University of Helsinki
Tämän kurssikerran tavoitteena oli tutustua ruututeemakarttoihin ja oppimaan laatimaan niitä. Kokeilimme myös ensimmäisen kerran rasteriaineiston käsittelyä ja muokkaamista QGIS-ohjelmassa. Tämän lisäksi tutustuimme useisiin hyödyllisiin toimintoihin ja työkaluihin eli esimerkiksi rinnevalovarjostustyökaluun ja pääsimme laatimaan korkeuskäyriä. valmistelimme myös aineistoa seuraavaa kurssikertaa varten.
Ruututeemakartta
Ensimmäisen tehtävän tarkoituksena oli saada tehtyä ruututeemakartta tai oikeastaan kaksi vähän erilaista, mutta samaan aineistoon pohjautuvaa karttaa. Ensimmäisenä teimme ruotsalaisten määrää Helsingin seudun alueella kuvaavan kartan (kuva 1). Kartan tekeminen sujui ongelmitta, varsinkin ohjeistuksen kanssa. Uusi asia kartan laadinnassa oli ruudukon luominen, mikä osoittautui varsin yksinkertaiseksi prosessiksi. Loimme siis 1km x 1km ruudukon, joka oli alueen pinta-alaan nähden parhaimpia mahdollisia. Toinen kartta (kuva 2) kuvaa ruotsinkielisten osuutta väestöstä jokaisen ruudun kohdalla. Sen kanssa ei ollut mitään ihmeellistä, sillä QGIS.n tarjoaman laskimen käyttöä olemme saaneet harjoitella jo useita kertoja.
Laatimistani ruututeemakartoista huomaa, että ne näyttävät aika erilaisilta, vaikka pohjautuvatkin samaan aineistoon. Ensimmäinen kartta kuvaa absoluuttisia lukuarvoja ja toinen prosentuaalisia. Mielestäni kahdesta kartasta prosentuaalisia arvoja kuvaava on käytännöllisempi kuin absoluuttisia arvoja esittävä, sillä se kuvaa ruotsinkielisten määrää suhteessa alueella asuviin ihmisiin. Sen avulla voi esimerkiksi tutkia ruotsinkielisten suosimia asuinalueita. Absoluuttisia arvoja esittävän kartan käyttötarkoitukset ovat erittäin rajalliset, sillä sen kuvaamat arvot eivät ole mihinkään verrattavia. Tekemäni karttojen erilainen ulkonäkö johtuu juuri tästä. Helsingin keskustassa asuu määrällisesti enemmän ruotsalaisia, mutta suhteutettuna muuhun väestöön heitä ei ole niin paljon kuin kunnan länsiosissa, missä asuu määrällisesti vähemmän ihmisiä kuin pääkaupunkiseudulla.
En ole törmännyt ennen ruututeemakarttoihin kauhean paljon, joten laatimani karttojen ominaisuuksia ja informatiivisuutta oli mielenkiintoista pohtia. Mielestäni ruututeemakarttojen informatiivisuus riippuu erittäin paljon siitä, mitä ruutukokoa niissä käytetään. Sopivan ruutukoon valitseminen ei aina ole helppoa, mutta erittäin tärkeää kuten myös luokkien rajojen valitseminen jo tutuksi tulleessa koropleettikartassa. Pienen ruutukoon soveltaminen karttaan antaa jossain määrin täsmällisemmän kuvan tilanteesta, mutta vaikuttaa myös usein negatiivisesti luettavuuteen. Suuri ruutukoko antaa liian yleistetyt kokonaiskuvan, jonka informatiivisuus on kyseenalainen.
Karttaa laatiessani tunnilla huomasin, että kaikilla oli vähän erinäköiset kartat, mikä johtui ruudukon sijoittumisesta hiukan eri tavalla. Tämä on mielestäni ruututeemakartan heikkouksia, sillä jopa vähäinen ruudukon siirtyminen voi johtaa erilaisiin tuloksiin, varsinkin absoluuttisia arvoja esittäessä. Tämän takia esimerkiksi pisteteemakartta saattaa tarjota hiukan luotettavampia tuloksia, sillä pisteiden määrä on kohdennettu tiettyyn paikkaan. Varsinkin asutuksen jakautumista on mukavaa tutkia pisteteemakarttaa käyttäen. Mielestäni ruututeemakartta sopii paremmin pienten alueiden kuvaamiseen, sillä esimerkiksi koropleettikarttaa käyttäessä alueiden rajat olisivat tällöin liian epäkohdennettuja. Koropleettikartta voittaa ruututeemakartan luettavuudeltaan silloin, kun kyseessä on esimerkiksi koko Suomi tarkasteltavana alueena, sillä se näyttää yksinkertaisemmalta ja selkeimmältä.
Olen tyytyväinen tekemiini ruututeemakarttoihin ja mielestäni niiden luettavuus on varsin hyvä. Niiden ruutukoko on mielestäni juuri sopiva, sillä pienemmän eli 500m x 500m ruudukon sovittaminen näyttäisi jo liian sekavalta. Olen kokeillut sen soveltamista aineistoon, mutta se ei näyttänyt mielestäni 1km x 1km ruudukkoa paremmalta. Laura Siltala kirjoittaa blogissaan rannikkoalueen ruutujen repaleisuudesta ja, että tämä vaikuttaa osaltaan luettavuuteen. Olen samaa mieltä tämän kanssa, mutta en ole keksinyt tapaa tämän korjaamiseksi. Kokeilin tasojen siirtämistä, jotta rannikkoalueen ruudut näkyisivät kokonaisina, mutta tällöin rannikkoalueen raja on erittäin epäselvä.
Pornaisten alueen kartta
Ennen varsinaista tehtävää tutkiskelimme vähän rasteriaineistoa, jonka tuotiin QGIS:iin. Kokeilimme rasteriaineistojen yhdistämistä toisiinsa ja saatuamme tämän tehtyä siirryimme rinnevalovarjostustyökalun testaamiseen. Saimme siis tehtyä rinnevalovarjostuksen Pornaisten aluetta kuvaavaan karttaan. Aineisto alkoi näyttämään kolmiulotteiselta ja korkeuserot ilmeisiltä. Sain selville sen, että valon tulosuuntaa rinnevalovarjostusta laatiessa voi muokata. Meille kerrottiin tähän liittyen, että valon kannattaa asettaa kulkemaan luoteesta, sillä tulokulman ollessa toisesta suunnasta kohoumat saattavat näyttää painaumina. Pidin tätä erittäin mielenkiintoisena. Havainnollistaakseen korkeuseroja paremmin loimme myös korkeuskäyrät viiden metrin välein.
Toisena tehtävänä oli valmistaa Pornaisten aluetta kuvaavaa karttaa viidennettä kurssikertaa varten. Tarkoituksena oli tehdä uudet tietokannat alueella sijaitsevista elementeistä. Merkitsimme siis kaikki alueella sijaitsevat tiet ja talot ja loimme niistä tietokannat. Tietokantoja tuli tehdä kaksi, sillä yksi tietokanta voi sisältää vain yhdennäköistä tietoa eli tässä tapauksessa joko pisteitä (taloja) tai viivoja (teitä). Kohteiden merkitseminen kartalle oli yksinkertainen, mutta hieman turhauttava prosessi. Sain sen onneksi varsin nopeasti tehtyä. Tämän vaiheen tulisi siis mahdollistaa bufferianalyysin harjoittelua viidennellä kurssikerralla.
Lähteet:
Siltala L. (2024) Neljäs kurssikerta. Lauran blogi. Viitattu 14.2.2024.