä alueellinen jakautuminen tiettyihin ilmansuuntiin. Kartan luominen onnistui ongelmitta (=suhteellinen käsitys…) edellisessä harjoituksessa opetettuja metodeja toistaen tuomalla valmista ominaisuustietoa taulukosta kartalle, sekä luokittelemalla ja esittämällä se mahdollisimman informatiivisesti.

Kuva 1. muunkielisten osuus Helsingin seudulla

Kuva 1. Diagrammi muunkielisten osuus Helsingissä

Luokittelussa apunani oli käytössä netistä löytyvä Histogrammi-verkkotyökalu, johon aineiston syöttämällä sain näkyville sen jakaumaa kuvastavan histogrammin. Taas hikikarpalot olivat nousta otsalle, kun yritin muistella TAK-kurssilla opetettuja jakaumia ja niihin sopivia luokitteluja, jotka eivät selvästikään ole vahvinta osaamistani. Helsingin muunkielistä väestöä kuvaava aineisto oli sen tarkasteluetäisyydestä (ja tarkastelutaidoista, minun tapauksessani esim pään kallistamisesta) riippuen vinosti- tai epämääräisesti jakautunut. Näiden erottaminen on mielestäni hankalaa ja näin ollen olin myös hyvin epävarma luokittelutavan valinnasta. Päätin siis kokeilla kaikkia näille jakaumatyypeille soveltuvia luokitteluperusteita, jotka Paarlahti oli meille ystävällisesti koonnut kertauksen vuoksi materiaaleihin. Lopulta mielestäni koropleettikartta välitti informatiivisinta tietoa kvantiileilla eli tasamääräisillä luokilla ja hieman varman päälle pelattuna se on myös luokittelutavoista ainoa, joka sopii sekä vinoon että epämääräiseen jakaumaan. Näin sain kartalleni näkymään selkeitä suurempia alueita muunkielisten osuuksista.

Ulkomaalaisetkarttavalmis

Kuva 2. Kartta muunkielisten osuus Helsingissä

Kartassani on käytetty Helsingin osa-aluejakoon perustuvaa aluejakoa tutkimuskohteina. Kartan analysointia helpottaakseni nimesin lisäksi Helsingin suurpiirit, joita tutkimustulosten voidaan mielestäni myös nähdä selvästi osin myötäilevän. Muunkielisten suhteellinen osuus osa-alueiden väestöstä on kaikkein korkeimmillaan 12,6–50 %. Näitä on laajin alue Itäisessä ja Koillisessa osissa sekä erillään aivan uloimmassa Läntisessä osassa. Keskisessä, Eteläisessä ja Kaakkoisessa osissa on melko tasaisesti jakautuen 6,1–8,9 % muunkielisiä.  Pohjoinen ja Östersundom erottuvat puolestaan selkeästi kaikkein alhaisimmilla 1,2–4,5 % muunkielisten osuuksilla.

Kokonaisuutena Helsingin karttaa katsottuna voidaan siis sanoa muunkielisten sijoittuvan keskustan reunamille aivan itäisimpiin sekä osin myös läntisimpiin osiin. Keskelle Helsingin aluetta muodostuu Hämeenlinnanväylän ympärille Tuusulan- ja Vihdintien rajaama kaistale aivan Vantaan pohjoisrajalta kohti eteläisintä ja kaakkoisinta rannikkoa, jossa muunkielisten osuus on selvästi ympäristöään alhaisempi. Tämä ilmiö herätti minussa mielenkiintoa muunkielisten Helsinkiläisten alueelliseen eriytymiseen, joka pelkkänä ominaisuustietona ei ehkä olisi tullut esille kuten nyt sijaintitietoon sidottuna. Miksi muunkieliset ovat kesittyneet tietyille alueille ja miksi joillain alueilla muunikielisiä on selkesti vähemmän? En usko kyseessä olevan pelkkä ulkoisten tekijöiden, kuten hinnan määräämä ilmiö, vaan uskon siihen liittyvän jotain “kirjoittamattomiakin” sääntöjä esimerkiksi kansalaisuuteen liittyen. Ilmiö ei toki tullut minulle minkäänlaisena yllätyksenä Itä-Helsingin maineen tuntien, mutta koska kyseessä olivat juurikin muunkieliset, eivätkä varsinaisesti maahanmuuttajat, ajattelin että tulos voisi yllättääkkin. Olisikin mielenkiintoista verrata rinnakain luomaani karttaa maahanmuuttajien karttaan, olisiko niissä selkeää eroa?

Näistä syvällisemmistä pohdinnoista voidaankin siirtyä käsittelemään vähän pinnallisempia aiheita, kuten ulkonäköä. Totuttuani Corelin kattavaan värityökaluun oli kartan värityksen valitseminen yksi tunnin aikaavieneimmistä osuuksista, etenkin suhteessa siihen miten se korreloi lopputloksen kanssa. Valinta ei ollut yhtä helppo kuin Hertalla: “Punainen ja sininen väri myös toimivat mielestäni hyvinä ensivaikutelman synnyttäjinä ja ohjaavat intuitiivisesti tulkintoja tekevää katsojaa oikeaan suuntaan. Sininen koetaan usein neutraalina ja kirkas punainen jopa hälyttävänä värinä.” Arvottuani hetken jos toisenkin muunkielisten osuutta kuvaavaa väriä, päädyin mielestäni neutraaliin väriin miten muutenkaan kuin sekoittamalla sitä sinistä ja punaista violetiksi.

Jos kiinnitetään huomio kasarisävytyksestä kartan muuhun toimivuuteen, on se mielestäni toimiva ja tarvittavan informatiivinen tuodakseen esittämänsä asian ilmi selkeästi. Ihan sydänystäviä meistä ei vielä näin jälleennäkemisenkään jälkeen kuitenkaan MapInfon kanssa tullut, sillä vaikka itse kartan tietosisällön luominen oli yksinkertaista, niin sen esteettinen puoli oli kaikkea muuta kuin helppoa, joka todellakin jäi näkymään sekavasta asettelusta. Blogeja luettuani nähdäkseni yksi jos toinenkin on paininut Layout-ikkunan kanssa, kuten Jonne totesi “Eri elementtien pitäminen oikeilla paikoillaan ja sen kokoisena kuin niiden halusi olevan tuntui olevan huomattavasti vaikeampaa kuin sen kuuluisi olla.”

Kuitenkin Johannaan yhtyäkseni “Uskon (tai ainakin todellakin toivon) tämän johtuvan kuitenkin enemmän omasta tyhmyydestäni, kuin MapInfossa olevasta puutteesta.” Miksi muuten näinkin ammattimaiselta vaikuttavalla ohjelmalla hienot kartat väännettyään niiden ulosvienti kompastelisi noinkin pahasti? Olisihan se hyvä väittää luoneensa jotain hienompaa kuin ylläoleva lopputulos antaisi olettaa ja syytellä siitä ohjelman puutteita, mutta atk-taitoni tuntien voin vain vetäytyä takaisin syvälle kuoreeni kertailemaan workspacen ja tablen eroja, myöntämättä että tämäkin kartta piti tehdä uudestaan pariin otteeseen…

Lähteet:

Hakanen, J. (2014) Kurssikerta 1: MapInfo ja koropleettiteemakartta. <https://blogs.helsinki.fi/johakane/> 9.3.2014

Alkoimaa, J. (2014) Kurssikerta 1. <https://blogs.helsinki.fi/jonnealk/> 9.3.2014

Lehvävirta, H. (2014) Ensimmäinen kurssikerta: tutustumista MapInfoon. <https://blogs.helsinki.fi/herttale/> 9.3.2014

Histogrammityökalu. <http://illuminations.nctm.org/Activity.aspx?id=4152> 16.1.2014

Ulkomaalaisten osuus väestöstä, % 31.12.2010 (2011). Väestörakenne 2010. Tilastokeskus, Helsinki

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *