University of Helsinki
QGIS – hirviön kesyttäminen
Ensimmäisellä kurssikerralla aloitimme QGIS-nimisen ohjelmaan tutustumista Arttu Paarlahden johdolla. Kävimme ensin läpi kaikki oleellisimmat toiminnot ja jatkoimme ensimmäisen harjoituksen pariin. Sukelsimme siis lähes heti QGIS:n maailmaan. Ohjelma on minulle entuudestaan jonkin verran tuttu. Olen saanut siitä ensimakua Johdatus Geoinformatiikkaan – kurssilla, mutta lähes kaikki oppimaani on päässyt yllätykseksi unohtumaan. Tästä syystä olin erityisen kiitollinen yksityiskohtaisesta ohjeistuksesta, joka on selkeyttänyt monia hämäriä juttuja.
Itämereen joutuvat typpipäästöt valtioittain
Ensimmäisenä harjoituksena laadimme yhdessä harjoituskartan (kuva 1), joka esittää Itämereen joutuvia typpipäästöjä valtioittain. Kartta siis visualisoi yksinkertaisesti Itämeren saastuttajavaltioita. Tarkasteltavana ovat Itämeren rannikkovaltiot kuten Suomi, Ruotsi, Tanska, Puola, Viro Latvia, Liettua, Saksa ja Venäjä. Kartalla erottuu selkeästi Puola suurimpana saastuttajana. Viron typpipäästöt ovat puolestaan kaikkein pienempiä. Merkittäviksi saastuttajiksi nousevat myös Venäjä, Ruotsi ja Liettua. Aineisto, johon karttani perustuu, on peräisin The Baltic Marine Environment Protection Commission eli HELCOM-raportista vuodelta 2013. En ole kuullut HELCOM:sta aiemmin, mutta sen sivustolta selkeni, että se on Itämeren suojelukomissio, joka tutkii meren tilaa jo useiden vuosien ajan.
Mielestäni laatimani kartta (kuva 1) on ulkonäöltään hyvä, vaikken ole ehtinyt viimeistellä sitä viimeiseen saakka. Ulkonäköön suhteen on todettava, että valtioiden ääriviivat jäivät vahingossa tummanvihreiksi ja Itämeren aluetta ympäröi silmää häiritsevä musta reunus, jonka olen unohtanut poistaa. Olen tyytyväinen valitsemaani väreihin, sillä mielestäni ne näyttävät luontevilta ja sopivat toisiinsa hyvin. Syvyyskäyrät olisin tosin voinut jättää pois, sillä niillä ei ole mitään tekemistä aineiston kanssa. Bongasin tämän pointin tarkastellessani Taikan blogia. Lisäksi olisin voinut merkitä valtioiden nimiä kartalle, mitä moni kurssilaisistani teki. Tämä helpottaisi kartan lukemista jonkin verran. Varsinkin tavallinen kartanlukija hyötyisi tästä, sillä nojauduin karttaa tehdessäni omaan valtiontuntemukseen.
Kartan informatiivisuus on mielestäni riittävän hyvä. Siitä huomaa helposti suurimmat ja pienimmät saastuttajat. Kyseessä olevan alueen eli Itämeren rajat erottuvat myös selkeästi kartalla. Tuotokseni on myös melko yksinkertainen ja tästä syystä helposti luettava. Sen lukeminen ei vaadi sen kummempia kartanlukutaitoja. Karttaan ei kuitenkaan kannata luottaa täysin aineistoon tutustumatta ja tekemäni kartta ei ole siitä poikkeus. Esimerkiksi luokkien väliset rajat eivät ole tasaisia, mikä vääristää kuvan saasteiden määrästä suhteessa toisiin valtioihin. Muun muassa samaan luokkaan kuuluvien Liettuan ja Venäjän päästöjen erot ovat aika suuria. Kartta ei myöskään kerro sitä, mikä on esimerkiksi valtioiden rantaviivojen pituuden suhde päästöjen määrään, mikä rajoittaa vertausmahdollisuuksia. Kaikista epäkohdista huolimatta asiaan perehtymätön kartanlukija saa kartasta suhteellisen luotettavan kuvan.
Kuva 1. Itämereen joutuvat typpipäästöt valtioittain.
Koropleettikartan laatiminen
Kotona oli tarkoitus kerrata kurssikerralla opitut asiat ja tehdä vielä koropleettikartan vapaavalintaisesta aineistosta. Ajattelin ensin toisen tehtävävaihtoehdon tekoa, mutta päädyin ensimmäiseen tehtävävaihtoehtoon useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen. En ole nimittäin saanut toimimaan Tilastokeskuksesta lataamani aineistoa toivotulla tavalla QGIS-ohjelmassa. Rauhoitin itseäni sillä, että olen vasta aloittelija GIS:n kentällä ja alkumetreillä riittää, jos teen helpomman tehtävän.
Koropleettikartan (kuva 2) teko sujui lähes ongelmitta ja sain sen laadittua varsin nopeasti. Valitsin valmiin aineiston, joka kuvaa ulkomaalaisten määrää Suomen kunnissa prosenteissa. Aineiston sommittelun parissa vietin hiukan enemmän aikaa, sillä yritin saada sen näyttämään mahdollisimman luotettavalta. Laitoin ensin aineiston sommitteluksi tasaiset välit, mutta suurin osa kartasta näytti näin olevan tyhjä. Päädyin Natural Breaks-vaihtoehtoon, joka osoittautui visuaalisesti miellyttävämmäksi. Mietin myös luokkien määrää ja päädyin lopulta kuuteen luokkaan. Värit erottuvat toisistaan vielä melko helposti kuutta luokkaa käytettäessä ja arvojen välit eivät ole tolkuttoman suuria.
Kartan (kuva 2) ulkonäön muokkaamisesta olen nauttinut eniten ja sain myös hyviä ideoita siihen kurssilaisiltani. Pietun blogissa olen bongannut, että mittakaavan ja pohjoisnuolen värejä voi myös muokata ja hyödynsinkin sitä kartassani. Värejä olen muokannut valmiita väripaletteja käyttäen. Olen päätynyt vaaleanpunaiseen/violettiin väripalettiin, koska sen sisältämät värit erottuvat toisistaan riittävän hyvin ja vaalein väri ei ole valkoinen, joka näyttäisi valkoisella taustalla tylsältä.
Olen myös löytänyt samasta aiheesta tehtyjä koropleettikarttoja kurssilaisteni blogeista. Mielenkiintoista on, että kaikkien kartat ovat erilaisia eli kaikki ovat tehneet erilaisia ratkaisuja luokkien määrän ja luokittelutapaan suhteen. Tämä todistaa vielä kerran sen, että esitystavan valitseminen karttaa laatiessa on erityisen tärkeää ja vastuullista. Katsellessani saman aiheisia karttoja pohdin sitä, että olisin saanut täysin erilaisen kuvan ulkomaalaisten jakautumisesta Suomen alueella jokaisen kohdalla. Kaikki kartat vääristävät informaatiota ja sen on vain hyväksyttävä. Jotkut asiat näkyvät kuitenkin selkeinä kaikissa kartoissa. Helsingin seudulla, Vaasan eteläpuoleisilla alueilla ja Ahvenanmaalla ulkomaalaisten prosentti on suurin.
Kuva 2. Ulkomaan kansalaiset prosentteina kunnittain.
Ylipäätään olen tyytyväinen molempien karttojen ulkonäön ja aineiston sommittelun suhteen, varsinkin kun miettii sitä, että olen vasta aloittelija QGIS-ohjelman käytössä. Nähdään sitten, mitä opin jatkossa😊
Lähteet:
HELCOM, Baltic Marine Environment Protection Commission. Viitattu 23.1.2024.
Jaakkola, T. (2024). QGIS for dummies ja karttojen laatimisen perusteita. Viitattu 23.1.2024.
https://blogs.helsinki.fi/jztaika/
Nuortimo, P. (2024). Ensimmäinen kurssikerta. Viitattu 23.1.2024.