Tässä blogissa kerron (enemmän tai vähemmän hajanaisia) ajatuksia tutkimuksen ja opetuksen välimaastosta.
8.3.2018
Wikipedian uusi sukupolvi?
Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi osallistuin CSTT:n ja ANEE:n yhteiseen WikiEdit-tapahtumaan, jossa editoidaan Wikipedian sivuja naisista muinaisessa Lähi-idässä tai naisista, jotka ovat tutkineet muinaista Lähi-itää.
Jopa 90% Wikipediasta on yhä miesten kirjoittamaa (ja usein miehistä). On syytä tehdä asialla jotain! Oma kokemus on, että valmiiksi luotujen sivujen editoiminen on hidasta ja työlästä. Samalla se on motivoivaa, sillä näitä sivujahan tulevat ja vanhemmatkin sukupolvet ensimmäisenä jostain asiasta tutkivat. Toimittajat etsivät sieltä tietoa. Pienikin panos voi olla ratkaisevan tärkeää, jos esimerkiksi lisäät ajantasaista tietoa tai uuden viitteen. Suomeksi löytää vielä myös paljon aiheita, joista ei ole olemassa sivuja ja pääsee luomaan uusia sivuja. Kuka tahansa, joka rekisteröityy käyttäjäksi, voi editoida sivuja, täältä löytyy helppo ohjekirja.
Missä määrin Wikipedia ja sen toimittaminen on osa koulutustamme? Onko vielä yhtään?
19.1.2018
Uusi vanha tuttavuus: sukupuolentutkimus
Sukupuolentutkimus on joka puolella, mutta jostain syystä en vielä aiemmin ole päässyt sen kanssa työskentelemään.
Oppiäidistäni Raija Sollamosta se ei kyllä johdu, pitihän hän uransa aikana monin tavoin naisnäkökulmaa esillä, kirjoitti Raamatun naisista ja oli mukana perustamassa Helsingin yliopiston yksikköä naistutkimukseen, joka nykyään tunnetaan sukupuolentutkimuksena.
Lukuisat kollegat ovat näyttäneet esimerkkiä. Assyriologi Saana Svärd teki elävästi vaikutuksen, kun kuulin hänen ensi kerran kertovan, miten muinaisista nuolenpäistäkin voidaan tutkia naisten toimijuutta ja piirtää esiin käsityksiä sukupuolesta. Martti Nissinen on liikkunut seksuaalisuuden tutkimuksesta entistä enemmän sukupuolisuuden suuntaan. Hanna Tervanotko teki vaikuttavan työn Mirjamin hahmosta. Susanna Asikainen ei pelännyt tarttua Jeesuksen maskuliinisuuteen. Antti Marjanen ja Outi Lehtipuu tutkivat varhaiskristillisiä naisia ja tuore Kaisa-Maria Pihlavan teos käsitteli naisia, joiden kodeissa kokoontui seurakuntayhteisöjä. Vain muutaman esimerkin mainitakseni. Muissa oppiaineissa sukupuolenkysymykset ovat vahvasti läsnä.
Viimeksi huippuyksikön (CSTT) ryhmässäni työskenteli hetken aikaa Jessica Keady, joka liikkuu uuden maskuliinisuustutkimuksen aallonharjalla. Hän on julkaissut Qumranin teksteistä analyysin, jossa hän näyttää miten epäpuhtaus asetti miehet jopa naisia haavoittuvampaan asemaan. En vielä paljasta miksi!
Juuri puhtauskysymykset toivat minutkin nyt sukupuolentutkimuksen äärelle, kun sain Elisa Uusimäeltä ja Susanna Asikaiselta kutsun kirjoittajaa tulevaan toimitettuun teokseen Sukupuoli Raamatun ajan maailmassa (Suomen Eksegeettinen Seura).
Sukupuoli (gender) on yksi niistä käsitteistä, joissa korostetaan ilmiön rakennettua, dynaamista ja kontekstisidonnaista luonnetta. Toisaalta mitäpä käsitettä tutkimuksessa saisi pitää ”annettuna” ja muuttumattomana. Yhtä lailla kuin identiteettiä tai vaikkapa rituaaleja, sukupuolta on tärkeä tarkastella niiden erilaisten käsitysten valossa, jotka sen luovat, joilla se muokkautuu, venyy, välittyy ja ilmenee. Juuri kun luulee siitä jotain ymmärtävänsä, on syytä kyseenalaista että näinköhän se onkaan.
Hyvin nopeasti oma tarkastelukulmani todennäköisesti siirtyykin itselle tutumpaan sosiaalisen identiteetin näkökulmaan. Elämän varrelle mahtuu muuttuvia merkityksiä eri (sukupuolenkin) ryhmäjäsenyyksille. Sukupuolentutkimuksessa identiteetin lisäksi on kuitenkin tärkeää ideologia eli se miten sukupuoleni arvotetaan, mistä sen kulloinkin nähdään koostuvan, miten se asettuu suhteessa valtaan.
Kognitiivisessa uskontotieteessä en ole vielä juurikaan törmännyt sukupuolentutkimuksen kysymyksiin. (Koska tämä on ensimmäinen blogipäivitykseni, voin paljastaa että sytyn kognitiivisesta uskontotieteestä. Sen tuoma tarkastelukulma on vain äärettömän kiinnostava ja avaa liittymäkohdan mennen ja nykyisen maailman välille.) Kun tässä eräänä päivänä seisoin pimeässä Helsingissä bussipysäkillä tuiskussa ja joku tuli viereeni melko lähelle seisomaan niin että näin vain hänen jalkansa, huomasin kokevani tarvetta tarkistaa huppuni alta oliko tämä mies vai nainen. Jäin pohtimaan, millainen sukupuolen tunnistusmekanismi meihin on viritetty, sillä aika useassa tilanteessa varmasti olemme ihmishistorian kuluessa sellaista tarvinneet.
Nyt kirjoitan siis puhtaussäännöistä ja sukupuolesta. Kiinnostavaa on esimerkiksi, miten yhtä tekstiä voidaan lukea eri tavalla, kun otetaan gender-inklusiivinen lukutapa tai ajatellaan tekstin koskevan vain miehiä.
Ai niin ja viimeiseksi mainos: Eksegeettisen päivän 2018 aiheena 1.2.2018 on – Raamattu ja sukupuoli! Tule mukaan!