Kolmas kurssikerta

Huomioita oppimisesta

Olin kuullut etukäteen eri opetusryhmässä olevilta kavereiltani, että tämä kurssikerta tulisi olemaan vaikea. Sen takia yritin luennolla keskittyä niin hyvin kuin pystyisin. Avasin kurssikerran ohjeet näytölle, jotta voisin samaan aikaan kuunnella ohjeita ja seurata kirjallista ohjetta. Lisäksi päätin, että kysyn heti, jos en ymmärrä jotakin kohtaa harjoituksessa. Aikaisemmilla kurssikerroilla en ole uskaltanut keskeyttää opetusta.

Huomasin, että opin tällä kurssikerralla paremmin ja ymmärsin oikeasti, mitä olimme tekemässä milloinkin, kun aikaisemmin olen vain seurannut ohjeita sen enempää ajattelematta. Tämän kurssikerran jutut eivät tuntuneetkaan niin vaikeilta kuin olin pelännyt, mikä johtui juuri siitä, että keskityin niin hyvin. Paikkatietoharjoituksissa minun pitäisikin löytää motivaatio syvälliseen oppimiseen ja syväsuuntautuneeseen lähestymistapaan, joista luin Tuomas Saloniemen (2012: 14) kirjoittamasta Antoisampaan opiskeluun -oppaasta. Syväsuuntautunut lähestymistapa tarkoittaa sitä, että opiskelija yhidstelee opittuja asioita aikaisempaan tietoonsa, muodostaa opituista asioista suurempia kokonaisuuksia, ja löytää opittavaan asiaan erilaisia näkökulmia.

 

Mitä kurssikerralla tehtiin 

Tämän kurssikerran tavoitteena oli oppia valmistelemaan tietokanta tehokkaaseen käyttöön, liittämään ulkoista tietoa muista ohjelmista, ja hakemaan sekä yhdistelemään tietoa erilaisten kyselyiden avulla. Lisäksi opeteltiin tuottamaan uutta tietoa olemassa olevaan tietokantaan vanhan tiedon avulla ja päivittämään tietokannan sarakkeita muiden tietokantojen tietojen perusteella. Tavoitteet kuulostavat ehkä hieman monimutkaisilta, mutta eivät loppujen lopuksi ole sitä. Opettelimme yksinkertaisesti vain, miten eri tavoilla tietokantoihin voi tuoda dataa. Kurssikerran alussa harjoittelimme näitä taitoja Afrikan kartan ja siihen liitettyjen aineistojen avulla. Palaan tähän tämän blogitekstin lopussa.

Itsenäisenä tehtävänä teimme teemakartan, jossa on esitettynä Suomen valuma-alueiden tulvariski koropleettikartalla sekä alueiden järvisyys pylväsdiagrammina (kuva 1). Kartan aineistosta oli jo valmiiksi tehty histogrammi. Opiskelijoiden tehtäväksi jäi tulkita sitä ja sen perusteella valita sopiva luokittelu aineistolle. Aineisto oli jakautunut vinosti, ja ajattelin aluksi käyttää luokittelussa kvantiileja. Onneksi kuitenkin Sanna tuli neuvomaan, että luokittelu kannattaa tehdä itse käsin, koska aineistossa on paljon hyvin samanlaisia arvoja saavia havaintoja ja muutama arvoltaan hyvin poikkeava havainto. Tällaisessa tapauksessa tämä poikkeama tulisi saada kartalla jotenkin näkyville. Teinkin sitten luokitteluni niin, että nämä poikkeukset erottuvat muusta joukosta selvästi. Kiitos siis Sannalle avusta!

BLOGIIN_valumaalue

Kuva 1. Tulvariski ja järvisyys Suomen valuma-alueilla.

 

Kartan arviointia

Valitsin karttaani taas värit melko sattumanvaraisesti, kun innostuin tästä väriskaalasta. Mielestäni oli kiva ajatus, että väri olisi melko vaalea ja neutraali, ja suuri tulvariski olisi kirkkaan punainen. Nyt kun katson karttaa, mietin, että siinä voisi olla pirteämmät värit. Nyt järvet ja vaaleansiniset valuma-alueet sekoittuvat vähän toisiinsa. Pylväsdiagrammit kyllä erottuvat hyvin, ja symboloivat mielestäni kivasti sinisiä järviä. Ensi kerralla täytyy taas miettiä väritystä vähän enemmän.

Kartasta näkyy, että Pohjanmaalla ja Lounais- ja Etelä-Suomessa Itämeren rannalla tulvii enemmän kuin muualla Suomessa. Kartasta voi myös havaita, että sellaisilla alueilla, joilla on korkea tulvaindeksi, on pienempi järvisyysprosentti eli vähemmän järviä suhteessa pinta-alaan. Ilmeisesti siis järvien määrä voisi vaikuttaa valuma-alueen tulvimisriskiin siten, että mitä vähemmän järviä on, sitä herkemmin alueella voi tulvia. Myös Milla Piispa (2015) kirjoittaa blogissaan, että järvien määrä on todennäköisesti yhteydessä alueen tulvaindeksiin. Milla mainitsee blogitekstissään myös, että Itämeren rannalla olevien alueiden tasaisuus voi myös olla yksi selittävä tekijä tulvaindeksin suuruuteen.

 


 

Afrikan kartta

Kuten jo mainitsinkin, harjoittelimme kurssikerralla tiedon liittämistä netistä löytyneeseen Afrikan karttaan. Teimme kartat, joilla näkyy konfliktien määrä Afrikassa, sekä alueen öljykentät ja timanttikaivokset. Konfliktit on merkitty karttaan vihreinä palloina, timanttikaivokset mustina tähtinä ja öljykentät vaaleankeltaisina alueina. Unohdin tästä kartasta legendan. (kuva 2)

Afrikka_konfliktit

Kuva 2. Timanttikaivokset, öljykentät ja konfliktit Afrikassa.

Mielestäni tällä (kuvan 2) kartalla ei ole havaittavissa kovinkaan voimakasta korrelaatiota timanttikaivosten tai öljykenttien ja konfliktien välillä. Kartalta näkee kyllä, että konflikteja on ollut paljon. Kurssin tiedotusblogissa on sama kartta, mutta siihen on lisätty myös konfliktien laajuus (kuva 3). Tästä kartasta voi hieman hahmottaa, että ainakin suurin osa timanttikaivoksista osuu konfliktialueiden sisälle, mutta öljykentät eivät niinkään. Pohjois-Afrikassa on laajoja öljykenttiä, jotka eivät ole konfliktialueella.

Afrikka

Kuva 3. Timanttikaivokset, öljykentät, konfliktit ja konfliktien laajuus Afrikassa. Lähde: https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/

Tekemäni kartta on melko huono, ensinnäkin siksi koska siinä ei ole legendaa, mutta myös sen takia, että siinä ei ole kerrottu mitään aikaa, mihin nämä esitetyt tapahtumat sijoittuvat. Kartasta saisi irti paljon enemmän, jos siihen olisi liitetty tieto jokaisen konfliktin tapahtumavuodesta, timanttikaivosten ja öljykenttien löytämisvuodesta, sekä timanttikaivosten ja öljynporauksen aloittamisvuodesta. Silloin voisi tutkia, ovatko konfliktit syttyneet heti sen jälkeen, kun timanttikaivos on avattu tai öljynporaus aloitettu, vai onko alueella ehkä ensin ollut konflikti ja sitten vasta aloitettu kaivostoiminta.

Myös tieto timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuudesta voisi olla mielenkiintoinen. Ehkä sellaiset timanttikaivokset, joilla on alhainen tuottavuus, suurentavat konfliktin riskiä, kun rajalliset resurssit aiheuttavat kilpailua? Vai paljastuisiko kartalta, että erityisesti sellaisten kaivosten läheisyydessä, jotka tuottavat paljon, olisi konflikteja?

Hesarissa oli 10.2. mielenkiintoinen artikkeli luonnonvarojen ja köyhyyden sekä konfliktien välisestä yhteydestä. Artikkelissa kerrotaan, että suuret luonnonvarat voivat olla valtiolle ennemminkin kirous kuin onnenpotku, sillä mittavat luonnonvarat eivät vauhdita talouskasvua, vaan aiheuttavat konflikteja ja korruptiota. Ilmiötä kutsutaan resurssikiroukseksi. Artikkelissa todetaankin näin: “Luonnonvarat innostavat myös sotimaan. Esimerkiksi helposti ryöstettävien timanttien ja sisällissodan syttymisen välillä on osoitettu selkeä yhteys.” Luonnonvarat voivat artikkelin mukaan myös pidentää sisällissotia, sillä sotiminen voidaan rahoittaa niillä.

Karttaan voisi liittää myös muuta kuin suoraan konflikteihin tai kaivannaisiin liittyvää tietoa, ja sitten tutkia, onko näiden välillä jotakin yhteyttä. Esimerkki tällaisesta tiedosta voisi olla vaikkapa internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina. Olisi mielenkiintoista tietää, vaikuttavatko nämä muuttujat toisiinsa. Esimerkiksi siitä on puhuttu paljon, mikä oli internetin ja erityisesti sosiaalisen median rooli arabikevään kansannousuissa. Mario Lubetkin (2011) toteaa artikkelissaan Media arabikevään airuena, että arabikevään protestoijat täydensivät muun median tietoja sosiaalisessa mediassa jakamillaan kuvilla ja videoilla. Internet voisi siis olla joissain tapauksissa myötävaikuttava tekijä konfliktien syttymiseen. Todellisuudessa kartalta ei tietenkään voitaisi vetää sellaisia johtopäätöksiä, että jos internetin käyttäjiä on paljon konfliktialueella, on internet syy konflikteihin. Näiden kahden muuttujan välistä yhteyttä voitaisiin kuitenkin tutkia ja pohtia, onko niillä yhteyttä, ja jos on, niin kuinka paljon.

Kurssikerralla tehty Afrikan kartta on mielestäni hyvä esimerkki helposti harhaan johtavasta ja virhepäätelmiä synnyttävästä kartasta. Koska karttaan on merkitty vain timanttikaivokset, öljykentät ja konfliktit, antaa se helposti sellaisen mielikuvan, että kaikkien konfliktien taustalla ovat vain ja ainoastaan kaivannaiset. Todellisuudessa konfliktien syntyyn vaikuttaa usea tekijä, eikä yksittäisiä tekijöitä voida edes erottaa toisistaan. Eveliina Ikonen (2015) kirjoittaa blogissaan, että konflikteissa on usein kyse monista muistakin asioista kuin luonnonresursseista. Hän tuo esille esimerkiksi kolonialismin aikana vedetyt valtioiden rajat, jotka ovat pirstoneet alkuperäiskansojen heimorajoja. Monissa konflikteissa kyseessä onkin rajanvetoihin liittyvä politiikka. Eveliina pohtii myös, että yleiset kehityserot sekä ruuan ja veden niukkuus voivat myös aiheuttaa levottomuuksia joillakin alueilla Afrikassa.


Lähteet

Ikonen, E. (2015). Kurssikerta 3. Even PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/2015/02/04/kurssikerta-3/ Luettu 13.3.2015

Lubetkin, M. (2011). Media arabikevään airuena. Maailman kuvalehti. 7–8/2011. http://www.maailmankuvalehti.fi/node/9832 Luettu 2.2.2015

Niemelä, K. (2015). Öljyllä köyhäksi – mahtavat luonnonvarat ovat yleensä kirous. Helsingin Sanomat. 10.2.2015 http://www.hs.fi/tiede/a1423456365439 Luettu 10.2.2015

Piispa, M. (2015). Kurssikerta 3. Millan paikkatietoblogi. https://blogs.helsinki.fi/millpiis/2015/02/09/kurssikerta-3/ Luettu 13.3.2015

Saloniemi, T. (2012) Antoisampaan opiskeluun -opas. 55 s. Yliopistopaino, Helsinki.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *