University of Helsinki
Kuudennella kurssikerralla oli tarkoitus harjoitella datan keräämistä käytännössä Epicollect5 -sovelluksen avulla ja tarkastella sitä interpoloimalla. Kokeilimme myös datan tuomista QGIS-ohjelmaan eri lähteistä. Kurssikerralla keskityimme myös omien karttojen laatimiseen.
Ulkoilua ja datan keräämistä
Harjoituskerta alkoi virkistävällä aamulenkillä, jota edelsi kuitenkin pieni ohjetuokio. Käytimme datan keräämisessä Epicollect5 -sovellusta. Meidän piti siis käytännössä pysähtyä erilaisiin julkisiin tiloihin ja pohtia vastauksia tilaan liittyviin esimerkiksi paikan miellyttävyyttä ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin. Keräsimme myös paikan koordinaatit ja liitimme kuvia paikoista, joissa kävimme. Ulkoilu oli mukavaa alkulämmittelyä ennen varsinaista analysointityötä ja datan keruu osoittautui mukavan helpoksi.
Lenkin jälkeen palasimme tarkastelemaan saatuja tuloksia. Saimme siis ladattua yhteistyössä kerätyn aineiston koneillemme. Seuraavaksi siirryimme tekemään interpolointia jo tutuksi tulleessa QGIS:ssa. Interpoloinnin perusideana on siis saada täytettyä aukot aineistossa kokonaiskuvan saamiseksi. Käytimme interpoloinnissa turvallisuuteen liittyviä vastauksia eli pyrimme löytämään alueita, joita pidetään turvattomina ja turvallisina. Saimme interpolointityökalulla aikaiseksi värikkään kartan (kuva 1), jossa punainen väri kuvaa turvattomina ja sininen turvallisina koettuja alueita.
Kokeilin interpoloinnin tekoa myös maailmankarttaan. Päätin olla kuitenkin käyttämättä sitä omiin karttoihin, sillä en ole löytänyt järkeviä vertailtavia ilmiöitä.
Itsenäistä kartantekoa
Kumpulan kampuksen ympäröivän alueen tarkastelun jälkeen siirryimme harjoittelemaan datan tuomista QGIS:iin erilaisista lähteistä. Saimme valmiiksi kolme linkkiä pistemäisiin aineistoihin, joita piti tuoda QGISiin ja laatia niistä opetukseen soveltuvat kartat. Aineistot koskivat meteoriitteja, tulivuoria ja maanjäristyksiä ja niitä sai muokata vapaasti.
Ensimmäisen kartan (kuva 2) laadin kuvaamaan tulivuorien sijainteja. Tulivuoreja oli kuitenkin liian paljon, joten päätin rajata ne tyypin perusteella. Muistin, että koulussa olimme käyneet lähinnä kerros- ja kilpitulivuoria, joten päätin tehdä niitä kuvaavan kartan. Lisäsin myös karttaan litosfäärilaattojen reunakohdat, sillä tulivuoritoiminta on vahvasti sidoksissa niiden sijaintiin ja liikkeeseen. Olin miettinyt jonkin aikaa, mistä saisin ladattua litosfäärilaattojen reunakohtia sisältävän aineiston, mutta löysin onnekseni Pietun blogissa nettisivun, josta hän on itse ladannut tietokannan.
Mielestäni kartta on onnistunut, sillä se on selkeä ja yksinkertainen, mistä on opetuksessa pelkästään hyötyä. Kartta kuvaa myös hyvin ilmiötä ja litosfäärilaattojen ja tulivuorten sijainnilla näyttää olevan selkeä yhteys. Tulivuoria kuvaavat merkit ovat kartassa ehkä liian tiiviisti, mutten ole keksinyt tapaa, miten tämän saisi korjattua. Karttaan olisi mielestäni hyödyllistä lisätä litosfäärilaattojen liikkeen suuntaa kuvaavia nuolia, sillä ne selkeyttäisivät, miksi tulivuoret ovat jakautuneet epätasaisesti.
Toisella kartalla (kuva 3) päätin kuvata meteoriitteja. Päätin käyttää tässä kartassa myös QGIS:n tarjoaman satelliittitaustan. Ajattelin ensin kuvata kaikkia aineistossa olevia meteoriitteja, mutten ole ottanut huomioon niiden valtavaa määrää. Selkeyttääkseen karttaa päätin rajata meteoriitit niiden painon mukaan. Sopivammaksi osoittautui niiden painon rajaaminen 100 kilogrammaan. Rajasin aineiston myös meteoriittien törmäysvuoden perusteella, jotta kartta olisi vähän monipuolisempi. Minusta oppilaiden olisi myös mukavaa tietää, kuinka paljon meteoriitteja on törmännyt maapalloon 2000-vuoden jälkeen, sillä mitä lähempänä nykyaikaa ilmiö on tapahtunut, sitä enemmän huomiota se todennäköisesti saa.
Mielestäni kartta on onnistunut, sillä se on helposti luettava. Kartta ei kuitenkaan sovellu laaja-alaiseen käyttöön, sillä se ei kuvaa mitään syyseuraussuhteita ilmiöiden välillä. Toisaalta varsinkin pienten meteoriittien törmäykset ovat yllätyksellisiä, muista ilmiöistä riippumattomia tapahtumia, joten niitä ei edes voi yhdistää mihinkään. Kartta sopii mielestäni hyvin yleissivistyksen edistämiseksi ja on myös varsin mielenkiintoinen. En muista, että kukaan opettajista olisi puhunut meteoriiteista lukiossa ja peruskoulussa. Tämän takia ilmiö saattaa vaikuttaa kaukaiselta ja jopa yllättävältä.
Löysin meteoriitteihin liittyen myös koropleettikartan, joka kuvaa törmänneiden meteoriittien määrän valtiota kohti. Mielestäni oma karttani on kuitenkin havainnollisempi varsinkin opetusta miettien, sillä se näyttää meteoriittien sijainnit ja esittää myös meidän vuosisadallamme tapahtuneet meteoriittien iskut. Sen avulla voi myös nähdä, missä on suurempien meteoriittikraattereiden keskittymät. Toisaalta oma karttani ei havainnollista pieniä meteoriitteja koskevaa tietoa, minkä takia kuva meteoriittirikkaimmista alueista vääristyy. Mielestäni on kuitenkin luontevampaa käyttää meteoriittien kuvaamisessa pisteaineistoa, sillä meteoriitit ovat helposti paikantavia ilmiöitä. Lisäksi käytin omassa kartassani Robinsonin projektiota, joka on kompromissiprojektio ja löytämässäni kartassa on todennäköisesti käytetty Mercatorin projektiota. Projektiolla ei ole paljon väliä meteoriittien kuvaamisessa, mutta opetusta ajatellen asian kannattaa ottaa huomioon, sillä se antaa todenmukaisemman kuvan maapallosta ja alueiden koosta.
Kolmas tekemäni kartta (kuva 4) esittää yli 7 magnitudin maanjäristyksiä vuosina 2000-2013. Maanjäristysten määrää oli myös tarpeen rajata, sillä niitä oli erittäin paljon. Varsinkin alle viiden magnitudin maanjäristykset ovat yleisiä ja niiden kaikkien sovittaminen kartalle olisi mahdotonta. Päätin ottaa suuremman tarkasteluvälin, sillä kolmentoista vuoden aikana löytyi useampia merkittäviä maanjäristyksiä.
Mielestäni karttaa voi käyttää myös kuvaamaan maanjäristysten sijainnin suhdetta litosfäärilaattojen sijaintiin. Ne ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa ja kartalla näkyy myös selkeä yhteys niiden välillä. Karttaan olisi voinut kuitenkin lisätä litosfäärilaattojen liikettä kuvaavia nuolia, koska se selkeyttäisi erityisen voimakkaiden maanjäristysten esiintymistä. Aineisto voisi myös olla ajankohtaisempi, sillä vuodesta 2013 on kulunut jo yli 10 vuotta. Valtioiden rajojen lisääminen kartalle voisi osoittautua myös hyödylliseksi, sillä tällöin voisi tarkastella myös valtioita, joita maanjäristykset ovat koskeneet.
Olen tyytyväinen tekemiini karttoihin, mutta ne ovat ehkä vähän samantyyppisiä. Lauran blogia tarkastellessani huomasin, että hän on tehnyt karttoja pienemmistä alueista ja vaihtelun vuoksi olisi kannattanut kokeilla tekemään myös esimerkiksi Euroopan aluetta kuvaavaa karttaa.
Lähteet
Nuortimo P. (2024). Kuudes kurssikerta. Viitattu 28.2.2024.
https://blogs.helsinki.fi/pietunuo/
Vitikka L. (2024). Reipas aamukävely ja karttojen tekoa. Viitattu 28.2.2024.