Syksyiset kenttätyöt

Kenttätyöt ovat ehdottomasti yksi parhaista asioista omassa työssäni. Kuka nyt ei haluaisi viettää työpäiväänsä luonossa liikkuen. 😀

Tällä kertaa työt jakautuvat kolmen päivän ajalle kahteen eri luonnonpuistoon Evolle, sekä Hyytiälään. Töiden tavoitteena oli lukea maastossa olevien mikroilmasto mittareiden tiedot tietokoneelle, sekä kerätä 1,5 m korkeudella olevat lämpömittarit pois tutkimuspisteiltä. Normaalisti kenttätyöt pyritään tekemään loppukesästä ennen pakkasia ja sateita, mutta nyt poikkeuksellisesti töihin päästiin lähtemään vasta pakkasten saavuttua. Majoittuminen onneksi tapahtui Lammin biologisella asemalla, sekä Hyytiälän metsäasemalla, eli ihan telttaan asti ei tarvinnut raahautua.

Ennen kuin maastoon voitiin lähteä, oli tarpeellista tehdä lista mukaan pakattavista asioista, sekä varmistaa että kaikki työvälineet varmasti toimivat.  Pakkauslista näytti tällä kertaa tältä:

      • Tietokoneet 2kpl + laturit + vara-akut
      • mikroilmasto mittareiden lukijat
      • GPS:ät + patterit
      • tutkimusalueiden kartat
      • Ehjiä säteilysuojia
      • uusia mittareita
      • mittareiden asennusrauta + puukko
      • pihdit
      • kyniä + muovipusseja

Suhteellisen lyhyellä pakkauslistalla selvittiin siis tällä kertaa. Näiden lisäksi mukaan päätyivät myös saappaat, eväät sekä tarvittavat muut ulkoiluvarusteet.

Kenttätöihin lähdettiin klo 7.30 aamulla, ja ensimmäisenä pysäkkinä toimi Evon luonnonpuisto.  Tutkimuspisteitä oli yhteensä 50, joista ensimmäisenä päivänä saatiin kierrettyä 30. Tutkimuspisteellä toiminta on simppeliä: mittari kiinnitetään lukijan avulla koneeseen, josta tiedot latautuvat itsestään valittuun kansioon. Jos mittarissa on ollut jotain häikkää kirjataan ne ylös erilliseen tiedostoon. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tapaukset joissa mittarin säteilysuoja on ollut rikki, mittari on kadonnut, tai kaatunut, tai joku eläin on jyrsinyt mittaria. Korjattavissa olevat ongelmat korjataan, ja nyt myös ilmassa ollut mittari kerättiin pois. Onneksi tälle kenttätyöreissulle osuivat hyvät ja aurinkoiset kelit, joiden ansiosta kenttätöiden tekeminen on entistä mieluisampaa. Toki välillä tutkimuspisteiden löytämisessä on oma haasteensa, sillä välillä tutkimuspisteet maastoutuvat ympäristöön yllättävän hyvin, mutta GPS:n ja kartan avulla se on kuitenkin pääasiassa mukavaa puuhaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näin syksyllä kenttätöiden tekemistä rajoittaa myös vähentyvä valon  määrä. Pimeällä metsään ei ole järkevää lähteä, joten työpäivä kenttätöissä oli noin 8.30-17.30.

Toisena kenttätyöpäivänä suunnattiinkin mastoon mahdollisimman aikaisin. Tavoitteena oli saada kierrettyä viimeiset Evon pisteet, sekä siirtyä pohjoisemmaksi hoitamaan ensimmäisiä Hyytiälän pisteitä ennen pimeää. Onneksi tavoitteessa onnistuttiin ja pääsimme tekemään ensimmäisiä Hyytiälän pisteitä vielä samana päivänä. Pimeän tultua siirryimme majoittumaan Hyytiälän metsäasemalle, josta lähdimme taas seuraavana päivänä kenttätöihin auringonnousun aikaan.

Evon pisteiden tarkoitukena on kartoittaa olosuhteiden vaihtelua hakkuu aluieden, sekä vanhan metsän välillä, kun taas hyytiälän pisteet on sijoitettu pääasiassa soille. Normaalisti avosoilla liikkuminen on hidasta, mutta tällä kertaa suot olivat jäässä, joka helpotti kävelyä huomattavasti. Aurinkoisella säällä tehdyt kenttätyöt sujuivatkin odotettua helpommin ja valmista oli jo neljän aikaan iltapäivällä.

 

 

 

 

 

Takaisin Helsinkiin ja Kumpulaan päästiin noin puoli yhdeksältä illalla. Vaikka olisi mukavaa ajatella että kenttätyöt on tehty siinä vaiheessa kun tavarat on jätetty takaisin työhuoneeseen, mutta todellisuudessa työnsarkaa on vielä jäljellä. Kenttätöiden jälkeen tavarat täytyy palauttaa oikeille paikoilleen, kertyneet roskat kierrättää, mittareiden aineisto koota yhteen, esikästellä, sekä siirtää eteenpäin lopullista käyttöä varten, Lisäksi ylös on hyvä merkitä myös huomioita ensi vuoden kenttätöitä varten, jotta pisteitä lukemaan lähtevät ihmiset ovat tietoisia uusimmista päivityksistä tutkimusalueella.

Vaikka kenttätöissä ollessa suurin osa ajasta vietetään työparin kanssa eri puolilla tutkimusalueita lukemassa mittareita, mahtuu reissuun silti aina sosiaalisia hetkiä, ja outoja vitsejä sekä tilanteita. Esimerkkinä yhdellä hakkuu aukealla ollut kivi, jonka päällä oli pää:

Väitöskirjatutkijan työpäivä

Ehdottomasti yksi yleisimmistä kysymyksistä on tähän mennessä ollut ”Niin mistä sun työpäivä oikein koostuu?”, mutta tähän mennessä yksikään päivä ei ole ollut täysin samanlainen jolloin yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa. Voin kuitenkin kertoa esimerkkinä siitä millainen työpäiväni oli tänään.

Ihaninta tutkijan työssä on se että varsinaista työaikaa ei ole, vaan tavoitteena on ennemmin edistyä tutkimuksessa kuin vahtia omia työtunteja. Tästä johtuen työpäivän pituus vaihteleekin tutkimuksen edistymisen ja lähestyvien deadlinejen mukana.

Aamupäivä:

9.00 Aamu-unisena ihmisenä saavun työpaikalle yleensä yhdeksän kieppeillä jolloin aamun kahvitauko alkaa. (Poikkeuksena toki päivät jolloin kalenterissa on palavereita). Aamukahvi on hyvää aikaa herätä päivään sekä keskustella kollegojen kanssa tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista.

9.30 Kahvin jälkeen on hyvä aika siirtyä avaamaan tietokone sekä lukemaan kaikki sähköpostit. Olen yleensä tehnyt edellisenä päivänä listan asioista, jotka yritän saada seuravaana päivänä tehtyä, joten aloitan listan ensimmäisestä asiasta. Tänään se tarkoitti kesällä kenttätöistä kerätyn aineiston esikäsitelyä analysointiin soveltuvaksi. Jotta lämpötila-aineistoa voidaan käyttää analyyseissa on eri mittareista kerätty aineisto yhdistettävä, kalibroitava ja tarkastettava mahdollisten rikkinäisten mittareiden varalta. Koska aineistoa on paljon kestää koodin ajaminen hetken, jonka aikana pyrin lukemaan yhden tai useamman alaan liittyvän artikkelin jotta pysyn kärryilä siitä mitä tutkimusta muissa tutkimusryhmissä tehdään. R -koodin saatua itsensä ajettua onkin aika käydä lämpötilaineisto läpi ja kirjata ylös kaatuneet lämpömittarit, puuttuneet säteilysuojat, yms huomiot jotka vaikuttavat kerättyyn aineistoon. Tähän operaatioon kuluva aika vaihtelee tutkimusalueittain, mutta esimerkiksi tänään käsittelyssä on 50 mittaria jotka ovat keränneet aineistoa kolmen vuoden ajan. Eli tutkittavaa riittää koko aamupäiväksi.

11.30 On yleensä lounastauon aika, joka on hyvä hetki poistua näytön ääreltä ja saada ajatuksia hiukan muualle työnteosta.

Iltapäivä:

12.00 Lounaan jälkeen siirryin suunnitellemaan seuraavan viikon kenttätöitä. Normaalisti kenttätyöt pyritään hoitamaan loppukesästä, mutta nyt poikkeuksellisesti osa kenttätöistä tehdään vasta nyt lokakuun lopussa. Kenttätyöt ovat itsessään hyvin yksinkertaisia, mutta ne vaativat hiukan etukäteistä suunnittelua. Suunnitteluvaiheeseen kuuluu mm. tutkimuspisteiden sijainnin siirtäminen gps:iin ja majoituksen sekä vuokra-auton varaaminen. Näiden lisäksi kenttäläppärit, mittareiden lukulaitteet, maastokartat, sekä rikkinäisten mittarien tilalle asennettavat toimivat laitteet pitää kerätä kasaan.

14.00 Kahvitauko

14.30 Tauon jälkeen keskittyminen työntekoon alkaa hiukan jo horjumaan, minkä vuoksi pyrin tekemään tehtäviä joissa mielenkiinto varmasti säilyy, tai joissa pääsee liikkumaan pois työpöydän ääreltä. Tänään noihin tehtäviin lukeutuu tentin mallivastausten suunnittelu, sekä tenttipapereiden tulostaminen huomenna järjestettävää koetta varten.

Työpäivä päättyy yleensä noin klo 16 aikaan, mutta koska varsinaista työaikaa ei ole niin lähtöaika vaihtelee päivittäin. Ennen töistä lähtöä kuitenkin teen taas tehtävälistan seuraavalle päivälle, sekä kirjoitan ylös mitä sain päivän aikana tehtyä. Tehtyjen asioiden kirjaus auttaa kummasti torjumaan huijarisyndroomaa, sekä vähentämään tunnetta siitä että mitään järkevää ei ole saanut aikaiseksi eivätkä hommat edisty.

Miten päätyä/päästä jatko-opiskelijaksi?

Ei, unelma ammattini lapsena ei ollut tohtori, eikä edes tutkija, vaan peruskouluaikana halusin olla lastentarhanopettaja, lukiossa sähköinsinööri, yliopistoon päästessäni meteorologi, ja  neljän yliopistovuoden jälkeen maantieteilijä. Jatko-opinnot tulivat osaksi suunnitelmia vasta maisterivaiheessa, kun graduun tehtävä tutkimus osoittautui odotettua mielenkiintoisemmaksi ja aiheesta oli mahdollisuus oppia vielä lisää.

Jatko-opinnot ja väitöskirja eivät kuitenkaan olleet ollenkaan itselleni tuttuja konsepteja sillä yrityksiin työllistyminen oli ja on edelleenkin paljon todennäköisempi uravalinta opintojen päättyessä. Asioiden selvittämisen jälkeen tulin kuitenki tulokseen että jatko-opinnot sisältävät tutkimusaiheen keksimisen, tutkimussuunnitelman kirjoittamisen, sekä ohjaajien löytämisen jälkeen kaksi vaihetta: 1. Rahoitus ja 2. Opinto-oikeus. Omalla kohdallani aihe, sekä ohjaajat olivat helpoimmat osuudet, koska jatkoin työskentelyä graduni ohjanneiden henkilöiden kanssa ja vielä samasta aihepiiristä.

 1. Rahoitus: Koska väitöskirjatutkija on enemmin uraansa aloitteva tutkija kuin varsinainen opiskelija, on tutkimuksen aikainen eläminen sekä tutkimuksen tekeminen rahoitettava muuten kuin tukien avulla. On toki tapauksia jossa jatko-opinnot sekä väitöskirja toteutetaan muiden töiden ohella, mutta ainakaan omassa tapauksessani en tätä vaihtoehtoa harkinnut. (Ellei sitten päädy hakemaan paikkaa yritykseen jossa aihe on valittu valmiiksi ja rahoituskin on jo hoidettu..)Täyspäiväisen tutkimuksen tekoon oli siis haettava apurahaa. Apurahojen suuruus ja kesto vaihtelee suuresti apurahan myöntäjän mukana. Apurahat jotka sisältävät myös henkilökohtaisen työskentelyapurahan (eli puhekielessä palkan) vaihtelevat yleensä puolestavuodesta neljään vuoteen. Rahaa on mahdollista hakea ympäri vuoden ja jokaiseen hakuun oma tutkimusidea on markkinoitava kohteeseen sopivalla tavalla lyhyesti sekä kiinnostavasti. Tästä puolesta tutkimuksessa pidän kaikkein vähiten…. Apurahaa myöntävien säätiöiden lisäksi ainakin Helsingin yliopisto tarjoaa palkkapaikkaa opiskelijan itsensä valitseman tutkimusaiheen toteuttamiseen. Voisin sanoa olleeni onnekas kun sain Maj ja Tor Nesslingin säätiöltä neljän vuoden apurahan tutkimukseni toteuttamiseen.

2. Opinto-oikeus: Kun rahoitusasiat on hoidettu, piti vielä hakea yliopistolta opinto-oikeus, jota voi myös yleensä hakea usemman kerran vuodessa. Toisin kuin perusopinnoissa on tohtorikoulutusohjelmia vähemmän ja ne kattavat laajempia kokonaisuuksia. Koulutusohjelman valintaan vaikuttavat suuresti se mille alalle oma tutkimus parhaiten soveltuu, sekä minkälaiset opinnot tukevat tukimuksen tekemistä parhaiten. Onneksi kaiken jo valmiiksi tehdyn työn  (kuten rahoituksen haun ja tutkimussuunnitelman teon yms) jälkeen opinto-oikeuden hakeminen oli hyvin yksinkertainen prosessi, jonka kautta opinto-oikeuteni alkoi 1.5.2023.

 

”Mutta  mikä sitten on mun aihe ja mitä ihmettä väitöskirjatutkija tekee?  ”

Oma aiheeni käsittelee viileitä mikroilmastoja, ja sitä miten eliölajit voivat hyötyä niistä nyt ja tulevaisuudessa. Eli hiukan yleistajuisemmin: tutkin +15cm korkeudella havaittavia lämpötiloja ja perehdyn erityisesti niihin luonnossa oleviin alueisiin joissa nämä lämpötilat ovat syystä tai toisesta viileämpiä kuin ympäröivillä alueilla. Miksi? Koska maanpinnan läheisyydessä eläviä eliöitä (esimerkiksi kasveja) kiinnostaa enemmän se lämpötila joka on maanpinnan lähellä kuin se lämpötila jonka Pekka Pouta kertoo televisiossa ihmisille.

Väitöskirjani on ns. artikkeliväitöskirja eli tulen kirjoittamaan tällä tietoa neljä vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia jotka kasaan opintojen loppupuolella yhteinäiseksi väitöskirjaksi. Ennen artikkeleiden julkaisua on kuitenkin tehtävä tutkimusta jotta on ylipäätään tuloksia joita voi julkaista. Eli alkuvaiheessa työnkuva sisältää paljon suunnittelua, erehdyksiä sekä aineiston esivalmistelua. Myöhemmin mukaan tulevat analysointi, tulosten kasaus sekä artikkein kirjoitus yhdessä kanssakirjoittajien kanssa. Vaikka työstän omaa väitöskirjaani ei kyseistä työtä kuitenkaan tehdä yksin vaan eri vaiheissa on mukana paljon eri ihmisiä.