Yhtäkkiä

Cf. Pseudo-Dionysius Areopagita, Epistula 3.

Kun käännän silmäni sisäänpäin,
löydän puutteen,
sen, etten näe itseäni,
enkä tunne minua.

Kun käännän silmäni sinuun,
näkyni on niin ylitsevuotava,
etten löydä siitä sinua,
vaan jäät tuntemattomaksi.

Mutta niinä hetkinä,
kun katsomme yhdessä televisiosarjaa,
tai kun laulamme yhdessä
kauniista maasta tai siunatusta naisesta,
tai kun syömme ja juomme,
tunnemme yhden ja saman aistimuksen.

Siinä kokemuksessa ja hetkessä kohtaamme toisemme,
näemme lopulta sielusta sieluun,
yhtäkkiä,
ja voin paljastaa itseni itselleni,
enkä ole enää tyhjä,
vaan täynnä valoa,
myös sinulle.

Continue reading Yhtäkkiä