Kuudes kurssikerta

Kuudennella kurssikerralla jalkauduttiin lähialueelle ottamaan GPS-laitteella joidenkin kohteiden koordinaatteja ylös. Ryhmämme merkkasi kampuksen lähialueen roskakorit listalle. Tunnilla sitten toimme kunkin ryhmän keräämät koordinaattitiedot kartalle.

Kun aineistossa ei ole sijaintitietoja suoraan koordinaatteina, on tietokannan kohteiden tuominen kartalle haastavampaa. Jos sijainnit on merkattu osoitteina, voidaan kohteet tuoda kartalle, jos toisessa tietokannassa on vastaavien osoitteiden sijainnit. Tällöin käytetään geokoodausta. Harjoituksessa oli yhdessä tietokannassa Helsingin tieverkosto ja toisessa rahapelikoneet merkittynä katuosoittein. Geokoodaamalla yhdistimme osoitteet niitä vastaaviin katuihin ja saimme peliautomaatit kartalle.

Itsenäisenä harjoituksena tein kolme karttakuvaa, jotka kuvaavat maanjäristysten globaalia levinneisyyttä. Tiedot maailman maanjäristysten ajankohdasta, sijainnista ja voimakkuudesta saatiin Kalifornian yliopiston hakupalvelusta (NCEDC 2017). Olisi ollut mielenkiintoista tehdä karttoja myös tulivuorista tai meteoriittitörmäyksistä. En kuitenkaan onnistunut niiden tietolähteiden hyödyntämisessä ja aika loppui kesken, joten päädyin tekemään vain maanjäristyksistä. Tehtävänä on pohtia, miten kuvia voisi soveltaa opetustilanteessa. Ensimmäisessä kuvassa on kaikki 6,0–7,4 magnitudin maanjäristykset vuodesta 1990 lähtien (Kuva 1). Kartasta erottuu hienosti Tyynenmeren tulirengas. Kuva havainnollistaa, miten voimakkaat ja erittäin voimakkaat järistykset sijoittuvat pääosin litosfäärilaattojen törmäysvyöhykkeille. Näin voimakkaita järistyksiä on ollut myös valtamerten keskiselänteiden erkanemisvyöhykkeillä ja muuallakin.

Kuva 1. Maailman 6,0-7,4 magnitudin maanjäristykset 1.1.1990 lähtien.

Kartan parina kulkee seuraava karttakuva, josta näemme kaikki vähintään 7,5 magnitudin järistykset samalta ajanjaksolta (Kuva 2). Erittäin voimakkaiden ja valtavien järistysten luokkaan kuuluvat maanjäristykset sijoittuvat lähes yksinomaan törmäysvyöhykkeille. Huomattavaa on myös, kuinka paljon vähemmän näitä voimakkaimpia järistyksiä on ollut. Opetustilanteessa parempi karttojen jaottelu olisi ollut Richterin asteikon rajojen mukaan, eli “kokonaisluvuittain”. Oppilaiden voi olla vaikea käsittää, kuinka paljon maanjäristyksen voimakkuus kasvaa esim. 7:stä 8 :aan. Tällä kartalla eron voi jo kuvitella, kun järistysten lukumäärä tippuu niin rajusti. Opetuksessa olisi hyvä olla taulukko Richterin asteikosta (Aroalho 2017).

Kuva 2. Vähintään 7,5 magnitudin maanjäristykset maailmassa vuodesta 1.1.1990 lähtien.

Viimeisellä kartalla on voimakkaimmat, yli 7,5 magnitudin maanjäristykset globaalisti vuosilta 1997–2006 ja 2007–2017 (Kuva 3). Ajallisesti tarkasteltuna erittäin voimakkaat järistykset eivät näyttäisi sijoittuvan aivan satunnaisesti. Toisin sanoen jonkinlaista klusteroitumista on havaittavissa. Opetuksessa tämä havainnollistaa sitä, kuinka tietyllä alueella voi sattua useita järistyksiä litosfäärilaattojen törmäyskohdan jännitteen purkautuessa.

Kuva 3. Voimakkaimmat maanjäristykset vuosina 1997-2006 ja 2007-2017.

Lähteet:

NCEDC (2017), Northern California Earthquake Data Center. ANSS Composite Catalog Search. <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html> Luettu 22.2.2017

Aroalho, Sari (2017). 3xMaanjäristykset, kurssikerta 6. <https://blogs.helsinki.fi/aroalho/2017/02/23/3xmaanjaristykset-kurssikerta-6/> Luettu 17.3.2017

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *