Kolmannen kurssikerran aiheena oli tietokantojen yhdistäminen MapInfo-ohjelmassa. Tehtävänä oli yhdistää kolmesta eri lähteestä tietokannat yhdeksi tietokannaksi ja tehdä uuden yhdistetyn tietokannan avulla kartta joka kuvaa Suomen valuma-alueiden tulvaindeksiä ja järvisyyttä. Yhdessä tietokannassa oli mukana valuma-aluekartta sekä tieto alueiden keskivirtaamasta ja keskialivirtaamasta. Tähän tietokantaan piti yhdistää toisesta tietokannasta tieto alueiden keskiylivirtaamasta. Jakamalla tämän jälkeen keksiylivirtaaman keskialivirtaamalla saatiin tulvaindeksi, jolle piti myös tehdä oma sarake tietokantaan, jotta sitä voisi käyttää koropleettikartan tietolähteenä karttanäkymässä. Lisäksi yhdistin tietokantaan tiedon alueiden järvisyysprosentista, eli kuinka monta prosenttia valuma-alueen pinta-alasta on järvien peitossa. Järvisyys on esitetty kartassa pylväillä. Tuloksena oli kuva 1:n kartta. Koska tulvaindeksin frekvenssijakauman kuvaaja on vino, valitsin koropleettikartan luokittelumetodiksi kvantiilit. Koropleettikartan väriteemaksi valitsin vesi-elementin mukaisesti sinertävän väripaletin ja pylväsdiagrammikartan väriksi punertavan lilan, jotta se erottuisi muusta kartasta, mutta sopisi muuten väriteemaan.
Kuva 1: Tulvaindeksi kuvattuna keskiylivirtaaman suhteena keskialivirtaaman sekä järvisyys Suomen valuma-alueilla. Koropleetti- ja pylväsdiagrammiteemakartta.
Ennen kuin kuvan 1 karttaa voi analysoida pitää ymmärtää tulvaindeksi terminä. Se koostuu siis keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman suhteesta. Keskiylivirtaama on luennolla opitun mukaisesti tietyllä ajanjaksolla mitattujen tulvahuippujen keskiarvo ja keskialivirtaama puolestaan samalla ajanjaksolla mitattujen kuivien kausien alimpien arvojen keskiarvo. Kartasta nähdään, että tulvaindeksi on korkein pohjanmaalla sekä Etelä-Suomessa ja yleisemmin mereen rajoittuvilla valuma-alueilla. Huomioitavaa on, että tulvaindeksi on korkea alueilla, joilla järvisyys on puolestaan matala. Tämä on aloittelevan maantieteilijän sekä maallikon näkökulmasta loogista, sillä alueilla joilla on paljon järviä tai ylipäätänsä vesialtaita, vedellä on paljon alaa minne mennä. Toisaalta vähäjärvisillä alueilla on kapeita lasku-uomia, jotka veden määrän lisääntyessä tulvivat herkästi. Tulvaindeksi on korkea siis valuma-alueilla, joiden vesiala koostuu suurimmalta osin joista. Näiden jokien tulee kuljettaa kaikki alueelle satanut vesi. Kartasta voi myös päätellä, että valuma-alueet, joiden järvisyys on korkea, ovat pinta-alaltaan laajempia kuin ne alueet joissa järvisyys on pieni. Näistä selkeimpänä näkyvät Järvi-Suomen valuma-alueet.
Mariasofia Nurmi on kurssiblogissaan (2016) tehnyt osuvan huomion, että korkeimpien tulvaindeksien valuma-alueet ovat suurten rannikko-kaupunkien tuntumassa. Rakennettu maasto lisää tulvariskiä, sillä vesi ei pääse imeytymään maastoon teiden ja muiden rakennettujen pintojen läpi. Tästä on huomattavissa yhteys ihmisen toiminnan ja luonnonilmiön voimakkuuden välillä.
Itse kartta on mielestäni ulkonäöltään suurilta osin onnistunut. Värimaailma on silmille ystävällinen, jokseenkin järvisyyden punertavaa väriä ei välttämättä voi kutsua loogiseksi valinnaksi. Mutta koska valitsin koropleettikartalle sinisen värin, piti pylväiden värin erota kyseisestä värimaailmasta jonkin verran. Jälkeenpäin mietin, olisiko ollut loogisempaa käyttää järven värinä sinistä ja tulvaindeksiä kuvatessa esimerkiksi punaista niin kuin Jasmiina Myllys (2016) on omassa kurssiblogissaan käyttänyt. Myllyksen (2016) argumentti kyseisille värivalinnoille oli, että punainen kuvaa paremmin tulvan aiheuttaman vaaran riskiä ja jättää näin sinisen värin järvisyyden ilmaisemiseksi. Mielestäni kummatkin vaihtoehdot ovat toimivia. Pylväsdiagrammit kartalla ovat varsinkin pienempien valuma-alueiden kohdalla vaikeahkoja erottaa toisistaan. Ongelmaa olisi voinut lievittää pylväiden kaventaminen, mutta paljon kapeammat pylväät olisivat puolestaan liian pieniä nähtäväksi näin laajassa kartassa. Joka tapauksessa mielestäni kartta antaa tarpeeksi selkeän kuvan esitettävistä teemoista. Onnistuin myös jokseenkin saamaan kartan mahdollisen isoksi MapInfon tulostusikkunaan kuvan tallentamista varten, mikä tuntuu olevan kyseisessä ohjelmassa yllättävän haastavaa. Legendan mahduttaminen kartan sisään on myös mielestäni visuaalisesti onnistunut. Kankean ohjelman hallinta alkaa jo luonnistumaan.
Jooel
Lähteet:
Myllys, J. (2016). 3. kurssikerta: tietotulva tietokannoista 3.2.2016. Jasmiinan PAK-blogi <https://blogs.helsinki.fi/myllyjas> Luettu 8.2.2016
Nurmi, M. (2016). Kolmas kurssikerta – tutkimusmatka tietokantoihin 5.2.2016. nurmaris’s blog <https://blogs.helsinki.fi/nurmaris/> Luettu 8.2.2016