Osa 4: Ruutuja ja rastereita

Ruudukoista ja rasterikartoista koostui neljäs kurssikertamme. Näistä sain aikaan seuraavanlaisia luomuksia: 

Kuva 1

Kuva 2

Rasterikartassa jokaisella pikselillä on oma datansa. Valitsin tarkasteltavaksi kohteekseni Länsisatama-Ruoholahti-Jätkäsaari-Hietalahti –alueen. Ensin tutkin yksinkertaisesti väestön jakautumista tällä alueella, minkä jälkeen tarkastelin ruotsinkielisten määrää. Pelkän ruotsinkielisten asukkaiden määrän tarkasteleminen olisi ollut hyödytöntä, sillä rasterien data oli absoluuttista. Absoluuttisella datalla on niin hyviä kuin huonojakin puolia. Tarkan lukumäärän tietäminen on hyödyllistä vaikkapa koulun tai päiväkodin sijaintia päätettäessä – jos ruotsinkielisiä on väestöstä suhteellisesti tarkasteltuna paljon ei se välttämättä tarkoita, että alueella asuisi paljon ruotsinkielisiä ja ruotsinkielinen päiväkoti tulisi sijoittaa sinne. Esimerkiksi 90% viidestäkymmenestä asukkaasta on vain 45 asukasta, jne. Ainakin omalla kohdallani on kuitenkin luontevampaa tarkastella alueen tietoa suhteellisesti, esim. työttömien määrää. Se antaa mielestäni paremman kokonaiskuvan alueelta.  

Mutta mitä havaitsin valitsemani alueen ruotsinkielisten osuudesta? No, suoraan sanottuna en juuri mitään, sillä rasterikarttojen mukaan enemmän ruotsinkielisiä on alueilla, joilla muutenkin asuu paljon ihmisiä. Jälkeenpäin ajateltuna jonkin toisen muuttujan, esimerkiksi lapsiperheiden määrän tarkastelu olisi saattanut osoittautua hieman mielenkiintoisemmaksi.

Kuva 3. Google-mapsin tarjoama kartta valitsemastani alueesta. (Pikselien sijainnin hahmottamisen avuksi)

Muiden kurssilaisten rasterikartoista mieleeni jäi mm. Pasin kartta omakotitalojen suhteellisesta määrästä ja sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla sekä Ilonan rasterikartta vieraskielisen sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla. Omassakin tutkimusaiheessani olisi luultavasti toiminut paremmin koko pääkaupunkiseudun tarkasteleminen. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *