Datan eri lähteitä, QGis:n tarjoamiin työkaluihin tutustumista, tietokantojen käsittelyä ja hallintaa sekä projektioiden vertailua maantieteellisen tiedon esittämisessä – näistä asioista koostui toinen geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssikertamme.
QGis on täynnä yllätyksiä, ja sen täydelliseen hallitsemiseen näyttäisikin menevän aikaa hieman enemmän kuin kaksi kurssikertaa. Harjoittelimme unisena keskiviikkoaamuna erilaisten valintatyökalujen käyttöä, sekä tiedoston kohteiden valitsemista tietyn tekijän tai ominaisuuden perusteella. Kaikki nämä toiminnot vaikuttivat hyödyllisiltä, joten myös niiden opettelu oli mukavaa ja mielenkiintoista. Harjoittelimme myös tietokantojen muokkaamista ja uusien arvojen luomista eri laskutoimitusten avulla.
Kurssikerran omasta mielestäni mielenkiintoisin osuus oli pituuksien ja pinta-alojen muutosten vertailu eri projektioissa. Oli yllättävää huomata, kuinka paljon QGis:n laskema pinta-ala muuttui sen mukaan, käytettiinkö esimerkiksi ETRS-TM35FIN-projektiota vai Mercatorin projektiota. Erot saattoivat myös pituuksien kohdalla olla yli kaksinkertaiset. Tuli siis erittäin selväksi, että projektion valinnalla on suuri merkitys aineiston visuaalisessa esittämisessä.
Ylläolevan kuvan taulukosta ja diagrammista käy ilmi eri karttaprojektioiden väliset pituus- ja pinta-alaerot. Huomioni kiinnittyi erityisesti Mercator-projektion ylivoimaisesti suurimpaan pinta-alalukemaan. Aikaisempi tieto ja ymmärrys projektioiden luonteesta ja ominaisuuksista oli suureksi hyödyksi eroja vertaillessa. Kuten Elina blogissaan totesi, tulisi projektion valinnassa käyttää jatkossa erityistä huolellisuutta.
Ilmiön todistamiseksi tehtävänämme oli laatia kartta, jossa kuvataan eri projektioiden välisiä pinta-alaeroja. Kurssikerran haastavin osuus olikin juuri karttojen tekemiseen vaadittavan uuden datan luominen. Monen monta kertaa piti pinta-alat laskea uudelleen, kun jonkin ilmeisesti hyvin merkityksellinen välivaihe olikin jäänyt tekemättä. Tehtävänä oli siis laskea QGis:n avulla eri karttaprojektioiden esittämät pinta-alat, ja sen jälkeen visualisoida eroja koropleettikartan muodossa.
Mercator- ja Robinson-projektioiden pinta-alaerot ovat huomattavat – Mercatorin projektio näyttää jotkin alueet jopa lähes 500% suurempana! Kuten kartasta käy ilmi, suuruuserot kasvavat pohjoisnapaa lähestyessä, mikä onkin Mercator-projektion yksi suurimmista heikkouksista.
Toisin kuin edellisessä kartassa, ETRS-TM35FIN-projektion ja Van der Grinten-projektioiden esittämien pinta-alojen suuruuserot eivät ole päätähuimaavat. Ilmiön suuruus ei myöskään kasva yhtä selkeästi pohjois-etelä –suuntaisesti, vaan ikään kuin kaakosta luoteeseen. Kokoerojen vaihtelun sijainnin selittää se, että Vand der Grinten on kompromissiprojektio, joka kuvaa koko maapallon ympyränmuotoisena. Projektio ei ole oikeapintainen eikä oikeakulmainen. Mercator-projektion lailla myös Van der Grinten saa kuitenkin napa-alueet näyttämään kohtuuttoman suurilta. (lähde: https://www.revolvy.com/page/Van-der-Grinten-projection)
Viimeisenä muttei vähäisimpänä tuli vielä konkretisoida projektion mahdollisesti aiheuttama vahinko aineistolle. Tein Suomen väestöntiehyttä kuvaavan kartan ETRS-TM35FIN-projektion määrittämän pinta-alan mukaan:
Tarkoituksena oli luoda toinen kartta kuvaamaan samaa muuttujaa, mutta eri projektion laskemalla pinta-alalla. Näin olisi pitänyt havaita aineiston vääristyminen. En kuitenkaan monen yrityksenkään jälkeen onnistunut laskemaan pinta-alaa uudelleen jonkin toisen, esimerkiksi Mercatorin projektion mukaan. Päällimmäisiksi olotiloiksi jäi siis turhautuneisuus ja pettymys omaan osaamattomuuteen.
Kuten elämässä, luultavasti myös GIS-polulla on tiedossa vielä useita ylä- ja alamäkiä. Olen siis päättänyt olla vielä heittämättä lopullisesti pyyhettä kehään, vaan jatkaa matkaani QGIS:n tuskaisella tiellä.
