Kolmannella kurssikerralla siirryttiin suoraan asiaan ja kertailimme jo hiukan tutummaksi tulleen QGIS-ohjelman yksinkertaisimpia toimintoja ja komentoja. Tämän kurssikerran tarkoituksena oli oppia tuottamaan uutta tietoa jo olemassa olevilla tiedoilla, sekä yhdistämään ohjelman sisällä erilaisia tietokantoja.
Harjoitus 1
Ensimmäisessä harjoituksessa tarkasteltiin koko Afrikan mannerta ja käytössämme oli kolme erilaista aineistoa, jotka olivat eri maissa sijaitsevat öljykentät, timattikaivokset ja merkittävimmät vuosien saatossa tapahtuneet konfliktit. Halusimme tutkia, onko luonnonvarakeskittymillä ja konflikteilla jonkinlainen yhteys toisiinsa.
Ensimmäiseksi meidän tuli yhdistää pohjakartan kohteet valtioiden mukaan, sillä lähtötilanteessa tieto oli yksinkertaisesti liian monessa osassa. Yhdistimme siis eri valtioille kuuluvat saaret itse valtioon ja näin attribuuttitaulukostakin sai paljon yksinkertaisemman ja selkeämmän. Tämän jälkeen oli aika opetella yhdistämään näitä eri aineistoja, jotka meillä oli käytössämme. Kahden tietokannan yhdistämiseksi molemmissa tietokannoissa tulisi olla vähintään yksi sama sarake, joka voi olla esimerkiksi nimi tai vuosiluvut. Yhdistetyillä aineistoilla on sitten mahdollista analysoida onko öljyteollisuudella ja timanttikaivoksilla jokin yhteys maanosan konflikteihin.
Kuva 1: Luonnonvarojen yhteys konflikteihin Afrikassa
Kuvan 1 kartasta huomataan, että monia konflikteja on esiintynyt sekä timanttikaivosten että öljykenttien alueilla, mutta suurin osa konfliktikeskittymistä on kuitenkin aivan omiaan ilman ilmeistä yhteyttä luonnonvaroihin. Yhdistettyjen tietokantojen avulla voisi kuitenkin analysoida esimerkiksi öljykenttien ja timanttikaivosten löytämisvuosien avulla niiden suhdetta konfliktien tapahtumavuosiin ja lukumäärään. Löytämisvuodet eivät todennäköisesti olisi niitä “konfliktirikkaimpia” vuosia, mutta tarkastelemalla löytämisvuoden jälkeisiä vuosia voitaisiin huomata korrelaatioita tietokantojen välillä.
Nicholas S. Briggs kirjoittaa artikkelissaan Conflict diamonds in West Africa, että ainakin viimeisten 30 vuoden aikana timantteja on käytetty rahoittamaan erilaisten rikollisjärjestöjen ja kapinallisten toimintaa. Nämä ryhmät ovat yrittäneet kasvattaa omaa valtaansa väkivallan ja ihmisten pelottelun keinoin, ja siksi heidän toimintansa rahottaineet timantit ovat saaneet nimityksen “konfliktitimantit”. Artikkelissa käytetään esimerkkinä timanttikaivosten tuomista vakavista konflikteista Afrikan länsirannikolla sijaitsevaa Sierra Leonea. Kuvan 1 kartasta huomataankin Sierra Leonen olevan sekä timanttikaivosten että konfliktien suoranainen rykelmä.
Toinen iso rykelmä löytyy Etelä-Afrikasta, mutta maassa ei näytä aineiston mukaan juurikaan olevan kaivoksiin liittyviä konflikteja. Samaa pohtii Pietu Nuortimo blogissaan Pietun GIS-seikkailu ja oli tullut kurssilaistensa kanssa siihen tulokseen, että erittäin autoritääriset hallinnot olivat varmaan hyviä suurempien konfliktien tukahduttamisessa. Tästä esimerkkinä hän käyttää juuri apartheid-ajan Etelä-Afrikkaa. Pietu kuitenkin huomauttaa, että tällä tavalla hallittujen valtioiden dataan ei välttämättä ole aina luottamista.
Tietokannasta löytyy myös konfliktien laajuus/säde kilometreinä. Tämän tiedon avulla voitaisiin selvittää esimerkiksi useiden eri valtioiden läpi kulkevien öljykenttien vaikutusta kahden eri valtion suhteisiin öljykenttien rajanaapureina. Tällaisia yhteyksiä saattaisi löytyä esimerkiksi Algeria-Libya ja Kamerun-Nigeria -rajoilta.
Harjoitus 2
Toisessa harjoituksessa oli tavoitteena tarkastella Suomen eri valuma-alueiden tulvaherkkyyttä. Tätä varten laskimme aluksi tulvaindeksin ja teimme sille uuden oman sarakkeen attribuuttitaulukkoon. Loimme kaksi erilaista teemakarttaa, joista ensimmäinen (kuva 2) on koropleettikartta, joka kuvaa valuma-alueiden tulvaherkkyyttä ja toiseen karttaan (kuva 3) on lisäksi lisätty valuma-alueiden järvisyys ympyrädiagrammeina.
Kuva 2: Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyys
Kuvan 2 teemakartasta huomaamme, että tulvaherkimpiä alueita Suomessa ovat etelä- ja länsirannikko. Pohjanmaa, Varsinais-Suomi ja Uusimaa ovat siis näillä tulvaherkimmillä valuma-alueilla. Valuma-alueet rannikoilla näyttävät olevan mittavasti pienempiä kuin manner-Suomessa. Olisi varsin hyödyllistä tietää veden virtaussuunnat kartan tulkintaa varten ja lisäksi miettiä, mitä suuria jokia tulvaherkkien valuma-alueiden läpi kulkee. Esimerkiksi kuvasta 3 näemme, että tulvaherkillä valuma-alueilla virtaa useita suurempia jokia, kuten Oulu-, Siika- ja Kalajoki.
Kuva 3: Pohjanmaan joet
Teimme tätä toista harjoitusta tunnilla yhdessä ystävän kanssa ja päätimme valita tehtävänannoista sen yksinkertaisemman version, koska emme uskaltaneet vielä haastaa itseämme QGIS-ohjelman käytön kanssa. Lopulta päädyimme kuitenkin vahingossa laskemaan itse alueiden järvisyysprosentin ja sen perusteella tekemään tämän toisen kartan. Kuvan 4 ympyrädiagrammeihin vaadittiin kuitenkin myös järvisyysprosentin vastakohta, eli maa-alueiden osuus, joten laskimme tämän (100% – järvisyys%) ja saimme alla olevan tuloksen.
Teemakartan perusteella pystyisi lähteä analysoimaan esimerkiksi, että onko valuma-alueen järvien lukumäärällä ja koolla jokin vaikutus alueen tulvaherkkyyteen ja mahdollisesti vielä minä vuodenaikoina. Huomataan, että tulvaherkimmillä alueilla, eli pääosin rannikoilla, järvisyysprosentti on varsin matala verrattuna esimerkiksi Keski-Suomeen, jossa järvisyysprosentti on jo melkein yhden neljäsosan koko alueen pinta-alasta. Jotkut rannikon pienistä valuma-alueista ovat lähes järvettömiä.
Kuva 4: Suomen valuma-alueiden järvisyys ympyrädiagrammeina
Lähteet:
Briggs, N. (2003) Conflict Diamonds in West Africa (Viitattu 3.2.2024) https://web.stanford.edu/class/e297a/Conflict%20diamonds%20in%20West%20Africa.htm
Nuortimo, P. (2024) Kolmas kurssikerta. Pietun GIS-seikkailu (Viitattu 3.2.2024) https://blogs.helsinki.fi/pietunuo/
Kuva 3: Grönroos, M. (2017) Oulu, Siika, Pyhä, Kala… Teillä ja turuilla -blogi (Viitattu 3.2.2024) https://teilla.blogspot.com/2017/08/oulu-siika-pyha-kala.html