Tag Archives: teologia

Kirkon oppi ja ajattelu

Kirkko on yhteisö, joka toimii, ja erityisesti sen toimintoja ovat rukous (ja muu liturginen toiminta) ja moraali. Näiden toimintojen lisäksi kirkolla on oppi, joka koskee näitä toimia. Sitten on vielä tämä asia, jota nimitämme teologiaksi. Se on yleisesti ymmärrettävä yritykseksi ymmärtää uskoa ja uskontoa.

Mutta kuka teologian subjekti? Entä mikä on teologian ja opin ero? Täytyykö opillisen yksimielisyyden varjolla hyväksyä kokonainen teologinen ajattelumalli? Lähtökohtainen vastaukseni on: ei tarvitse. Tarkastelen tässä tekstissä joitakin oppiin, teologiaan ja kirkon yksimielisyyteen liittyviä asioita. Tämä kirjoitus on myös hieman kokeellinen luonteeltaan.

Continue reading Kirkon oppi ja ajattelu

Transsendenssi ei kumoa oppia

Blogasin aiemmin Emilia Karhun Kotimaa24:ssa olleesta tekstistä. Ajattelin vielä tarttua yhteen ajatukseen, joka siellä esitettiin:

Minusta tällainen teologia antaa huikeita eväitä sekä Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisäisiin teologisiin vääntöihin että laajemmin maailmanlaajaan ekumeniaan ja jopa uskontodialogiin kokonaan eriuskontoisten välillä: Jos (kun) olemme kaikki aina väistämättä väärässä siinä, mitä sanomme ihmisen kielellä Jumalasta, meidän ei tarvitse kiistellä, tapella tai puolustautua. Kun joku moittii meidän uskoamme vääränlaiseksi, voimme tyynesti todeta kriitikolle: Olet oikeassa.

Toisin sanoen apofaattinen teologia tarjoaa mahdollisuuden kieltäytyä keskustelemasta kaikkien kanssa, koska kaikki on aina vaan väärin. Tämä ei ole yhteensopiva Dionysioksen teologian kanssa ja tässä Karhun itsensä mainitsema “nykyaikaisen hapatuksen kyllästämä harhaoppisuus” tulee esille. Jumalan metafyysinen transsendenssi valjastetaan jumalapuhetta vastaan.

Continue reading Transsendenssi ei kumoa oppia

Radikaali transsendenssi, radikaali immanenssi

Emilia Karhu kirjoitti Kotimaa24:ssa Kalle Hiltusen pitämästä mystisen teologian luennosta. Hän tiivisti Dionysioksen teologisesta positiosta joitakin kohtia mm. näin:

Jos nyt vedetään mutkia suoraksi, niin Dionysioksen mielestä sekä kaikki myönteiset lauseet Jumalasta (Jumala on rakkaus jne.) että kaikki kielteiset lauseet Jumalasta (Jumala ei ole….) ovat lopulta väärässä. Jumala on ääretön, salattu. Hän on kaikkien ihmiskielen määritelmien ulkopuolella. Kun kuljetaan kohti Jumalaa, kuljetaan lopulta väistämättä kohti sanattomuutta. Juuri näin ajattelen!

Continue reading Radikaali transsendenssi, radikaali immanenssi