Ensimmäinen kurssikerta geoinformatiikan menetelmiä on nyt takana. Tällä kerralla tutustuttiin QGIS:n käyttöön ja ominaisuuksiin, ja tuotettiin ensimmäinen kartta! En ole aiemmin käyttänyt QGIS:iä, joten esittelytunti tuli kyllä tarpeeseen. Seuraamalla opettajan ohjeita ja toistamalla askeleita samaan tahtiin tunti eteni kuitenkin mukavasti.
QGIS vaikuttaa suurelta osin siltä, että painikkeet tekevät mitä väittävätkin tekevänsä. Epäintuitiivisia ominaisuuksia kuitenkin löytyy, esimerkiksi se, että paneeli- ja tehtäväpalkkivalikot löytyvät klikkaamalla tyhjää aluetta yläpalkissa tai se, että tasojen värivalintoja voi hoitaa monesta eri valikosta, joissa on hieman eri toimintoja. Veikkaan kuitenkin, että ”piilotetummatkin” toiminnot tulevat tutummiksi kurssin edetessä (ja kokeilu ja epäonnistuminen ovat opettavainen yhdistelmä).
Tunnilla luotu kartta kuvastaa Itämeren rajavaltioiden osuuksia mereen päätyvistä typpipäästöistä. Mielestäni kartta visualisoi typpipäästöjen osuudet selkeästi, koska värit ovat keskenään riittävän erilaiset mutta kuitenkin samalla oranssin skaalalla. Myös maat, jotka eivät reunusta Itämerta erottuvat selkeästi värinsä avulla. Siitä voidaan sitten olla eri mieltä, ovatko värit esteettisesti miellyttävät.
Sen sijaan järvet jäivät aikamoiseksi mössöksi. Muutamaa isointa järveä lukuun ottamatta ne näyttävät eri värisiltä kuin legendassa esitetty tunnisteväri. Syynä on tummemman sininen rajaus ja järvien pieni koko, jolloin vain tuo rajausväri jää näkyviin ja sulautuu viereisten järvien rajoihin. Jatkossa voisin siis rajata järvet samalla värillä kuin täytän ne. Lisäksi Itämeren syvyyskäyristä ei välttämättä saa paljoa informaatiota irti, koska yhdelläkään käyrällä ei lue syvyyttä.
Kartan luettavuutta pohtiessani tulin siihen tulokseen, että kartasta saisi selkeämmän ilman järviä ja syvyyskäyriä. Silloin lähdemateriaalia tuntemattomankin olisi helpompi katsoa vain typpipäästöjä, eli sitä olennaista tietoa jota kartta yrittää välittää. Ilokseni huomasinkin, että ainakin Jaana Aaltonen oli päätynyt samaan tulokseen ja jättänyt järvet ja syvyyskäyrät pois omasta kartastaan.
Tunnin jälkeen fiilikset olivat toiveikkaat, että eihän tuo nyt ollutkaan mitenkään mahdotonta. Sitten tein kohtalokkaan virheen ja vitkuttelin kotona tehtävän harjoituksen aloittamista. Avausluennosta oli jo kuusi päivää, kun lähdin tuottamaan toista karttaa. Tällä välin olin jo onnellisesti (tai onnettomasti) ehtinyt unohtaa paljon tunnilla näytettyjä vaiheita eikä oikeiden painikkeiden löytäminen ollut helppoa. Lopulta kokeilemalla, epäonnistumalla, kokeilemalla uudestaan, googlaamalla ja katsomalla luentotallennetta, onnistuin parhaani mukaan tuottamaan kartan Suomen kuntien työttömyysasteesta vuonna 2015.
Päätin tehdä annetuista vaihtoehdoista helpoimman tehtävän, koska uumoilin perusasioiden olevan vielä vähän hakusessa. Olin oikeassa, ja taistelinkin pitkään saadakseni valitsemani attribuutin näkymään kartalla alun alkaenkaan. Opin myös uudestaan eron Graduated ja Categorized -symbolien välillä, kun ensin valitsin kategorisoidun version ja legendassani jokaisella kunnalla oli oma värinsä.
Lopputulos on koropleettikartta, joka kuvaa työttömien osuutta kunnittain Suomessa vuonna 2015. Siitä en ole kuitenkaan itsekään varma, onko prosenttiosuus suhteessa kunnan koko väestöön vai työikäisiin. Ehkä metadatassa olisi ollut vastaus, mutten löytänyt sitä. Kartta itsessään on mielestäni helppolukuinen. Siitä näkee, hyvin karkeasti jakaen, että työttömyys on pääosin alhaisinta pääkaupunkiseudulla ja länsirannikolla, ja kasvaa itään ja pohjoiseen päin.
Suurin oivallukseni tältä viikolta on ehdottomasti se, että tehtävät kannattaa tehdä, kun luennon opit ovat vielä tuoreessa muistissa. Tavoitteenani on, että oppisin löytämään perustoiminnot vaivattomasti mahdollisimman aikaisin. Pitääkin pyytää opettajaa näyttämään ensi kerralla, mistä sen Identify Results -paneelin saikaan auki helpoiten.
Lähteet: