Artikkeli 1: Reaktiopaperi päällekkäisiä koropleettikarttoja käsittelevään artikkeliin

Ensimmäisen artikkeliharjoituksen tarkoituksena oli lukea Anna Leonowiczin kirjoittama ja 2006 julkaistu artikkeli ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”. Teksti käsittelee kahden päällekkäisen koropleettikartan käyttöä ja toimivuutta visuaalisena työkaluna maantiedossa, sekä lopuksi todistaa tehdyn kokeen avulla kahden muuttujan kartan tulkittavuutta; sen heikkouksia ja vahvuuksia.

Kahta muuttujaa yhtäaikaisesti kuvaava koropleettikartta on kiinnostava vaihtoehto tavalliselle koropleettikartalle, jossa kuvataan vain yhtä muuttujaa, sillä samalle kartalle kootut teemat tuovat paremmin ilmi näiden ilmiöiden välisiä maantieteellisiä suhteita paremmin kuin kaksi erillistä karttaa. Kuvittelin, että päällekkäisillä teemakartoilla tarkoitetaan kahden koropleettikartan yhdistämistä, joka kuulosti minusta hyvin yksinkertaiselta, mutta artikkelia selatessani huomioni kiinnittyi legendaan, josta en ollut saada mitään tolkkua. Jaahas… kyse ei siis ollutkaan alkuunkaan siitä mitä luulin. Itse asiassa tällaista karttaa en ole tainnut ennen ainakaan ajatuksen kanssa päästä lukemaan.

Useamman karttakuvan, kuten kahden erillisen koropleetin yhtäaikaisessa tarkastelussa ongelmana eri karttojen erilainen luokittelu sekä erot esimerkiksi värisävyissä ja grafiikassa, jotka voivat väärentää ihmisen visuaalista tulkintaa. Monimutkaisissa tutkimuksissa yhden muuttujan kartta ei riitä, kun tarvitsee huomioida useampaa ilmiötä ja niiden suhteita. Samalla kartalla lukija näkee ilmiöt samanaikaisesti ja hahmottaa paremmin niiden väliset kausaliteetit, joka on hyödyllistä etenkin jos ilmiöiden välinen suhde on tarkastelussa keskeinen asia tai kahta yksittäistä ilmiötä, jolloin kartan pääaiheen suhteen tärkeintä on muuttujien päällekkäisyys.

Lukijan näkökulmasta useamman muuttujan koropleettikartta on kuitenkin vaikeammin tulkittavissa kuin tavallinen koropleettikartta. Tulkintaa vaikeuttaa karttojen laatu kuten grafiikka ja liian suuri luokkamäärä, jotka saattavat tehdä kartasta vaikeaselkoisen. Luin Jessican reaktiopaperista hämäävistä vastaväripareista: “…värisävyinä käytetään vastavärejä, jolloin sekoittuvat ”korrelaatio” –luokat näkyisivät harmaina.” ja palasin lukemaan artikkelia. Jos luulin jo päässeeni näistä kartoista kärryille, tämä sekoitti minua entisestään, sillä olin ilmeisesti ohittanut sen ensimmäisellä lukukerrallani.

Artikkelissa tehdyssä tutkimuksessa annettiin koeryhmälle vertailtavaksi kaksi yhden muuttujan erillistä koropleettikarttaa sekä samasta ilmiöstä muodostettu yksi kahden muuttujan kartta, joiden tulkittavuutta verrattiin. Tulosten mukaan 90% koki yksiteemaisten karttojen välittämän informaation helpommaksi mieltää, mutta puolet koehenkilöistä kokivat ilmiöiden väliset suhteet helpommaksi havaita kahdesta erillisestä kartasta ja loput puolet olivat sitä mieltä että maantieteelliset ilmiöiden liittyminen toisiinsa oli helpompi nähdä kartalta jossa olivat molemmat muuttujat yhtä aikaa. Mielestäni tehtyä tutkimusta kuitenkin vääristi se, että koehenkilöinä toimivat juuri yliopistojen maantieteen opiskelijat. Vaikka kyseessä olikin ensimmäisen vuoden opiskelijat joilla ei ole niin paljoa kokemusta karttojen tulkinnasta, uskaltaisin kuitenkin väittää, että he ovat keskivertoa kiinnostuneempia ja jopa kyvykkäämpiä kartantulkintaan.

Kiinnitin huomiota, että useamman muuttujan koropleettikartassa on hyvin erilaisen näköinen legenda totuttuun verrattuna. Siinä missä tavallisen koropleettikartan legendassa on ainoastaan selvitettynä selkeästi kartassa ilmeneviä värisävyjä vastaavat lukuarvot, kahden muuttujan kartalla legendaa esittää tilastollinen hajontakuvio. Sen akselit kuvaavat kukin omaa muuttujaansa ja sen arvoa. Luokittelu jakaa suorakulmion vielä pienempiin laatikoihin, joista kunkin ala esittää omanlaistaan suhdetta eri muuttujien välillä. Legendaan muodostuva diagonaali mahdollistaa luokittelun, jolloin päälinjan laatikoihin osuvat arvot kuvaavat alueita joilla on tutkittavan asian osalta vahvat suhteet ja näin tukevat vahvasti ilmiöiden suhdetta, kun taas tämän linjan ulkopuolelle jäävät arvot kuuluvat luokkaan, jossa alueilla on erilaiset suhteet. Näitä tekijöitä ei kartanlukijan niin helposti ole oletettu kartalta huomaavan.

Henkilö, joka ei ymmärrä, mitä hajonta saati sitä kuvaava kaavio tarkoittaa, hämmentyy kartan lukukokemuksesta takuulla ja jää paitsi yhdestä oleellisimmista kartan tarjoamista tiedoista. Uskaltaisin väittää, että kovinkaan monelle asian perehtymättömälle kaavion lukeminen ei ole itsestäänselvyys. Vaikka itse olen jonkin verran opiskeluissani tavannut kyseisiä kaavioita ja opiskellut jakaumia, en ennen tekstistä legendan selostusta ollut ihan selvillä sen tarkoituksesta etenkään mustavalkoisessa muodossa olevasta kaaviosta ennen viimeisellä sivulla esitettyjä karttakuvia legendoineen. Värillinen karttakuva selvensi legendaa huomattavasti, mutta kuten Johanna toteaa blogissaan: “Kuten artikkelissakin mainitaan luokkien määrä tulisi olla maksimissaan 9, sillä sen jälkeen sekavuus riistää kaiken hyödyn, jota kartasta voisi muuten saada. Hyvä esimerkki tästä on artikkelin kuvan 4 kohta B, jossa 16 värin tilkkutäkki näyttää jo melko älyttömältä.” Kartan laatiminen vaatii siis todellista taitoa.

Kartografisena toteutuksena kahden muuttujan kuvaama kartta on toimiva vain huolellisesti toteutettuna. Tällöin kartan tuottamisessa välineellä, kuten paikkatieto-ohjelmalla on suuri merkitys tekijän lisäksi muodostuvaan karttaan. Toki kartalle kuvattavat ilmiöt ja niiden luonne määräävät paljon käytettävistä menetelmistä, mutta useammasta muuttujasta ollessa kyse välineen laadusta riippuu paljon, millainen kartta lopputuloksen syntyy ja kuinka lukukelpoinen se on. Käyttämälläni paikkatieto-ohjelmalla MapInfolla on mahdollista tehdä useita erilaisia teemakarttoja, joiden valmistamisen opimme toisella kurssikerralla. Tekemäni päällekkäisessä koropleettikartassa toin kuitenkin teemat selkeästi erilleen erilaisin rasterein, jotka selitettiin legengassa perinteiseen tapaan. Artikkelissa käsitellyn kaltaista karttaa minusta ei kyllä olisi laatimaan ainakaan tämänhetkisillä MapInfon käyttötaidoillani (tai taidottomuudellani). En edes tiedä, onnistuisiko se MapInfolla legendan laatimisesta puhumattakaan?

Taas yhden uuden teemakartan nähtyäni voin vain todeta Christan sanoin: “Kun katson omaa karttaani huomaan, että minulla on vielä paljon opittavaa.” Todella paljon.

Lähteet:

Sallasmaa, C. (2014) 2. kurssikerta: Kaksi päällekkäistä teemaa <https://blogs.helsinki.fi/christas/> 14.3.2014

Järvinen, J. (2014)  Artikkeli 1. <https://blogs.helsinki.fi/jessicaj/> 14.3.2014

Hakanen, J. (2014) Artikkeli 1 – Kahden muuttujan koropleettikartta <https://blogs.helsinki.fi/johakane/> 14.3.2014

Leonowicz, A (2006) Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija. T. 42. Nr 1. 33–37

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *