Seitsemäs kurssikerta

Mitä kurssikerralla tehtiin

Viimeisellä kurssikerralla teimme itsenäisesti kartan valitsemastamme aiheesta. Tarkoituksena oli kerrata kaikkia kurssin aikana opittuja asioita samalla kertaa. Kartalla tuli olla vähintään kaksi muuttujaa samaan aikaan, jotta siitä tulisi mielenkiintoisempi ja hieman haasteellisempi tehdä.

Tehtävä aloitettiin etsimällä tilastotietoa halutulta alueelta. Päätin käyttää omissa kartoissani Euroopan tilastoja ja kuvata erilaisia muuttujia EU-alueella. Sain kaiken tilastotiedon tältä nettisivulta. Käytin kartoissani valmista pohjakarttaa, minkä takia kartat oli nopeampi ja helpompi tehdä. Siksi tein kaksi karttaa, jotta työmäärä olisi sama kuin niillä, jotka piirsivät itse pohjakarttansa.

Ensimmäisessä kartassani (kuva 1) kuvasin nuorisotyöttömyyttä ja kotona asuvien nuorten määrää EU-maissa. Ajattelin, että näiden väliltä voisi ehkä olla sellainen yhteys, että mitä enemmän nuorisotyöttömyyttä alueella olisi, sitä useampi asuisi vanhempiensa luona. Kartalta voi kuitenkin nähdä, että ilmiöiden välillä ei ole yhteyttä. Itäisessä ja eteläisessä Euroopassa suurempi osa nuorista asuu vanhempiensa luona. Pohjoismaissa taas hyvin pieni osuus nuorista asuu vanhempiensa luona. Erot selittyvätkin lähinnä erilaisilla kulttuureilla. Kuten Kaisu Moilanen (2013) kirjoittaa Helsingin sanomien artikkelissa, Suomessa omillaan asumista pidetään itsenäistymisen merkkinä. Monissa muissa Euroopan maissa vanhempien luona asuminen on sosiaalisesti hyväksytympää. Artikkelissa todetaan myös, että työttömyyskin voi vaikuttaa lapsuudenkodissa asumiseen, mutta tämä vaikutus on varmaankin niin pieni, ettei se näy tekemälläni kartalla.

BLOGIIN_eurooppa_nuoriso

Kuva 1. Nuorisotyöttömyys ja kotona asuvien nuorten määrä EU:ssa vuonna 2011.

Nuorisotyöttömyys_histogrammi_blogiin_7

Kuva 2. Histogrammi nuorisotyöttömyys-aineiston jakautumisesta.

Toisessa tekemässäni kartassa (kuva 3) on kuvattu työttömyysaste EU-alueella vuonna 2011 sekä alkoholin aiheuttamien kuolemien määrä sataatuhatta asukasta kohden. Kartan perusteella näilläkään ilmiöillä ei ole yhteyttä. Kartalta nähdään, että Itä-Euroopan maissa alkoholikuolleisuus on suurempaa kuin muualla EU-maissa. Lisäksi Tanskassa osuus on yllättävän suuri. Yle Uutisten (2012) artikkelissa kerrotaankin, että alkoholikuolleisuus on suurinta Itä-Euroopassa. Itäeurooppalaiset myös kuluttavat eurooppalaisista eniten alkoholia. Pohjoismaalaiset kuluttivat vertailussa vähiten alkoholia henkeä kohden, mutta silti alkoholin aiheuttamat kuolemat ovat täällä yleisempiä kuin Länsi-Euroopassa. Tämä johtuu artikkelin mukaan siitä, että Pohjoismaissa alkoholia käytetään haitallisesti, mikä tarkoittaa runsasta juomista, ryyppyputkia sekä alkoholin nauttimista ruoka-aikojen ulkopuolella ja julkisilla paikoilla.

Kartta voi antaa virheellisen kuvan siitä, että alkoholi olisi todella suuri kuolemansyy, koska pallot ovat melko suuria, eikä alkoholia ole vertailtu muihin kuolemansyihin esimerkiksi piirakkadiagrammissa. Oikeastihan alkoholi on hyvin pieni syy, koska suhdeluku on 1/100 000! Tässä siis hyvä esimerkki siitä, kuinka kartan visuaaliset valinnat voivat antaa aivan vääränlaisen kuvan halutusta aiheesta, niin tarkoituksellisesti kuin tahattomastikin.

BLOGIIN_työttömyys_alkoholi

Kuva 3. Työttömyysaste ja alkoholin aiheuttamien kuolemien osuus EU-maissa vuonna 2011.

Työttömyys_histogrammi

Kuva 4. Histogrammi työttömyys-aineiston jakautumisesta.

 

 

Karttojen ulkonäöstä

Molempien karttojen ongelmana on se, että EU-alueen ulkopuoliset maat eli maat, jotka eivät ole mukana vertailussa, ovat vaaleankeltaisella värillä, joka sekoittuu molemmissa kartoissa alimman luokan väriin. Ongelma on erityisen paha kuvan 2 kartassa. Kartoista tulisi kertaheitolla siistimmän näköisiä ja selkeämpiä, jos värin vaihtaisi valkoiseksi.

Toinen pieni virhe molemmissa kartoissa on se, että legendassa ei ole kerrottu, miltä vuodelta tiedot ovat. Lisäsin tiedon kuvateksteihin.

Käytin molempien karttojen aineiston luokittelussa apuna histogrammia (kuvat 2 ja 4). Molemmissa kartoissa aineisto oli epätasaisesti jakautunut ja siinä oli muutama selvä poikkeama. Nämä poikkeamat olivat mielestäni tärkeitä ilmiön esittämisen kannalta, ja siksi luokittelin molemmissa kartoissa aineistoni käsin, jotta selkeästi muita suuremmat arvot tulisivat näkyviin. Nuorisotyöttömyyttä kuvaavassa kartassa Espanja ja Kreikka ovat omassa luokassaan, ja työttömyysastetta kuvaavassa kartassa vain Espanja on omassa luokassaan.

 

Lopuksi

Kurssikerta tuntui taas vaikealta. Hetkittäin oli hieman masentavaa, kun ajatteli että on koko kurssin ajan opetellut MapInfon käyttöä ja edelleenkään ei osaa paljon mitään. Yritin pysyä positiivisena ja ajatella, että pitää vain jaksaa harjoitella. Atte Mäki pohtii blogissaan (2015), että hän olisi voinut tällä kurssikerralla haastaa itseään enemmän ja noudattaa vähemmän valmiita ohjeita. Minäkin seurasin ohjeita hyvin tarkasti kohta kohdalta. Olisi ehkä ollut oman oppimisen kannalta järkevämpää luottaa enemmän omaan osaamiseen ja yrittää tehdä karttoja ilman ohjeita. No, tulevaisuudessa saan varmasti käyttää lisää MapInfoa, ja jos en tämän kurssin jälkeen olekaan vielä ammattilainen, niin ainakin hallitsen ohjelman perusteet. Tästä on varmasti hyvä jatkaa paikkatieto-ohjelmien käytön harjoittelua.


Lähteet

Eurostat. http://ec.europa.eu/eurostat/data/database

Moilanen, K. (2013). Yksin asuminen on Suomessa merkki itsenäisyydestä. Helsingin Sanomat. 20.11.2013 http://www.hs.fi/kaupunki/a1384839741388 luettu 6.3.2015

Mäki, A. (2015). 7. Kurssikerta. Aten PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/attemaki/2015/03/02/7-kurssikerta/ luettu 6.3.2015

Yle uutiset (2012). Euroopassa juodaan enemmän kuin muualla – Suomessa kulutus keskitasoa. 28.3.2012 http://yle.fi/uutiset/euroopassa_juodaan_enemman_kuin_muualla_-_suomessa_kulutus_keskitasoa/5098929 luettu 6.3.2015

Kuudes kurssikerta

Mitä kurssikerralla tehtiin

Tällä kurssikerralla harjoittelimme pisteaineiston keräämistä GPS-paikantimen avulla, ja kerätyn tiedon siirtämistä kartalle. Itsenäistehtävässä taas harjoittelimme netistä saadun datan muokkaamista sellaiseen muotoon, että se voidaan siirtää kartalle ja siitä voidaan tehdä teemakarttaesitys.

Itsenäistehtävän aiheena oli tehdä karttoja joiden teemana ovat maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset. Meteoriiteistakin olisi saanut tehdä kartan, mutta itse keskityin vain maanjäristyksiin ja tulivuoriin, koska molempien ilmiöiden taustalla on laattatektoniikka ja ne sopivat siksi paremmin yhteen. Kartoista piti tehdä sellaisia, että niitä voisi käyttää opettajana tuntiopetuksessa.

Ensimmäisellä kartalla kuvasin viimeisen 35 vuoden aikana sattuneita (1980 alkaen) yli 5.5 magnitudin maanjäristyksiä ja viimeisimmän 50 vuoden aikana sattuneita tulivuorenpurkauksia. Halusin kuvata ilmiöt samalla kartalla, jotta oppilaiden olisi helppo nähdä, että maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia esiintyy samalla alueella.

Seuraavalla kartalla kuvasin myös viimeisen 35 vuoden aikana sattuneita maanjäristyksiä, mutta vain sellaisia, jotka olivat voimakkuudeltaan 8.0 magnitudia tai enemmän. Viimeiseen karttaan laitoin 3.0 magnitudin ja sitä voimakkaammat maanjäristykset vuosilta 2010–2012. Näin pieniä järistyksiä sattuu niin paljon, että olisi ollut mahdotonta esittää niitä esimerkiksi 1980-luvulta alkaen.

Karttojen arviointia ja käyttökelpoisuus opetuksessa

Karttani onnistuivat melko hyvin. Värivalinnat ovat selkeitä ja sopivat mielestäni hyvin aiheen esittämiseen. Muiden blogeja lueskellessani huomasin kuitenkin, että monet, esimerkiksi Oskar ja Suvi, olivat vaihtaneet karttansa väritystä. Harmitti vähän jälkeenpäin, kun en ollut itse tajunnut vaihtaa omien karttojeni värejä! Niistä olisi saanut paljon hienompia pienellä muokkauksella. Ehkä oppilaidenkin mieleen jäisi paremmin vaaleanpunasävyinen maanjäristyskartta?

Mielestäni karttani ovat hyvin havainnollistavia. Ensimmäisessä kartassa (kuva 1) näkyy samalla kertaa sekä maanjäristykset että tulivuorenpurkaukset. Sen avulla voisi kertoa miten nämä kaksi ilmiötä liittyvät toisiinsa. Lisäksi ensimmäisellä kartalla näkyy, että maanjäristykset sijoittuvat enimmäkseen mannerlaattojen saumakohtiin. Toisessa kartassa (kuva2) on esitetty vain kaikkein voimakkaimmat maanjäristykset. Se toisi hieman jännitystä opetukseen, ja voisin kertoa tuhoisimmista maanjäristyksistä, niiden seurauksista ja niihin varautumisesta.

maanj_ja_tulivuorenpurkaukset

Kuva 1. Vuodesta 1980 alkaen sattuneet 5.5 magnitudin ja sitä suuremmat maanjäristykset sekä vuodesta 1964 purkautuneet tulivuoret.

yli_8_maanjäristykset

Kuva 2. Vuodesta 1980 alkaen sattuneet 8.0 magnitudin ja sitä suuremmat maanjäristykset.

Kolmannella kartalla (kuva 3) on mukana hyvin pieniäkin maanjäristyksiä. Kartta on hyvä, koska siitä käy ilmi, että maanjäristyksiä tapahtuu myös esimerkiksi Skandinaviassa. Toisaalta kartta olisi parempi, jos erikokoiset maanjäristykset olisi esitetty eri väreillä. Silloin kartalta näkisi heti, että pieniä järistyksiä tapahtuu suhteessa eniten. Lisäksi näkisi, millä alueilla on pieniä ja millä suuria maanjäristyksiä, ja voitaisiin yhdessä pohtia, miksi näin on. Esimerkiksi Riina Koskela (2015) teki kartan, jossa kaikkein suurimmat maanjäristykset on merkitty eri värillä kuin muut. Tämä tekee kartasta mielenkiintoisemman. Riina oli myös tehnyt maanjäristyksiä- ja tulivuorenpurkauksia esittäviä karttoja koko maapallon lisäksi rajatummilta alueilta. Tämä on mielestäni hyvä idea ja mahdollistaa ilmiön monipuolisemman ja tarkemman tarkastelun.

yli_3_maanjäristykset

Kuva 3. 3.0 magnitudin ja sitä suuremmat maanjäristykset vuosina 2010-2012.

Opetuksessa näiden tekemieni kolmen kartan lisäksi tarvitsisin muutakin materiaalia. Löysin esimerkiksi kartan, jossa näkyy mannerlaattojen saumakohdat (kuva 4). Tämän lisäksi voisi näyttää kartan Tyynenmeren tulirenkaasta, sekä havainnollistavia kuvia laattojen törmäyssaumoista, maanjäristyskeskuksesta ja maanjäristysaalloista, sekä erilaisista tulivuorityypeistä. Lisäksi tunnilla voisi näyttää videoita tulivuorenpurkauksista, niin kuin Globaalit riskit –luentosarjassa meille näytettiin. Videot tuovat vähän elävyyttä opetukseen, ja niiden avulla tunnilla kerrottuja asioita voisi havainnollistaa konkreettisemmin. Löysin Youtubesta videon Japanin lähellä Tyynellä valtamerellä purkautuneesta merenalaisesta tulivuoresta, joka synnytti Japanille uuden saaren. Oppilaille voisi näyttää myös Ylen (2015) uutisen aiheesta.

Kuva 4. Mannerlaattojen rajat kartalla. Kuvan lähde: http://kids.britannica.com/comptons/art-143478/Earths-outer-shell-is-a-jigsaw-puzzle-of-huge-rigid

 

 

Lopuksi

Tämä kurssikerta tuntui melko vaikealta ja ärsyttävältä, vaikka aihe oli loppujen lopuksi aika yksinkertainen. Vaikeudet johtuivatkin luultavasti enimmäkseen siitä, että olin kipeänä – oli inhottavaa olla ulkona ja sitten pähkäillä MapInfon kanssa, kun oikeasti olisi halunnut vain peiton alle lepäämään. Teinkin viimeisen kartan myöhemmin itsenäisesti, ja sen tekeminen sujui todella helposti, ja kartan tekeminen oli ihan kivaakin.


Lähteet:

Heittola, S. (2015). Kurssikerta 6. PAK 2015. https://blogs.helsinki.fi/heittola/2015/02/17/kurssikerta-6-17-2-2015/ Luettu 22.2.2015

Koskela, R. (2015). Kurssikerta 6: Piristävää vaihtelua. Riina & 38 päivää paikkatietoa. https://blogs.helsinki.fi/riinakos/2015/02/20/kurssikerta-6-piristavaa-vaihtelua/ Luettu 22.1.2015

Rönnberg, O. (2015). KK6. Oskarin PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/oskaronn/2015/02/20/kk6/ Luettu 22.2.2015

Talvio, A.-M. (2013). Japanille syntyi uusi saari – video. Yle Uutiset 21.11.2013. http://yle.fi/uutiset/japanille_syntyi_uusi_saari_-_video/6945799 Luettu 14.3.2015

Viides kurssikerta

Viidennen kurssikerran aiheena oli bufferointi eli puskurointi. Tavoitteena oli oppia bufferoimaan MapInfolla ja hyödyntämään bufferitoimintoa. Aihe oli mielenkiintoinen mutta vaikea. Kurssikerran alussa kävimme ensin nopeasti läpi miten bufferointi tehdään. Putosin jo tässä vaiheessa monta kertaa kärryiltä. Sitten pääsimmekin tekemään itsenäistehtäviä.

Mielestäni itsenäistehtävät olivat hyviä ja opettavaisia. Tehtävät olivat minulle todella hankalia, mutta opin paljon, kun luin ohjeita, kyselin kavereilta ja Artulta, ja korjailin tekemiäni virheitä. Pyrin tehtävissäni oikeasti ymmärtämään, mitä olen tekemässä, ja mihin opeteltavaa asiaa voisi hyödyntää.Yritin siis noudattaa kolmannen kurssikerran tekstissäni mainitsemaani syväsuuntautunutta opiskelua. Bufferointi tuntuikin todella toimivalta ja monikäyttöiseltä menetelmältä, jolla voidaan tutkia vaikka mitä erilaisia ilmiöitä. Itsenäisharjoitusten esimerkkien lisäksi sen avulla voitaisiin tutkia esimerkiksi sitä, minne olisi järkevintä sijoittaa päiväkoti, terveyskeskus tai vaikka kirjasto selvittämällä väestön määrä ja rakenne alueella. Bufferointia käytetään ymmärtääkseni paljon myös ympäristövaikutusten arvioinnissa. Esimerkiksi jos ollaan rakentamassa uutta tietä tai vaikkapa tuulivoimalaa, selvitetään puskurianalyysin avulla, millaista haittaa rakentaminen aiheuttaa ihmisille tai ympäristölle, ja millä etäisyydellä.

Tällä hetkellä pitäisin oman osaamiseni puitteissa MapInfon keskeisimpinä toimintoina koropleettikarttojen tekemistä ja bufferointia, sillä niiden avulla voidaan sekä tutkia alueellisia ilmiöitä että havainnollistaa saatuja tuloksia. Toisaalta näistä taidoista ei ole kauheasti hyötyä, jos ei osaa etsiä työhönsä sopivaa aineistoa ja tuoda sitä MapInfoon. Olen huomannut itse tarvitsevani vielä harjoitusta tässä. Seuraavalla kurssikerralla harjoitellaankin paikkatiedon keräämistä maastosta GPS-laitteen avulla, ja viimeisellä kurssikerralla tiedon ja aineistojen etsimistä itsenäisesti netistä.

Kuten kurssin aikana on tullut ilmi, voi MapInfolla tehdä monenlaisia karttoja ja analyysejä. Minun oli aluksi vaikea keksiä, mitä rajoituksia MapInfon käytössä voisi olla erilaisia tutkimusongelmia ratkaistessa. Siksi kävinkin vähän lueskelemassa muiden blogeja. Riina Koskela (2015) pohtii blogissaan, että MapInfon käytössä rajoitteena on puutteelliset tai salaiset tiedot, sekä tietysti ohjelman käyttäjän taidot. Tähän voisin ehkä lisätä sen, että laadullista tietoa ei voida aina esittää paikkatiedon muodossa, vaan paikkatieto on usein määrällistä.

Kuvankaappaus 2015-3-14 kello 11.59.01

Kuva 1. Taulukko bufferointitehtävän vastauksista.


Lähteet

Koskela, R. (2015). Kurssikerta 5: Verta ja kyyneliä. Riina & 38 päivää paikkatietoa. https://blogs.helsinki.fi/riinakos/2015/02/17/kurssikerta-5-verta-ja-kyynelia/ Luettu 22.2.2015

Neljäs kurssikerta

Mitä kurssikerralla tehtiin

Neljännellä kurssikerralla harjoittelimme ruututeemakarttojen tekemistä ja uuden tiedon tuottamista grid-tietokantaan.

Teimme kurssikerralla omat ruututeemakartat valitsemastamme aiheesta. Valitsin oman karttani (kuva 1) aiheeksi yli 85-vuotiaiden osuuden pääkaupunkiseudulla, koska minua kiinnosti, painottuuko pääkaupunkiseudun iäkkäin väki jollekin tietylle alueelle asumaan. Ajattelin, että he todennäköisesti asuisivat Helsingin kantakaupungin alueella, koska siellä kaikki palvelut ovat lähellä. Tämä aihe tuntui mielekkäältä myös siksi, että ajattelin, että tämäntyyppiselle kartalle voisi olla todellisuudessakin paljon käyttöä, kun vanhusten määrä tulevaisuudessa lisääntyy ja palvelujen saatavuutta ja rahoitusta joudutaan pohtimaan.

Vaikka Tilastokeskuksen (2013) raportista käykin ilmi, että tällä hetkellä huoltosuhde on Uudellamaalla Suomen parhaita, tulee tilanne tulevaisuudessa vaikeutumaan myös täällä. Uudellamaalla on tällä hetkellä suhteellisesti vähemmän eläkeläisiä kuin monissa muissa Suomen maakunnissa, sillä täällä on enemmän opiskelijoita ja lapsiperheitä. Kuitenkin absoluuttisesti Helsingissä on hyvin paljon palveluita tarvitsevia vanhuksia, sillä täällä on paljon enemmän asukkaita kuin muissa Suomen kunnissa.

BLOGIIN4_yli85_uusi

Kuva 1. Yli 85-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla.

Aloitin kartan tekemisen tarkastelemalla aineiston jakautumista histogrammin avulla. Kuten kuvan 2 histogrammista nähdään, on jakauma hyvin vino: suurimmassa osassa ruutuja asuu vähemmän kuin kymmenen yli 85-vuotiasta. Luokittelin aineiston käsin pyrkien saamaan jakauman vinouden esiin.

Histogrammi_blogi4

Kuva 2. Histogrammi.

Valitsin karttani ruutukooksi 500 metriä. Kokeilin myös 300 metrin ruutukokoa, mutta se oli mielestäni liian pieni ja sai kartan näyttämään epäselvältä, vaikka se olisikin antanut tarkempaa tietoa aiheesta. Uskoisin, että myös 300 metrin ruutukoolla kartasta olisi saanut hyvän, jos olisi kärsivällisesti kokeillut erilaisia värivaihtoehtoja ja muita tyyliseikkoja.

Kokeilin laittaa ruutukarttaani näkyville myös tiet. Tiet olivat kuitenkin todella ruman näköisiä ja näyttivät jotenkin irrallisilta muusta kartasta, ehkä siksi koska niiden väri oli niin tumma. Tämän takia en halunnut laittaa niitä karttaani.

 

Kartan arviointia ja tulkintaa

Kartasta tuli mielestäni todella siisti. Huono puoli on se, että vaaleankeltaista väriä on hieman vaikea erottaa valkoisesta taustasta. Luokan 1–10 väri voisi siis olla vähän nykyistä tummempi jotta karttaa olisi tältä osin helpompi lukea.

Kuten kartasta näkyy, yli 85-vuotiaita asuu eniten Helsinginniemen alueella. Kartasta näkyy myös, että yli 85-vuotiaat ovat painottuneet hieman enemmän Itä-Helsinkiin ja Vantaan itäosiin kuin pääkaupunkiseudun länsiosiin. En oikein tiedä, voiko kartasta päätellä mitään, sillä siinä on esitettynä yli 85-vuotiaiden määrä absoluuttisina, ei suhteellisina arvoina. Julia Keronen kirjoittaakin blogissaan (2015): ” Toisin kuin koropleettikartat, ruututeemakartat soveltuvat absoluuttisten arvojen esittämiseen. Kuitenkaan mielestäni absoluuttiset arvot eivät ole parhain mahdollinen vaihtoehto informatiiviselta kannalta.” Julia teki tällä samalla kurssikerralla kartan, jossa on esitetty muunkielisten määrä pääkaupunkiseudulla. Olen samaa mieltä Julian kanssa siitä, että tällaisissa tapauksissa, kuten yli 85-vuotiaiden määrä tai muunkielisten määrä, absoluuttiset arvot eivät sovellu aineiston esittämiseen. Suoraan sanottuna en oikein ymmärrä mitä hyötyä tällaisesta kartasta voisi olla. Jos Julian ja minun ruutukartoillamme esitettäisiin samat aineistot suhteutettuna koko väestöön, tulisi kartoista paljon järkevämmät ja mielenkiintoisemmat.

 

Lopuksi

Tämä kurssikerta tuntui melko helpolta. Huomaan hieman kehittyneeni MapInfon käytössä, ja olen iloinen kun ihan koko ajan ei tarvitse olla lukemassa ohjeita Moodlesta. Karttojen tekeminen on alkanut muuttua vähän mukavammaksi, kun osaa jo joitakin juttuja ja työskentely on sujuvampaa.

Tällä kurssikerralla tuli hyvin kerrattua ero suhteellisten ja absoluuttisten arvojen välillä. Joissakin tapauksissa absoluuttinen arvo ei kerro kovinkaan paljoa tutkittavasta ilmiöstä, ja suhteellisilla arvoilla saataisiin aiheesta paljon enemmän irti. Ruutukartta onkin siitä mielenkiintoinen, että sen avulla voidaan esittää niin suhteellisia kuin absoluuttisiakin arvoja. Kartan piirtäjän pohdittavaksi jää, kumpi esitystapa on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukainen.


Lähteet

Keronen, J. (2015). Neljäs kurssikerta. Julian PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/juliaker/2015/02/08/neljas-kurssikerta-rasterikarttoja/ Luettu 9.2.2015

Ruotsalainen, K. (2013). Väestö vähenee – heikkeneekö huoltosuhde? Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2013-02-21_001.html Luettu 13.3.2015

Kolmas kurssikerta

Huomioita oppimisesta

Olin kuullut etukäteen eri opetusryhmässä olevilta kavereiltani, että tämä kurssikerta tulisi olemaan vaikea. Sen takia yritin luennolla keskittyä niin hyvin kuin pystyisin. Avasin kurssikerran ohjeet näytölle, jotta voisin samaan aikaan kuunnella ohjeita ja seurata kirjallista ohjetta. Lisäksi päätin, että kysyn heti, jos en ymmärrä jotakin kohtaa harjoituksessa. Aikaisemmilla kurssikerroilla en ole uskaltanut keskeyttää opetusta.

Huomasin, että opin tällä kurssikerralla paremmin ja ymmärsin oikeasti, mitä olimme tekemässä milloinkin, kun aikaisemmin olen vain seurannut ohjeita sen enempää ajattelematta. Tämän kurssikerran jutut eivät tuntuneetkaan niin vaikeilta kuin olin pelännyt, mikä johtui juuri siitä, että keskityin niin hyvin. Paikkatietoharjoituksissa minun pitäisikin löytää motivaatio syvälliseen oppimiseen ja syväsuuntautuneeseen lähestymistapaan, joista luin Tuomas Saloniemen (2012: 14) kirjoittamasta Antoisampaan opiskeluun -oppaasta. Syväsuuntautunut lähestymistapa tarkoittaa sitä, että opiskelija yhidstelee opittuja asioita aikaisempaan tietoonsa, muodostaa opituista asioista suurempia kokonaisuuksia, ja löytää opittavaan asiaan erilaisia näkökulmia.

 

Mitä kurssikerralla tehtiin 

Tämän kurssikerran tavoitteena oli oppia valmistelemaan tietokanta tehokkaaseen käyttöön, liittämään ulkoista tietoa muista ohjelmista, ja hakemaan sekä yhdistelemään tietoa erilaisten kyselyiden avulla. Lisäksi opeteltiin tuottamaan uutta tietoa olemassa olevaan tietokantaan vanhan tiedon avulla ja päivittämään tietokannan sarakkeita muiden tietokantojen tietojen perusteella. Tavoitteet kuulostavat ehkä hieman monimutkaisilta, mutta eivät loppujen lopuksi ole sitä. Opettelimme yksinkertaisesti vain, miten eri tavoilla tietokantoihin voi tuoda dataa. Kurssikerran alussa harjoittelimme näitä taitoja Afrikan kartan ja siihen liitettyjen aineistojen avulla. Palaan tähän tämän blogitekstin lopussa.

Itsenäisenä tehtävänä teimme teemakartan, jossa on esitettynä Suomen valuma-alueiden tulvariski koropleettikartalla sekä alueiden järvisyys pylväsdiagrammina (kuva 1). Kartan aineistosta oli jo valmiiksi tehty histogrammi. Opiskelijoiden tehtäväksi jäi tulkita sitä ja sen perusteella valita sopiva luokittelu aineistolle. Aineisto oli jakautunut vinosti, ja ajattelin aluksi käyttää luokittelussa kvantiileja. Onneksi kuitenkin Sanna tuli neuvomaan, että luokittelu kannattaa tehdä itse käsin, koska aineistossa on paljon hyvin samanlaisia arvoja saavia havaintoja ja muutama arvoltaan hyvin poikkeava havainto. Tällaisessa tapauksessa tämä poikkeama tulisi saada kartalla jotenkin näkyville. Teinkin sitten luokitteluni niin, että nämä poikkeukset erottuvat muusta joukosta selvästi. Kiitos siis Sannalle avusta!

BLOGIIN_valumaalue

Kuva 1. Tulvariski ja järvisyys Suomen valuma-alueilla.

 

Kartan arviointia

Valitsin karttaani taas värit melko sattumanvaraisesti, kun innostuin tästä väriskaalasta. Mielestäni oli kiva ajatus, että väri olisi melko vaalea ja neutraali, ja suuri tulvariski olisi kirkkaan punainen. Nyt kun katson karttaa, mietin, että siinä voisi olla pirteämmät värit. Nyt järvet ja vaaleansiniset valuma-alueet sekoittuvat vähän toisiinsa. Pylväsdiagrammit kyllä erottuvat hyvin, ja symboloivat mielestäni kivasti sinisiä järviä. Ensi kerralla täytyy taas miettiä väritystä vähän enemmän.

Kartasta näkyy, että Pohjanmaalla ja Lounais- ja Etelä-Suomessa Itämeren rannalla tulvii enemmän kuin muualla Suomessa. Kartasta voi myös havaita, että sellaisilla alueilla, joilla on korkea tulvaindeksi, on pienempi järvisyysprosentti eli vähemmän järviä suhteessa pinta-alaan. Ilmeisesti siis järvien määrä voisi vaikuttaa valuma-alueen tulvimisriskiin siten, että mitä vähemmän järviä on, sitä herkemmin alueella voi tulvia. Myös Milla Piispa (2015) kirjoittaa blogissaan, että järvien määrä on todennäköisesti yhteydessä alueen tulvaindeksiin. Milla mainitsee blogitekstissään myös, että Itämeren rannalla olevien alueiden tasaisuus voi myös olla yksi selittävä tekijä tulvaindeksin suuruuteen.

 


 

Afrikan kartta

Kuten jo mainitsinkin, harjoittelimme kurssikerralla tiedon liittämistä netistä löytyneeseen Afrikan karttaan. Teimme kartat, joilla näkyy konfliktien määrä Afrikassa, sekä alueen öljykentät ja timanttikaivokset. Konfliktit on merkitty karttaan vihreinä palloina, timanttikaivokset mustina tähtinä ja öljykentät vaaleankeltaisina alueina. Unohdin tästä kartasta legendan. (kuva 2)

Afrikka_konfliktit

Kuva 2. Timanttikaivokset, öljykentät ja konfliktit Afrikassa.

Mielestäni tällä (kuvan 2) kartalla ei ole havaittavissa kovinkaan voimakasta korrelaatiota timanttikaivosten tai öljykenttien ja konfliktien välillä. Kartalta näkee kyllä, että konflikteja on ollut paljon. Kurssin tiedotusblogissa on sama kartta, mutta siihen on lisätty myös konfliktien laajuus (kuva 3). Tästä kartasta voi hieman hahmottaa, että ainakin suurin osa timanttikaivoksista osuu konfliktialueiden sisälle, mutta öljykentät eivät niinkään. Pohjois-Afrikassa on laajoja öljykenttiä, jotka eivät ole konfliktialueella.

Afrikka

Kuva 3. Timanttikaivokset, öljykentät, konfliktit ja konfliktien laajuus Afrikassa. Lähde: https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/

Tekemäni kartta on melko huono, ensinnäkin siksi koska siinä ei ole legendaa, mutta myös sen takia, että siinä ei ole kerrottu mitään aikaa, mihin nämä esitetyt tapahtumat sijoittuvat. Kartasta saisi irti paljon enemmän, jos siihen olisi liitetty tieto jokaisen konfliktin tapahtumavuodesta, timanttikaivosten ja öljykenttien löytämisvuodesta, sekä timanttikaivosten ja öljynporauksen aloittamisvuodesta. Silloin voisi tutkia, ovatko konfliktit syttyneet heti sen jälkeen, kun timanttikaivos on avattu tai öljynporaus aloitettu, vai onko alueella ehkä ensin ollut konflikti ja sitten vasta aloitettu kaivostoiminta.

Myös tieto timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuudesta voisi olla mielenkiintoinen. Ehkä sellaiset timanttikaivokset, joilla on alhainen tuottavuus, suurentavat konfliktin riskiä, kun rajalliset resurssit aiheuttavat kilpailua? Vai paljastuisiko kartalta, että erityisesti sellaisten kaivosten läheisyydessä, jotka tuottavat paljon, olisi konflikteja?

Hesarissa oli 10.2. mielenkiintoinen artikkeli luonnonvarojen ja köyhyyden sekä konfliktien välisestä yhteydestä. Artikkelissa kerrotaan, että suuret luonnonvarat voivat olla valtiolle ennemminkin kirous kuin onnenpotku, sillä mittavat luonnonvarat eivät vauhdita talouskasvua, vaan aiheuttavat konflikteja ja korruptiota. Ilmiötä kutsutaan resurssikiroukseksi. Artikkelissa todetaankin näin: “Luonnonvarat innostavat myös sotimaan. Esimerkiksi helposti ryöstettävien timanttien ja sisällissodan syttymisen välillä on osoitettu selkeä yhteys.” Luonnonvarat voivat artikkelin mukaan myös pidentää sisällissotia, sillä sotiminen voidaan rahoittaa niillä.

Karttaan voisi liittää myös muuta kuin suoraan konflikteihin tai kaivannaisiin liittyvää tietoa, ja sitten tutkia, onko näiden välillä jotakin yhteyttä. Esimerkki tällaisesta tiedosta voisi olla vaikkapa internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina. Olisi mielenkiintoista tietää, vaikuttavatko nämä muuttujat toisiinsa. Esimerkiksi siitä on puhuttu paljon, mikä oli internetin ja erityisesti sosiaalisen median rooli arabikevään kansannousuissa. Mario Lubetkin (2011) toteaa artikkelissaan Media arabikevään airuena, että arabikevään protestoijat täydensivät muun median tietoja sosiaalisessa mediassa jakamillaan kuvilla ja videoilla. Internet voisi siis olla joissain tapauksissa myötävaikuttava tekijä konfliktien syttymiseen. Todellisuudessa kartalta ei tietenkään voitaisi vetää sellaisia johtopäätöksiä, että jos internetin käyttäjiä on paljon konfliktialueella, on internet syy konflikteihin. Näiden kahden muuttujan välistä yhteyttä voitaisiin kuitenkin tutkia ja pohtia, onko niillä yhteyttä, ja jos on, niin kuinka paljon.

Kurssikerralla tehty Afrikan kartta on mielestäni hyvä esimerkki helposti harhaan johtavasta ja virhepäätelmiä synnyttävästä kartasta. Koska karttaan on merkitty vain timanttikaivokset, öljykentät ja konfliktit, antaa se helposti sellaisen mielikuvan, että kaikkien konfliktien taustalla ovat vain ja ainoastaan kaivannaiset. Todellisuudessa konfliktien syntyyn vaikuttaa usea tekijä, eikä yksittäisiä tekijöitä voida edes erottaa toisistaan. Eveliina Ikonen (2015) kirjoittaa blogissaan, että konflikteissa on usein kyse monista muistakin asioista kuin luonnonresursseista. Hän tuo esille esimerkiksi kolonialismin aikana vedetyt valtioiden rajat, jotka ovat pirstoneet alkuperäiskansojen heimorajoja. Monissa konflikteissa kyseessä onkin rajanvetoihin liittyvä politiikka. Eveliina pohtii myös, että yleiset kehityserot sekä ruuan ja veden niukkuus voivat myös aiheuttaa levottomuuksia joillakin alueilla Afrikassa.


Lähteet

Ikonen, E. (2015). Kurssikerta 3. Even PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/2015/02/04/kurssikerta-3/ Luettu 13.3.2015

Lubetkin, M. (2011). Media arabikevään airuena. Maailman kuvalehti. 7–8/2011. http://www.maailmankuvalehti.fi/node/9832 Luettu 2.2.2015

Niemelä, K. (2015). Öljyllä köyhäksi – mahtavat luonnonvarat ovat yleensä kirous. Helsingin Sanomat. 10.2.2015 http://www.hs.fi/tiede/a1423456365439 Luettu 10.2.2015

Piispa, M. (2015). Kurssikerta 3. Millan paikkatietoblogi. https://blogs.helsinki.fi/millpiis/2015/02/09/kurssikerta-3/ Luettu 13.3.2015

Saloniemi, T. (2012) Antoisampaan opiskeluun -opas. 55 s. Yliopistopaino, Helsinki.

Artikkeli 1: Kahden muuttujan koropleettikartta maantieteellisen tiedon visualisoinnissa

Anna Leonowicz käsittelee artikkelissaan Two-variable coropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship (2006) kahden muuttujan koropleettiteemakarttoja. Hän kirjoittaa, että sellaisilla koropleettikartoilla, joilla esitetään vain yhtä muuttujaa, on helppoa esittää alueellista eriytymistä, kun taas kahden muuttujan koropleettikartoilla voidaan tehokkaasti kuvata ilmiöiden välisiä suhteita. Hän myös kuvailee, millainen kahden muuttujan koropleettikartan tulisi olla, jotta se olisi lukijalle mahdollisimman helposti ymmärrettävä. Leonowicz toivoo, että hyvin toteutettuja kahden muuttujan koropleettikarttoja käytettäisiin enemmän tiedon visualisoinnissa.

Artikkeli oli mielestäni hyvin kiinnostava, koska itselläni on ollut vaikeuksia lukea kahden muuttujan koropleettikarttoja. Lisäksi kun kokeilimme nopeasti PAK-kurssilla tehdä tällaisia teemakarttoja, en saanut omastani ollenkaan järkevän näköistä. Olinkin aluksi hieman skeptinen tällaisten teemakarttojen suhteen, mutta artikkeli toi uusia näkökulmia asiaan.

Artikkelissa kerrotaan, että kahden muuttujan koropleettikartat ovat hyödyllisiä siksi, että hyvin toteutettuina niillä voidaan esittää ilmiöiden välistä korrelaatiota melko tehokkaasti. Jos yhden muuttujan koropleettikartalla halutaan esittää ilmiöiden välistä suhdetta, on aiheesta tehtävä kaksi karttaa, joita lukija sitten joutuu vertailemaan keskenään. Tämä vaikeuttaa ilmiön tarkastelua. Kahden muuttujan teemakartan luettavuus riippuu paljon luokkien lukumäärästä: niitä saa olla korkeintaan kolme molemmilla muuttujilla, jolloin mahdollisia arvoja tulee yhteensä yhdeksän (3×3=9).

Artikkelissa esitellään kahden muuttujan koropleettikartan legendaa, joka poikkeaa melko paljon tavallisen teemakartan legendasta. Legenda on neliönmuotoinen ruudukko, jossa pystysuoralla sivulla on toinen muuttuja ja vaakasuoralla toinen, ja molemmilla muuttujilla on oma väri, joka tummenee sitä mukaa kun muuttuja kasvaa. Ruudukon vasemmassa alakulmassa on valkoinen ruutu, joka tarkoittaa pienintä arvoa, ja oikeassa yläkulmassa tummin ruutu, joka tarkoittaa suurinta arvoa. Tummimmassa ruudussa eri muuttujien sävyt ovat sekoittuneet toisiinsa eniten. Minun oli aluksi vaikea ymmärtää artikkelin kuvassa 3 olevaa karttaa, mutta sitten kun olin tajunnut legendan logiikan, oli myös karttaa helpompi lukea. Legenda on mielestäni sinänsä toimiva mutta kuitenkin melko vaikeaselkoinen. Legendan ymmärtäminen vaatii, ainakin minunlaiseltani ei-niin-matemaattiselta kartan lukijalta, kärsivällisyyttä. Myös Pauliina Hongisto (2015) kirjoittaa, että hänen mielestään legendan lukeminen oli vaikeaa. En siis ilmeisesti ollut yksin ongelmani kanssa.

Artikkelin luettuani olen sitä mieltä, että kahden muuttujan koropleettikartat ovat käyttökelpoisia ja tuovat kartografiseen esitykseen uutta ja mielenkiintoista tyyliä. Toisaalta uskon, että monilla kokemattomilla kartanlukijoilla voi olla vaikeuksia lukea tällaista karttaa. Kartan värit ja legenda onkin syytä suunnitella huolella, jotta kartasta tulisi mahdollisimman selkeä.

Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, MapInfolla on mahdollista tehdä myös kahden muuttujan koropleettikarttoja, ja kokeilimme sitä kurssikerralla nopeasti. Tällaisia teemakarttoja on MapInfolla sinänsä helppo tehdä, mutta niiden luettavuus onkin kokonaan toinen kysymys. Tällaisen teemakartan teko vaatii jonkin verran osaamista, ja värivalintoja on pohdittava tarkasti. Legendan tekeminen karttaan MapInfon avulla voisi kuitenkin osoittautua vaikeaksi, sillä tietääkseni ohjelmalla ei voi tehdä samanlaisia ruutumaisia legendoja kuin artikkelin kuvassa 3 on. MapInfo siis luultavasti rajoittaa kahden muuttujan koropleettikarttojen tekemistä hieman, vaikka minun kohdallani vielä omat taitoni taitavat olla suurempi este tällaisen kartan tekemiselle.


Lähteet

Hongisto, P. (2015). Kurssikerta 2 – Päällekkäiset teemakartat. PAK à la Pauliina. https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/2015/01/27/kurssikerta-2/ Luettu 14.3.2015

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33–37.

Toinen kurssikerta

Mitä kurssikerralla tehtiin

PAK-kurssin toisella kurssikerralla tehtiin kahden teeman teemakarttoja. Tavoitteena oli oppia tekemään teemakarttoja, joilla esitetään kahta eri muuttujaa samalla kertaa. Tutustuimme kurssikerralla aluksi erilaisten teemakarttojen tekemiseen MapInfon avulla, ja sen jälkeen teimme itse valitsemastamme aiheesta kahden teeman teemakartan.

 

Kartan arviointia

Teemakartallani kuvaan Lapin työttömyysastetta kunnittain sekä työpaikkojen määrää kunnissa. Valitsin tämän aineiston, koska minua kiinnosti, korreloivatko nämä ilmiöt keskenään. Työttömyysaste on kuvattu värien avulla koropleettikartalla, ja työpaikkojen määrä pylväsdiagrammina jokaisen kunnan päällä.

Aloitin teemakartan tekemisen koropleettikartasta. Karttaa varten selvitin taas histogrammin avulla kuinka aineisto on jakautunut. Kuten kuvasta 1 nähdään, jakauma on epämääräinen, ja sen vuoksi luokittelin aineiston tasavälisiin luokkiin. Luokkia on vain neljä, jotta kartan lukeminen helpottuisi ja sen ulkonäöstä tulisi selkeämpi. Koropleettikartan tekemisen jälkeen lisäsin karttaan pylväsdiagrammit. Niiden tekeminen MapInfolla oli todella helppoa.

Kuva 1. Histogrammi aineiston jakautumisesta.

Kuten teemakartalta (kuva 2) näkyy, eivät työpaikkojen määrä ja työttömyysaste korreloi keskenään. Kartassa näkyy ainoastaan, että niissä kunnissa, joissa on suurempi asukasluku, on myös enemmän työpaikkoja. Lapin ELY-keskuksen joulukuun 2014 työllisyyskatsauksessa kerrotaan, että avoimia työpaikkoja oli eniten palvelu- ja myyntityössä, asiantuntijatehtävissä ja siivouksessa. Näitä töitä onkin varmasti eniten isommissa keskuksissa, kuten Rovaniemellä ja Kemissä.

Kartastani olisi saanut ehkä havainnollisemman, jos siihen olisi laittanut myös kuntien nimet. Silloin sellaisenkin kartan lukijan, joka ei tunne Lappia niin hyvin, olisi helpompi tulkita karttaa. Näin kartasta näkisi heti, että esimerkiksi Rovaniemellä on paljon työpaikkoja verrattuna muihin kuntiin. Myös Julia Keronen (2015) olisi kaivannut paikannimiä PAK-kurssilla tekemäänsä karttaan. Hänen karttansa kuvaa Pirkanmaan eläkkeellä olevien määrää sekä syntyneisyyttä ja kuolleisuutta Pirkanmaan kunnissa. Olemme molemmat siis sitä mieltä, että tällaisissa kartoissa, joissa kuvataan vain muutamaa kymmentä kuntaa, olisi mielenkiintoista tietää myös kuntien nimet, jotta pystyisi helpommin paikantamaan kartan antamat tiedot.

Kuva 2. Lapin työttömyysaste ja työpaikkojen lukumäärä vuonna 2011

Olen tyytyväinen tämän kartan ulkonäköön. Mielestäni kartan värit ovat kauniit, ja pylväät erottuvat hyvin pohjalla olevasta koropleettikartasta. Toisaalta aloin nyt jälkikäteen miettiä ovatko kartassa käyttämäni värit huonoja punavihervärisokeille.

Ensimmäisen kurssikerran karttani oli mielestäni hieman epäselvä, ja siksi yritin tätä karttaa tehdessäni kiinnittää erityistä huomiota kartan luettavuuteen. Tällä kertaa koropleettikarttaa on helpompi lukea, sillä luokkia on sopiva määrä ja värit erottuvat hyvin toisistaan. Tällä kurssikerralla halusinkin tehdä sellaisen koropleettikartan, jossa on useita värejä, ei siis vain yhden värin eri tummuusasteita, niin kuin ensimmäisen kurssikerran kartallani on. Lisäksi mittakaava, pohjoisnuoli ja legenda ovat mielestäni siististi aseteltuja ja kartta näyttää tasapainoiselta.

 

Lopuksi

Toinen kurssikerta sujui melko hyvin. Luennolla käytiin läpi paljon asiaa, ja aluksi pelkäsin, etten pysy muiden tahdissa. Yritin kuitenkin keskittyä tarkasti koko luennon ajan ja kokeilla erilaisten teemakarttojen tekoa Artun ohjeiden avulla. Onneksi myös vieressä istuvat kaverit auttoivat jos ei heti ymmärtänyt jotain juttua.

Vaikka paikkatieto ja teemakarttojen tekeminen on mielestäni vaikeaa ja usein tylsääkin, motivoivaa on se, kuinka huomaa kehittyvänsä ja oppivansa paljon uutta kurssin aikana. Tällä kurssikerralla esimerkiksi histogrammin ja koropleettikartan tekeminen sujuivat paljon helpommin ja nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Lisäksi on innostavaa ajatella, että paikkatieto-osaaminen on oikeasti sellainen asia, josta voi olla paljon hyötyä esimerkiksi tulevaisuuden työnhaussa.


Lähteet

Keronen, J. (2015). Toinen kurssikerta: Päällekkäiset teemakartat. Julian PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/juliaker/2015/01/26/toinen-kurssikerta-paallekkaiset-teemakartat/ Luettu 28.1.2015

Lapin työllisyyskatsaus joulukuu 2014. Lapin ELY-keskus. 20.1.2015 http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/2950498/Joulukuu_2014.pdf/ed010779-31d9-42af-ab01-70a9517adb29 Luettu 9.3.2015

Ensimmäinen kurssikerta

Mitä kurssikerralla tehtiin

Kertasimme ensimmäisellä kurssikerralla MapInfon käyttöä. Ohjelmaa käytettiin hieman jo syksyn Tiedon hankinta, analyysi ja kartografia –kurssilla. Lisäksi opeteltiin sellaisiakin MapInfon toimintoja, joita en aikaisemmin ollut käyttänyt. Kävimme asiat läpi todella nopeasti, enkä koko ajan pysynyt oikein mukana tahdissa. Olen yleensäkin melko hidas oppimaan ja joudun kertaamaan asioita useasti ennen kuin muistan ne. Onneksi Moodlessa on paljon kirjallisia ohjeita MapInfon käyttöön.

Kun MapInfon käyttöä oli kerrattu, aloimme tehdä ensimmäistä varsinaista harjoitusta. Harjoituksen tavoitteena oli opetella tekemään MapInfolla erilaisia teemakarttoja, tässä tapauksessa koropleettikarttoja, sekä opetella sopivan luokittelumenetelmän valintaa histogrammia apuna käyttäen. Kartan aiheen sai valita itse. Harjoituksessa oli tärkeää myös kartan ulkonäön ja luettavuuden pohtiminen.

 

Kartan arviointia

Päätin kuvata kartallani korkeakoulutettujen osuutta Suomen kunnissa. Tein aluksi histogrammin, jonka avulla selvitin, kuinka aineisto on jakautunut. Kuten histogrammista (kuva 1) nähdään, on jakauma vino. Päädyin siksi käyttämään luokittelussa kvantiileja, eli luokittelutapaa, jossa jokaiseen luokkaan tulee saman verran tai lähes saman verran havaintoja.

Kuva 1. Histogrammi.

Valmiilta kartalta (kuva 2) näkyy, että korkea-asteen tutkinnon saaneita on eniten toisaalta etelä- ja länsi-suomessa ja toisaalta kaupungeissa ja niiden lähiseuduilla. Tämä johtuu todennäköisesti suurilta osin siitä, että kaupungeissa on enemmän työpaikkoja korkeakoulutetuille. Suomen suurimmat kaupungit taas painottuvat maan etelä- ja länsiosiin.

Kuva 2.

Kuva 2. Korkea-asteen tutkinnon saaneiden osuus Suomessa kunnittain vuonna 2011.

Innostun aina kun pääsen tekemään teemakarttoja joihin saa itse valita värit. Haluaisin aina tehdä kartoistani mahdollisimman kauniita ja värimaailmaltaan harmonisia. Pidin kovasti violetista väristä ja siitä, kuinka ilmiön voi esittää saman värin eri sävyillä. Nyt kun katson tekemääni karttaa, huomaan, että vaikka haluttu tieto välittyykin siitä ihan hyvin, poikkeavat kartan värit liian vähän toisistaan. Tämän takia kartan informaatio ei välity niin tehokkaasti kuin sen pitäisi. Helsingin yliopiston Kartografian perusteet -verkkomateriaalissa (2008) kerrotaan, että värien aistimisessa on paljon yksilöllisiä eroja, ja että tämän takia kartoissa tulee käyttää hyvin toisistaan erottuvia värejä ja sävyjä. Kartastani saisi selkeämmän pienentämällä luokkamäärän neljään ja suurentamalla luokkien välistä sävyeroa.

Jenny-Maria Bergmanin (2015) ensimmäisen kurssikerran kartassa on mielestäni todella hyvät värit: ne erottuvat hyvin toisistaan, esittävät halutun tiedon tehokkaasti ja näyttävät hyvältä. Hän onkin käyttänyt kartassaan kaksisuuntaista väriasteikkoa, jossa ilmiön vaihtelua kuvataan kahden eri värin sävyillä. Tällainen väriasteikko sopii esimerkiksi lämpötilaerojen kuvaamiseen (Berg ym. 2008), mutta myös työttömyysasteen kuvaamiseen se näyttäisi sopivan hyvin.

 

Lopuksi

Vaikka tällä ensimmäisellä kurssikerralla lähinnä vain kerrattiin MapInfon käyttöä, tuntui, että opin jo aika paljon. Harjoitus tuntui siis hyödylliseltä. Mielestäni aineiston luokittelutavan ja luokkien lukumäärän päättäminen on vaikeaa, ja siksi oli hyvä, että sitä pääsi tässä tehtävässä harjoittelemaan.

On mukava päästä lukemaan toisten kurssilaisten kirjoituksia. Niistä saa uusia näkökulmia omaan tekemiseen, ja on kiinnostavaa ja opettavaistakin seurata, millaisia asioita kukakin tehtävissä painottaa.


Lähteet

Berg, H., Hellemaa, P., Jokela, S., Korhonen, T., Kosonen, K., Paarlahti, A. & M. Tammilehto (2008). Kartoilla viestiminen. Kartografian perusteet. Helsingin yliopisto, Maantieteen laitos. http://www.helsinki.fi/maantiede/kurssit/TAK/Kartografian%20oppimateriaali/kartogrper/Kartoilla_viestiminen/viestim140.html Luettu 20.1.2015

Bergman, J.-M. (2015). Kurssikerta 1, Kursgång 1. Jenny-Marian blogi, Jenny-Marias blogg https://blogs.helsinki.fi/jibergma/2015/01/16/12/ Luettu 20.1.2015