Kurssikerta 4: Ruutu- ja rasterikarttoja

Ruututeemakartta pääkaupunkiseudun alle kouluikäisistä

Tälläkertaa oli tarkoitus oppia kiinnittämään rasterikartta koordinaatistoon sekä piirtämään ruututeemakarttoja. Aloitimme jälkimmäisen työstämisen MapInfossa luomalla yhdessä Helsingin seudun väestöntiheyttä kuvaavan ruututeemakartan. Traumatisoiduttuani edellisillä kurssikerroilla, oli tämä luento mielestäni paljon miellyttävämpi kokemus (vertaa: valkotakkiskammoinen hammaslääkärissä). Gridin eli ruudukon luominen kartalle muistutti etäisesti sydänystäväni Corelin käyttöä, vaikkakin tätä seurasi hieman tunnelmaa latistanut datan kerääminen taulukkoon ja sitä kautta kartalle ruutumuotoon.

Ilman sen pahempia vastoinkäymisiä selvisin kuitenkin jopa meille annetusta itsenäisharjoituksesta, jossa tehtävänä oli luoda samalle alueelle jostain mielenkiintoisesta teemasta kaksi ruutukooltaan erilaista karttaa. Tämä siksi, jotta opimme hahmottamaan eri ruutukokojen vaikutuksen kartan välittämään informaatioon. Valitsin karttani teemaksi alle kouluikäiset lapset, eli 0-6-vuotiaat, jotka kokosin taulukosta kunkin ikäluokan kohdalta. Ensimmäisessä kartassani käytin ruutukooltaan 250x250m kokoista gridiä ja kokeen vuoksi toisessa selvästi suurempaa, kooltaan 750x750m gridiä. Näitä vertailemalla kykenin valitsemaan mielestäni ilmiön luonnetta paremmin esille tuovan kartan. Käytin molemmissa kartoissa samaa kvantiilia luokkaväliä, joka toi allekouluikäisten jakautumisen parhaiten esille aineiston oltua hyvin epämääriäisesti jakautunut.

Kuva 1. Ruututeemakartta alle kouluikäiset pääkaupunkiseudulla, grid 250m

Kuva 1. Ruututeemakartta alle kouluikäiset pääkaupunkiseudulla, grid 250m

Kuva 2. Ruututeemakartta pääkaupunkiseudun alle koulunikäisistä, grid 750m

Kuva 2. Ruututeemakartta alle kouluikäisistä pääkaupunkiseudulla, grid 750m

Mielestäni kartoista kumpikaan ei ollut erityisen onnistunut, vaan niiden välimuoto koon 500 gridillä olisi melko todennäköisesti ollut toimivin, jonka ruutukoosta esimerkiksi Piian blogissa on karttatuotos. Näistä vaihtoehdoista kallistuisin kuitenkin ehkä 1. kuvan 250 koon gridin puoleen, sillä kun tarkasteltavana alueena toimii Helsingin seudun kokoinen pienehkö alue, voi esitetty tieto olla melko tarkkaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pienemmällä gridillä tehdyn kartan tieto on melkein jopa liian pistemäistä. Kuvan 1. kartassa asutuskeskukset ja niissä esiintyvät alle koulunikäiset lapset tulevat kuitenkin selvästi esille ryhmittyminä, eikä koko kartta värjäydy tasaisen ruskeaksi, kuten 2. kuvassa. 750m gridiä käyttämällä tieto on hyvin yleistettyä, jolloin esimerkiksi alueet joilla tutkimaani ikäryhmää ei esiintynyt, katosivat etenkin kartan eteläosista tyystin, vaikka näitä alueita aineistossa on ehdoton enemmistö.

Kartaltani voidaan nähdä alle kouluikäisten lasten painottuminen pääkaupunkiseudun eteläosiin keskusmaisiksi rykelmiksi, joiden ulkopuolella on 250m gridissä laajoja alueita, joissa alle koulunikäisiä ei ole yhtään. Tämä herätti minussa niin suurta epäilystä, että uskoin jo mokanneeni (johon ei tosin paljoa vaadita…) jotain tiedon käsittelyvaiheessa. Manuaalisesti tilastoaineistoa tarkasteltuani nollien huima määrä kuitenkin alkoi vakuutella minua siitä, että olin saanut tallennettua sen kartalle ihan oikein. Näin järjellä kun ajattelee, on 250x250metrin tutkimusalueruutu oikeastaan aika pieni alue, joka ihan hyvin voi olla taajamassa metsää tai vastaavaa. Näitä alueita on yllättävän paljon jopa Helsingin keskustassa, joiden voi havaita kulkevan nauhamaisia pohjois-etelä suuntaisia linjoja pitkin. Minulla heräsi kiinostus että muodostuuko tämä nauhamainen rakenne siitä, että tutkimani henkilöiden asutus keskittuu pääväylien varteen vai tietyn etäisyyden päähän siitä. Tutkailtuani karttan yhteensopivuutta maanteiden kanssa, päädyin siihen lopputulokseen, että alle kouluikäisiä lapsia ja täten lapsiperheitä asuu erityisesti OOOO

Karttaan pitäisi sisällyttää lukijaa ajatellen näin ollen tutkimuksen ulkopuolelle jääneet havainnot alueelta, eli todellisen väkimäärän ja ruutujen sisälle osuneiden tapausten erotus. Oman karttani jo valmistuttua huomasin Saaran blogista, että “Nimistö ja rautatiet auttavat hahmottamaan … asutuskeskittymiä.” Ihan uusi ja tuiki tuntematon asiako hei, kun ei tullut lisättyä niitä omalle kartalle! Lisäksi toimimattomuutta karttaani tuo mielestäni valitsemani ruskean eri sävyt, näyttävät mielestäni erheellisesti korkeuseroilta. Myönnän, että värivalintani olisi toki voinut olla parempikin; Lapsista kyseen ollen joku kivan värikäs vaikka, kuten kateellisena Jessican tekemää karttaa katselin hänen blogissaan. Hän käytti kartallaan useampaa eri väriä, eikä pelkkää liukuvaa värisävyjen skaalaa. En ollut tullut itse edes ajatelleeksi tälläista mahdollisuutta saavuttaakseen vieläpä selkeän lopputuloksen.

Ruututeemakartoissa huomioitavaa

Ruututeemakartalla absoluuttisten arvojen esittäminen on mielestäni melko ongelmallista ja sen hyväksyttävyys riippuu paljon tilanteesta. Koropleettikartalla kyseinen toiminta on kiellettyä, sillä erikokoiset alueet voivat luoda valheellisen kuvan kartan tulkinnassa, tästä päätellen ruutujen vakio koko tekisi absoluuttisten arvojen käytöstä mahdollista. Mietin kuitenkin sitä tekijää, että täysin “sattumanvaraisesti” sijoittuvat ruudut voivat sisältää kuitenkin hyvin eriverran esimerkiksi asukkaita, joka voi aiheuttaa tulkintaeroja. Jos teemana käyttää esimerkiksi kuolleiden määrää, voi kartta kokemattomalla lukijalle viestittää että esimerkiksi Helsingin seudulla aivan ydinkeskustassa kuoleminen on yleisempää kuin Espoon metsissä, vaikka suhteellisena arvona näin ei olisikaan. tämän välttääkseen lukijalle on tehtävä selväksi käytettyjen arvojen absoluuttisuus, jolloin kartta tuo hyvin ilmi tutkittavien yksiköiden todellista jakautumista alueelle. Ruutumallisessa teemakartassa heikkoutena on myöa ruutujen reunoille ja erityisesti kulmiin jäävät tulokset, jotka saattavat jäädä kokonaan pois kartalta.

Ruututeemakartan informatiivisuus on alueellisesti tarkempaa verrattuna perinteiseen koropleettiteemakarttaan, sillä perinteisessä kartassa tutkittavan ilmiön esiintymistä tarkastellaan aluejakojen perusteella. Näin esimerkiksi väestötiheyttä tarkastellessa haja-asutusalueet ja -keskittymät eivät tule alueiden rajojen sisällä ilmi, vaan koko alueen keskiarvoa kuvataan yleistetysti, sillä koropleettiteemakartassa on järkevää käyttää vain suhteellisia, eli alueen kokoon suhteutettuja arvoja. Jos koropleettikartalla olisi yritetty tuoda ilmi tutkimaani ilmiötä, olisi aluejako ollut melko hankalaa näin pienen tutkimusalueen sisällä. Koropleettiteemakartan olisikin ollut mielekkäämpää esimerkiksi pienempimittakaavaisella kuntakartalla esimerkiksi koko Uudenmaan kunnista. Siinä missä ruututeemakartassa säästytään alueiden rajaamisesta, ei ammattitaitoni (tai pikemminkin mielikuvitukseni) riitä siihen, miten ruututeemakartan voisi saada toimimaan hyvin pienimittakaavaisella kartalla, kuten esimerkiksi maailmankartalla. Kuinka pieni gridin olisi oltava, jottei yksi ruutu peittäisi kerrallaan esimerkiksi kovin montaa valtiota. Koropleettikartta on siinä määrin selkolukuisempi, että sen kokonaisuuden tarkastelussa tarvitaan mielestäni ehkä vähemmän tulkintaa kuin ruutumuotoisessa kartassa.

Pisteteemakarttaan verrattuna ruututeemakartta antaa laajempaa tietoa tutkittavan ilmiön vaihettumisesta. Pisteteemakartta kykenee esittämään ainoastaan pistemäistä tietoa pistemäisistä kohteista, kun taas ruututeemakartalla voidaan tuoda esille ilmiön voimakkuuksia sen luokkien avulla. Kurssin alussa valmistamamme pisteteemakartta ei myöskään osoittanut pisteillään ilmiön absoluuttisia sijainteja, vaan kuvasi ilmiötä lähinnä pisteiden määrällä. Tähän nähden ruututeemakartta antaa sijainniltaan tarkempaa tietoa. En tiedä, voisiko esimerkiksi maallikon silmin pistemäisten symbolien tulkitseminen olla kuitenkin helpompaa kuin karttakuvan, jossa on mosaiikkimainen pläjäys erivärisiä ruutuja. Ruututeemakartan luettavuus riippuu paljon tekijän ratkaisuista, kuten värienkäytöstä. Onnistuneella liukuvärillä tulkintaa kuten legendan tavaamista ei niinkään tarvita, vaan ilman sen suurempia kartanlukutaitoja visuaalisuus kuten värin vahvuus kertoo suoraan ilmiön vahvuudesta. Toki muissakin teemakartoissa kartan tekijän ammattitaito on paljon ratkaiseva tekijä, mutta näin melko amatöörinä en näkisi ruututeemakartan tekemistä teemakartoista vaikeimpina.

Rasterikuvan rekisteröinti

Kurssikerran leppoisuudesta kertonee myös se, että karttojen valmistuttua kerkesimme lopputunnista vielä käsitellä täysin uutta aihetta rasterimuotoisten kuvien rekisteröinnistä MapInfoon ja sille piirtämistä. PIIRTÄMISTÄ! Taas jotain Corelmaista toimintaa siis luvassa, melkein voin myöntää jo innostuneeni. Rekisteröinnillä tarkoitetaan käytännössä ruutumuotoisen aineiston avaamista MapInfoon niin, että se säilyttää koordinaattitiedot ja mahdollistaa näinollen esimerkiksi vektoriaineiston liittämisen päälle. Näinkin suuren kapasiteetin saamiseksi käyttöön, oli rekisteröinti hyvin yksinkertaista, sillä kartan nurkkakoordinaatit syötettyäni oli kuva valmis digitoitavaksi. Paarlahti esitteli meille MapInfon piste-, viiva- ja aluekohteisiin soveltuvia piirto-ominaisuuksia, joita hyväksikäyttäen merkitsin karttalehdeltä kaikki asuintalot pisteillä ja suurimmat tiet viivoilla. Me likes! Tunnilta jäi kerrankin hyvä maku suuhun, mutta valitettavasti luennoitsijamme Paarlahti varoitteli, että seuraavasta luennosta olisi tulossa varmasti kurssin vaativimpia… stay tuned, ensi postauksessa luvassa siis verta, hikea ja kyyneliä. Etenkin jälimmäisiä. Kyllä.

Lähteet:

Järvinen, J. (2014) Kurssikerta 4: Rasterikartat <https://blogs.helsinki.fi/jessicaj/> 11.3.2014

Heimola, P. (2014) 4. Kurssikerta <https://blogs.helsinki.fi/pheimola/> 11.3.2014

Mäntykoski, S. (2014) Kurssikerta 4. Ruututeemakarttoja ja karttakuvan rekisteröintiä <https://blogs.helsinki.fi/smantyko/> 11.3.2014

Allekouluikäiset, 31.12.2010 (2011). Väestörakenne 2010. Tilastokeskus, Helsinki

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *