Kun aloitimme tällä viikolla Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia -kurssin, tuli selväksi että kurssin tavoitteena ei ollut ainoastaan opiskella paikkatieto-ohjelmistojen käyttöä. Pyrkimyksenä on myös alustavasti tutustuttaa opiskelijoita tiedemaailman toimintaperiaatteisiin kuten avoimeen diskurssiin, omien ajatusten jakamiseen sekä muiden tuottaman materiaalin hyödyntämiseen oppimispäiväkirjaan verrattavaa kurssiblogia pitämällä. Tältä pohjalta on tämäkin blogi nyt pihtisynnytetty ja tänne tulen viikottain kirjaamaan tuntojani erilaisista ajatuksista tai tuntemuksista joita kurssi edetessään allekirjoittaneessa herättää.

Vaikka tuotimmekin ensimmäiset yksinkertaiset karttaesityksemme MapInfolla jo alkusyksystä, oli nuokin vähäiset työkalut jo tehokkaasti unohdettu kun lähdimme ensimmäisellä kurssikerralla tutustumaan ohjelmistoon. Ohjelmiston toimintaperiaatteet vaikuttivat kuitenkin joitain epäloogisuuksia lukuunottamatta hyvin perinteisiltä (siltä osin kuin niitä näin vähäisellä käyttökokemuksella voi arvioida) ja jo lyhyenkin tutustumisen jälkeen uusikin käyttäjä huomaa olevansa kykenevä tuottamaan erilaisia karttaesityksiä valmiina olevista tietokannoista.

Itselleni on tyypillistä se, että tutustuessani johonkin uuteen ohjelmistoon tai laitteeseen oppimisprosessini etenee “hmm, mitäköhän tapahtuu jos painan tästä napista…” -mentaliteetilla: Kokeilun ja erehdyksen kautta. Tästä tavasta on yllättävän hankalaa luopua silloinkaan, kun harjoituksen valmistumisen kannalta olisi tuottoisinta vain seurata annettuja ohjeita. Tämän sai todeta tälläkin kurssikerralla, kun huomasin tämän tutkimusmatkailuni ansioista jälleen tippuneeni kärryiltä itse opetettavan aiheen osalta. Tästä on toivottavasti opittu jotakin seuraavaa kurssikertaa ajatellen. Omatoimiselle tutkailulle ja ihmettelylle olisi suositeltavampaa käyttää aikaa silloin, kun itse kurssin vaatima tehtävä on suoritettu ettei se jää vahingossa täysin paitsioon. Todennäköisempää lienee se, että pienen sisäisen tutkijani jälleen herätessä on tuo ajatus jälleen välittömästi unohdettu.

Niin tai näin, onneksi meillä oli myös kattavat kirjalliset ohjeet teemanmukaisen kartan luomiseen MapInfolla. Tarkoituksena oli siis tuottaa koropleettikartta valmiiden aineistojen pohjalta itse valitsemastaan aiheesta, kiinnittäen erityistä huomiota aineiston luokitteluun ja sen vaikutuksiin lopulliseen karttaesitykseen. Apunamme oli internetistä löytyvä histogrammityökalu (kuva 1) johon oli helppo syöttää aineisto suoraan MapInfosta kopioimalla.

[tässä oli vielä äsken kuva histogrammista, mutta se on hävinnyt sekä tästä tekstistä että koneelta. Liikaa vastoinkäymisiä nyt yhdelle illalle. Cartmania ei kai voi tässä tekstissä lainata lähteenä, mutta niin tai näin: screw you guys, I’m going home].

Kuva 1. Histogrammi luonnollisesta väestönlisäyksestä Suomessa kunnittain vuonna 2011.

Itse valitsin karttani aiheeksi kuntien luonnollisen väestönlisäyksen koko Suomen alueella (kuva 2). Histogrammityökalun pohjalta tein päätöksen luokitella aineiston kvantiileittain, joka jakoikin aineiston lähestulkoon suoraan kahteen positiiviseen luokkaan ja kolmeen negatiiviseen luokkaan. Parantaakseni kartan informatiivisuutta tein kuitenkin valmiisiin luokkarajoihin yhden muutoksen. Siirsin toiseksi korkeimman luokan alkamaan nollasta sen sijaan että se olisi alkanut jo ohjelmiston antamasta arvosta -1, koska positiivisten ja negatiivisten arvojen yksiselitteinen erottaminen kartan tuloksista on kartanlukijalle tässä tapauksessa tärkeää.

Kuva 2. Luonnollinen väestönlisäys Suomessa kunnittain tarkasteltuna 2011.

Jälkiviisana voin todeta, että luokkarajoja olisi vielä voinut hieman rukata. Suurimpaan luokkaan kuuluu nyt arvoja väliltä 30 ja 2251, joka vaikuttaa turhan suurelta. Voikin olla että tulen muokkaamaan karttaa vielä myöhemmin. Myös sävyerot näyttävät ohjelman ulkopuolella vähäisemmiltä kuin vielä karttaa laatiessa, joten myös niissä voi olla vielä säädön varaa.

Koska itse nautin suunnattomasti visuaalisesti kauniista kartoista (kukapa meistä ei), saattaa kartan ulkomuoto joskus vaikuttaa myös sisällöllisiin ratkaisuihin. Tämä voi käytännössä tarkoittaa vaikkapa sitä, että erilaisista luokitteluvaihtoehdoista valitsen käytettäväksi lopulta sen joka tuottaa visuaalisesti parhaimman tuloksen. Myönnän tällä olleen oma vaikutuksensa päätyessäni kokeilujen jälkeen valitsemaan kvantiilit käytettäväksi luokittelumuodoksi. Vaikka karttaa laatiessa olisikin pyrittävä katsomaan sitä ulkopuolisen, kasvottoman lukijan näkökulmasta, täydelliseen objektiivisuuteen tuskin kukaan meistä on kykenevä ja lopulta jokainen kartanlaatija katsoo tuotostaan kuitenkin omien silmiensä kautta.

Kuten Johanna Hakanenkin blogissaan toteaa, mielestäni kartan värimaailma on onnistunut silloin kun “mikään väri ei hyppää silmille“. Kartan värit pyrin siis määrittämään siten, että sävyerot olisivat maltilliset eikä mikään väreistä nousisi tarpeettoman voimakkaasti esiin. En kuitenkaan valinnut saman värin eri sävyjä koko kartan värityksen pohjaksi, vaan vaihdoin värityksen harmaasävyistä vihertävään positiivisten ja negatiivisten luokkien taitepisteessä. Käyttämällä esimerkiksi ainoastaan vihreän eri sävyjä olisi riskinä se, että vaaleinkin väritys antaisi mielikuvan positiivisesta väestömuutoksesta riippumatta todellisista luvuista. Ainutkaan väri kun ei koskaan ole “vain yksi väri muiden joukossa”, vaan jokaisen värin kultturiset ja mielikuvalliset painolastit on otettava kussakin kontekstissa huomioon.

Loppuun on kyllä todettava että MapInfon sujuva käyttö tulee vaatimaan vielä paljon, paljon harjoittelua. Useammin kuin kerran teki mieli kirota koko ohjelma alimpaan helvettiin kun yksinkertaisinkin asia tuntui olevan täysin mahdotonta (joskin todellisuudessa kyse oli todennäköisemmin vain omasta tumpeluudesta). Ongelmat tulivat esiin lähinnä layout-vaiheessa. Eri elementtien pitäminen oikeilla paikoillaan ja sen kokoisena kuin niiden halusi olevan tuntui olevan huomattavasti vaikeampaa kuin sen kuuluisi olla.

Jos halusin siirtää mittasuhdepalkin kartan yläpuolelle mutta se alue ei ollut ikkunassa näkyvillä, minulla oli kaksi vaihtoehtoa: muuttaa kartan mittasuhteita, jolloin ne muuttuivat myös layout-ikkunassa, tai siirtää karttaa alemmas, jolloin se siirtyi myös layout-ikkunassa.Miksi en voinut poistaa mittasuhdepalkista reunoja? Miksi en voinut siirtää sitä layout-ikkunassa erillään itse kartasta?

Myöskään kuvan tallentaminen ei sujunut ilman hankaluuksia. Oikeastaan voisin tässä vaiheessa todeta että tekstin alkuvaiheessa kuvailemani ohjelman “loogisuus ja helppokäyttöisyys” olivat lienee pelkkää silmänlumetta. Hieman pidempään varpaitani paikatieto-ohjelmistojen syvässä meressä huljuteltuani huomasinkin katsovani silmiin siellä uiskentelevaa näkkiä, joka ei epäröi kiskaista vielä hyväuskoisuutensa ja viattomuutensa omaavia kartanpiirtäjälapsosia laidan yli. No, siellä sitä sitten räpiköitiin.

On kai myönnettävä että todennäköisin syy hankaluuksini ei kuitenkaan ole MapInfon koodiin piilotetut saatanalliset säkeet, vaan oma kyvyttömyyteni tehdä kurssittehtäviä silloin kun paikalla olisi opettaja jolta kysyä neuvoa. Ehkä tästä on opittu jotain.

Ehkä.

Viittaukset ja muu kirjallisuus:

• Histogrammityökalu:                                                                    <http://illuminations.nctm.org/Activity.aspx?id=4152>
• Luonnollinen väestönkasvu, 31.12.2010 (2011). Väestörakenne 2010. Tilastokeskus, Helsinki.
• Hakanen, J. (2014). Kurssikerta 1: MapInfo ja koropleettiteemakartta.<https://blogs.helsinki.fi/johakane/>