Tutustuminen paikkatietoon ja MapInfo-ohjelmaan

Uusi lehti kääntyi elämässäni, kun paikkatiedon hankinta, analyysi- ja kartografia eli PAK -kurssin ensimmäinen kurssikerta pyörähti käyntiin keskipäivällä 17. tammikuuta vuonna 2017.

Kurssin alussa käytiin läpi perusasioita paikkatiedosta. Tässä vaiheessa kerrattiin jo aiemmin tuttujen rasterin ja vektorin ero. Aihetta opittiin käytännössä jo syksyllä Tiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2 eli TAK2 -kurssilla, jossa tuotettiin itse vektorimuotoista aineistoa digitoimalla sitä CorelDraw-ohjelmalla rasterimuotoisen aineiston pohjalta. PAK2-kurssi on ikään kuin jatkoa syksyn kurssille. Nyt kerrattiin vielä se, että rasteriaineisto on nimenomaan yhdessä tasossa, kun vektoriaineisto voi muodostua useista päällekkäisistä tasoista.

Paikkatiedon perusteiden jälkeen aloitettiin tutustuminen MapInfo-ohjelmaan, joka on siis oikea paikkatieto-ohjelma. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun avasin sen. Perustoimintojen läpikäymisen jälkeen oli tarkoitus tehdä yksi omatoiminen työ, jonka tekemisessä käytettiin täysin samaa menettelytapaa, kuin aluksi ohjelmaan tutustuessa. Näin ohjelma tuli entistä tutummaksi käytännössä. Se vaikutti varsin selkeältä, joskin hieman vanhanaikaiselta, mutta hyvin käyttökelpoiselta paikkatieto-ohjelmalta. Minulla ei tosin ole vielä vertailevia kokemuksia muiden vastaavien ohjelmien käytöstä.

Tein ensimmäiseksi kartan korkea-asteen tutkinnon prosenttiosuuksista Suomen kunnissa. Aineistonhakuprosessi ei vaikuttanut erityisen työläältä, joten päätin harjoitella sitä uudestaan ja tällä kertaa valitsin luettelosta 65 vuotta täyttäneiden osuuden kunnissa. Siitä syntyi lopullinen versioni.

Koska aineistossa osuudet on jaettu kunnittain, syntyi siis koropleettikartta, jossa jokainen kunta kuuluu johonkin luokkaan. Luokittelun apuna tein myös verkkotyökalulla histogrammin aineistosta. Erehdyin kuitenkin ensin valitsemaan aineistosta yli 64 vuotiaiden määrän kunnissa. Tämänkin jouduin siis tekemään kahteen kertaan. Virheistä oppii.

Kuva 1: Histogrammi 65 vuotta täyttäneistä. X-akselilla on prosenttiosuudet ja y-akselilla kuntien määrä. Huomattavaa on, että käytin esimerkissä negatiivissävytteistä sanaa ”vanhukset”, mitä tutkijan pitäisi välttää ja pysyä neutraalissa ilmaisussa.

Histogrammista ei itse luokkia oikein loogisesti pystynyt jakamaan. Päädyin siis kartassa MapInfon tarjoamaan luonnolliseen luokitteluväliin viidellä luokalla, koska se, kuten Sakari Sarjakoski blogissaan toteaa, näyttää koropleettikartassa parhaalta. Hän pohtii myös sitä, että viisi luokkaa on MapInfossa vakioasetus varmaan siksi, että luokkien määrä on helppo hahmottaa eivätkä ne sekoitu liikaa toisiinsa visuaalisesti (Sarjakoski, 2016). Itse voin samaistua tähän ajatukseen.

Värien erottuminen toisistaan ei tosin ole niin itsestään selvää. Kartassani käytin vain violetin eri sävyjä. Näin erottuu selkeästi se, että siellä, missä on tummempaa, on myös prosentuaalisesti eniten 65 vuotta täyttäneitä, mutta luokkien vertailu legendaan saattaa aiheuttaa päänvaivaa.

Kartalla on nähtävissä oletettavissa oleva trendi, että Pohjois- ja Itä-Suomessa suurempi osa väestöstä on 65 vuotta täyttäneitä, mutta esimerkiksi Uusimaa on pääosin pienintä luokkaa. Tämä trendi ei ole kuitenkaan läheskään yleispätevä, sillä poikkeuksia on paljon.

Ainakin jotkin isoimmat kaupungit ja niiden ympäristöt, kuten Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Oulu, Kuopio ja Rovaniemi, erottuvat kartalla nuorella väestöllään. Ovathan ne myös opiskelukaupunkeja, mikä selittää, että muuhun maahan verrattuna 65 vuotta täyttäneitä on vähän.

Karttaelementtien sommittelu syntyi nopeasti, mutta mielestäni lopputulos on visuaalisesti tasapainoinen.

Kuva 2: 65 vuotta täyttäneiden osuus Suomen kunnissa.

 

Lähteet

Sarjakoski, Sakari (2016). Kurssikerta 1 – Pakki auki (7.3.2016)  <https://blogs.helsinki.fi/sasakari/Luettu 19.1.2017

Interactive Histogram. <http://www.shodor.org/interactivate/activities/Histogram/Luettu 17.1.2017