Categories
Geoinformatiikan menetelmät

Kuudes kurssikerta

Aloitimme kurssikerran keräämällä omaa paikkatietoa Kumpulan lähistöltä. Tarkoituksena oli arvioida muun muassa paikkojen miellyttävyyttä oleskeluun ja turvallisuudentunnetta, mutta maanantainen lumipyry saattoi kyllä vaikuttaa ainakin omiin arvioihini negatiivisesti! Tuotimme itse kerätystä datasta interpoloiden muutamat kartat Kumpulan alueesta. Kuvassa 1 näkyy, kuinka houkuttelevaksi oleskeluun alueet koettiin. Kerätty data on pistemuotoista ja QGIS on ohjeiden mukaan interpoloinut niistä ulospäin lähialueiden miellyttävyyden. 

Kuva 1: Interpolointi Kumpulan alueen miellyttävyydestä.

Tämän jälkeen tuotettiin karttasarja, joka kuvaa jotain hasardia. Taka-ajatuksena oli, että karttoja voisi käyttää maantieteen opetukseen, eli tarkoitus olisi tuottaa selkeät kartat, jotka havainnollistavat ilmiötä. Valitsin esitettäväksi maanjäristysten sijoittumisen ja vertaan niitä tulivuorien purkauksien sijainteihin. Ensimmäiset kolme karttaa kuvaavat maanjäristyksiä. Ajattelin, että on parempi aloittaa vähiten sekavasta, joten kuvassa 2 näkyykin vain suurimmat maanjäristykset. Kuvassa 3 näkyy yli 6,5 magnitudin järistykset ja mannerlaattojen reunoja voi alkaa jo hahmottaa. Kuva 4 alkaa olla jo täydempi: siinä näkyvät kaikki vuoden 1980 jälkeen tapahtuneet vähintään 4,5 magnitudin järistykset.

Kuva 2: 8-10 magnitudin maanjäristykset.
Kuva 3: 6,5-10 magnitudin maanjäristykset.
Kuva 4: 4,5-10 magnitudin maanjäristykset.

Kartat havainnollistavat maanjäristysten sijoittumista usein mannerlaattojen reunoille, mutta myös niiden runsautta: pienempiä järistyksiä tapahtuu erittäin paljon useammin kuin suuria järistyksiä.  Sitten otetaan tulivuoret mukaan kuvioihin. Kuvassa 5 on verrattu kaikkia tunnettuja purkauksia vuoden 1964 jälkeen tapahtuneisiin. 

Kuva 5: Tulivuoret.

Ja lopuksi tiedot yhdistävä kartta (kuva 6). Päädyin ottamaan vain yhdet pisteet sekä järistyksistä että tulivuorista, jotta kuva säilyisi kohtalaisen helppolukuisena. Valitsin kuvattaviksi järistyksiksi 6,5-10 magnitudin suuruiset, koska niistä mielestäni näkee jo mannerlaattojen rajoja, mutta kartta ei tule yhtä täyteen kuin 4,5 magnitudin järistyksistä. Kun molemmat ilmiöt ovat samalla kartalla, voidaan havaita, että laattatektoniikka aiheuttaa sekä vulkaanista aktiviteettia että maanjäristyksiä, joten niitä löytyy usein samoilta alueilta. Toisaalta tulivuoria voi syntyä myös hot spotteihin, jotka eivät sijaitse mannerlaattojen reunoilla. 

Kuva 6: Maanjäristysten ja tulivuorten sijoittumisen vertailua.

Näiden karttojen avulla olisi helppo alkaa puhua myös mannerlaatoista, litosfääristä ja vaikka sitä kautta Maan rakenteesta. Vaihtoehtoisesti voisi myös näyttää, miten meteoriittien putoamispaikat eivät korreloi mannerlaattojen rajojen kanssa, vaan iskukohdat ovat sattumanvaraisia. Myös tulivuorenpurkauksiin ja maanjäristyksiin varautumisesta voisi puhua, jotta luonnon kaoottisuus ei vie keltään yöunia. Peda.net-sivuilta löytyykin kartta mannerlaatoista, jota voi verrata maanjäristysten ja tulivuorten sijoittumiseen (kohdasta 6.3).

Lähde:

Rantanen, Salminen, Tomukorpi, Veistola. eMaantieto 7: Muuttuva maapallo. Luettu 28.2.2022 osoitteesta https://peda.net/p/RiikkaKotiranta/emaantieto-7/emaantieto7/3eis2

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *