Kurssikerta 7

Viimeistä viedään. Kurssin aikataulu oli aika tiukka minulle, mutta deadlinen uhkaava lähestyminen pakotti toimimaan. Kurssikerran aiheena oli tuottaa oma kahden muuttujan karttaesitys alusta alkaen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että aiheen sai valita täysin oman mielivaltaisen hulluuden rajoilta, kunhan siitä löytyi tilastotietoa ja sopiva pohjakartta. Aineistoa piti tosin löytyä riittävästi ja sen piti jakautua useampaan osa-alueeseen tietyn suuralueen sisällä. Mietittyäni sopivaa aihetta noin viisi sekuntia päädyin mieltymysteni mukaan autoilun maailmaan.

Aihe-alueen selvittyä päätin keskittää huomioni Yhdysvaltojen osavaltioiden autojen lukumäärään ja kuolemaan johtaneisiin auto-onnettomuuksiin. Tämä osittain siksi, että emme olleet käyttäneet Yhdysvaltoja aiemmin kurssin aikana ja koska tiesin saavani runsaasti tietoa aiheesta internetistä. Aiheesta tosiaan löytyi tietoa, itseasiassa todella paljon tietoa eri virastojen ja organisaatioiden kautta. Toisaalta Yhdysvalloissa on yli 250 000 ajoneuvoa tieliikenteessä, joten niiden vaikutusten arviointi on vain järkevää toimintaa. Lukiessani eri tilastoja aloin kiinnittää huomioni osavaltioiden onnettomuustilastojen jakaantumiseen kaupunkien (urban) ja maaseutujen (rural) välillä. Tämä vaikutti näennäisesti kiinnostavalta vertailukohteelta, mistä uskoin tuottavani asiallisen kartan.

Mitenkö lähdin työstämään tätä? Aluksi löysin sopivaa tilastotietoa aiheesta Yhdysvaltojen liikenneviraston sivuilta (Federal Highway Administation) ja kelvollisen bittikartan osavaltioista. Tässä vaiheessa en ollut vielä keksinyt varsinaisia muuttujia, joten työstin jättiläismäisen Excel-taulukon useista mielenkiintoisista vaihtoehdoista, joista olisin myöhemmin voinut valita parhaimmat vaihtoehdot. MapInfo ei kuitenkaan hyväksynyt taulukkoani, koska se oli ilmeisesti liian iso sarakkeidensa puolesta. No voitinpahan MapInfon kerrankin. Erinäisten toimintojen kautta valitsin lopulliset aiheeni, muunsin taulukkoni, siirsin tiedot MapInfoon, työstin teemakartan aiemmin opittujen tapojen avulla ja teemakarttani oli valmis. Loppujen lopuksi teemakartan tekninen toteutus ei ollut kovin vaikeaa, koska se oli jo käyty läpi monta kertaa, mutta tilastotiedon etsiminen olikin se haaste tällä kertaa.

kk7 par
Kuva 1. Yhdysvaltojen osavaltioiden autojen lukumäärät ja auto-onnettomuuksissa menehtyneet kaupunki- ja maaseututasolla

Päätin tehdä hyvin yksinkertaisen teemakartan, koska se toimi mielestäni selvimmällä tavalla kyseisten teemojen kohdalla. Karttaa jouduin hienosäätämään hieman miellyttävämmän näköiseksi rajaamalla Alaskan ja pari muuta pientä saarta pois häiritsemästä. Unohdin tehdä pohjoisnuolen ja mittakaavan MapInfolla, mutta korjasin ne Paintin ja mittakaavalaskujen avulla. Karttani oli taas loppujen lopuksi aika huono, vaikka yritin hienosäätää sitä paremmaksi. Kuvittelin koko kurssin ajan, että karttani parantuisivat aina seuraavaan kertaan mennessä, mutta koska näin ei kuitenkaan käynyt niin asialle pitää tehdä jotain. Ratkaisukeinoksi veikkaan ankaraa teemakarttojen monipuolista ja ankaraa tutkimista, jotta ymmärtäisin miten omat karttani eroavat ammattimaisista.

Kartasta erottuu osavaltiotasolla autojen lukumäärälliset erot ja onnettomuuksissa loukkaantuneiden suhde maaseudun ja kaupungin välillä. Itsestäänselvyytenä voidaan nähdä autojen lukumäärän ja onnettomuuksien välisen suhteen vertailemalla Keski-Lännen vähäautoisia alueita runsasautoisiin osavaltioihin. Insurance institute for Highway Safety sivuston mukaan Yhdysvalloissa menehtyi vuonna 2011 62 % ajoneuvomatkustajista maaseutualueilla. Jo pelkästään Mainen osavaltiossa menehtyi 99 % matkustajista maaseutumaisella alueella. Odotin kuitenkin suurempaa eroa maaseudun ja kaupungin kuolemantapausten välillä runsasautoisissa osavaltioissa, kuten Kaliforniassa tai Teksasisa. Mielestäni teemojeni aihealuetta ei voi oikein esittää pelkällä teemakarttaesityksellä, ainakaan näin alkeellisella, vaan siihen pitäisi sisällyttää myös raakaa tilastotietoa lisäksi, mistä lukija saisi tarkempaa tietoa.

Kokonaisuutena kurssi opetti paljon MapInfosta ja tiedon hankkimisesta. Analysointi jäi kuitenkin itselläni vähiin, koska suurin osa energiasta meni juuri MapInfon kanssa säätämiseen. Blogin kirjoittaminen ei kuitenkaan ollut niin ankeaa kuin olin kuvitellut, mutta muiden viittaamisen makuun en päässyt. Muiden blogit olivat hyviä, mutta pakkoviittaaminen tuntui työläältä ja rajoittavalta toiminnalta, koska olen tottunut kirjoittamaan kaiken tekstin omasta päästäni. Laskujeni mukaan minun pitäisi viitata vielä kaksi kertaa päästäkseni kymppikerhoon, joten:

Jaoin saman ongelman kuin Suvi, joka ei ollut laittanut lähteitänsä muistiin, mutta onnekseni satuin löytämään vielä omani pitkän etsinnän jälkeen.

Niemisen Heinin kanssa olen samoilla linjoilla lisäharjoittelun tarpeesta tiettyjen MapInfon osa-alueiden suhteen. Tietyt toiminnot menevät jo lihasmuistilla, mutta jotkut pienet asiat jäivät taka-alalle.

(Kaikki kunnioitus muille opiskelijoille, erityisesti heille joita lainasin blogini aikana. Mutta olivatko viimeiset lainaukseni aiheellisia vai oliko niissä ilkikurinen taka-ajatus, kas senpä jätän lukijan harteille?)

 

Lähteet

Insurance Institute for Highway Safety. (2015). Fatality Facts, State by state 2011. <http://www.iihs.org/iihs/topics/t/general-statistics/fatalityfacts/state-by-state-overview/2011> Luettu 15.3.2015

Lämsä Suvi. (2015). Suvin Pakki blogi. <https://blogs.helsinki.fi/suvilams/2015/03/10/kurssikerta-7-viimeista-viedaan/> Luettu 15.3.2015

Nieminen Heini. (2015). HEININ BLOGI. <https://blogs.helsinki.fi/heininie/2015/03/13/7-ryhmakerta/> Luettu 15.3.2015

U.S. Department of Transportation. (2015). Highway Statistics 2011. <http://www.fhwa.dot.gov/policyinformation/statistics/2011/index.cfm#mv > Luettu 24.2.2015

Kurssikerta 6

Tämän kurssikerran aloitus poikkesi aiemmista kerroista, koska kävimme reippailemassa ulkona. Tehtävänä oli jakaantua kahteen ryhmään ja GPS-paikanninta hyödyntäen kerätä sijaintitiedot kymmenestä kohteesta, jotka edustaisivat yhtä kokonaisuutta. Valitsimme tiekyltit ja saatuamme niiden sijainnit paikantimella palasimme luokkaan, missä kirjasimme tiedot Exceliin, minkä jälkeen esitimme ne MapInfon avulla kartalla. Tehtävä ei ollut erityisen haastava, mutta sen avulla pistemuotoisen aineiston esittäminen kartalle havainnollistui tehokkaasti.

Varsinaisena tehtävänä oli tuottaa kolme karttaa, jotka kuvaisivat hasardeja pistemäisesti kartalla. Karttojen piti olla suhteellisen opettavaisia ja mitä voisi käyttää hyödyksi nimenomaan opetuksen yhteydessä. Näkökulman karttojen sisällölle sai valita itse käyttäen maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia ja meteoriittien putoamispaikkoja pohjana niille. Apuna oli monipuolista tilastotietoa kaikista edellä mainituista hasardeista. Päätin valita erivahvuiset maanjäristykset sekä tulivuorenpurkaukset suunnilleen samalta aikajanalta.

kk6 yli 8 mg
Kuva 1. Yli 8 mg maanjäristykset

Koska olen melko mielikuvitukseton palikka, niin päätin lähteä liikkeelle peruselementeistä. Valitsin karttojeni aiheiksi yli 8 ja yli 6 magnitudin maanjäristykset vuodesta 1950 eteenpäin, sekä tulivuorenpurkaukset vuodesta 1964 eteenpäin. Taka-ajatuksena näille aiheille oli josko saisin tuotettua oppikirjamaiset ”hasardirajat” litosfäärilaattojen reunoille. Kuvan 2 karttani onnistui tässä melko hyvin, koska sain siitä hirvittäviä flashbackkejä pääsykokeeseen valmistautumisen ajoilta, jolloin poltin kyseisen hasardikartan verkkokalvoilleni. Näkyvin ero maanjäristyskartoissa oli Euraasian ja Afrikan olemattomat yli 8 mg:n maanjäristykset. Muuten 6 magnitudin ja 8 magnitudin (kuva 1) kartoissa ei ollut juurikaan muuta näkyvää eroa kuin tapausten lukumäärien erot. Havaittavissa olivat aktiivisimmat järistysalueet, kuten Japani ja Kaakkois-Aasia.

kk6 yli 6 mg
Kuva 2. Yli 6 mg maanjäristykset
kk6 tulivuorenpurkaukset
Kuva 3. Tulivuorenpurkaukset

Tulivuorenpurkauskarttani (kuva3) tarkoitus oli antaa vertailukohde maanjäristyskartoilleni, koska molempien hasardien aktiivisimmat alueet ovat pitkälti samat. Vuosiluvulla 1964 ei ollut minulle erityistä painoarvoa, mutta se oli tilastotiedoissa uusimpana vaihtoehtona joten sillä mentiin. Kartta näyttää luontevalta kiitos tulivuorenmuotoisten merkkien, vaikka osa merkeistä onkin tummempia kuin toiset. Yritin tehdä kartat selkeiksi ja samanlaisiksi tyylikkäillä merkeillä, mutta MapInfo ei vaihteeksi totellut auktoriteettiani ja päätti alkaa kettuilemaan minulle (vertaa karttakuvien 1 ja 2 kuviot). Yritin korjata asian osaamallani tavalla, mutta jostain syystä kuviot eivät muuttuneet. Koneiden kapina ja niin edelleen…

plates
Kuva 4. Litosfäärilaataat (Earth Science Teachers’ Association)

Halusin käyttää litosfäärilaattakarttana Globus- kirjasarjan kuvaa aiheesta, mutta blogeja selailtuani päädyin käyttämään Leila Soinion löytämää karttakuvaa (kuva 4), koska se oli selkeä oppikirjamainen kuva. Kartan törmäysvyöhykkeet erottuivat myös omien kattojeni hasardiesiintymillä. Pauliina Hongisto, jonka kartta-aiheet olivat pitkälti samat kuin minulla, selitti järkevästi miten tämän kaltaisten hasardien tulkinnassa laattatektoniikan perusidea olisi hyvä olla hallussa, jotta opetettava ymmärtäisi esimerkiksi maanjäristysten syntymisen.

Karttani eivät taaskaan olleet kovinkaan eroottisia maantieteen näkökulmasta, mutta silti niistä erottui litosfäärilaattojen merkitys hasardien alueellisessa sijoittumisessa. Kurssikerta itsessään oli yksi mukavimmista, koska pisteaineiston suhteen MapInfo toimii yllättävän hyvin, uskaltaisinko peräti sanoa loogisesti.

Lähteet

Hongisto Pauliina. (2015). PAK à la Pauliina. <https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/2015/03/12/kurssikerta-6-gepsia-ja-hasardeja/> Luettu 14.3.2015.

Litosfäärilaatat. Earth Science Teachers’ Association. <http://www.esta-uk.net/jesei/platerid/plates.jpg> Luettu 14.3.2015.

Soinio Leila. (2015). Leilan paikkatietopulinaa. <https://blogs.helsinki.fi/lsoinio/2015/03/03/kurssikerta-6-geepeeassaa-ja-luonnonhasardeja/> Luettu 14.3.2015.

Kurssikerta 5

Viides kurssikerta edessä (tai takana jo pari viikkoa sitten, miten vain) ja aiheena bufferointi. Vihdoinkin tiesin mitä kurssikerran aihe tarkoitti jo ennen opetusta, eli esimerkiksi Youtuben videoiden tuskaista bufferointia. No joo, eipä se sitä tarkoittanutkaan. Paikkatiedossa bufferoinnilla tarkoitetaan siis jonkin alueen sisältämien kohteiden lukumäärän laskemista. Kurssikerran alussa harjoittelimme MapInfon bufferointi toimintoa, minkä jälkeen jatkoimme itsenäisesti bufferointiharjoituksia. Tällä kertaa tehtävänä ei ollut laatia karttaa vaan kirjata ylös tehtävistä saadut vastaukset.

Kurssikerta oli ehdottomasti hankalin ja vaikka opetuksen aikana bufferointi onnistuikin, niin itsenäisesti tehtynä siitä ei tullut mitään. Vaikka tehtävistä oli annettu yksityiskohtainen ohje avuksi, niin silti MapInfo päätti heittäytyä hankalaksi. Luulin ymmärtäväni bufferoinnin työvaiheet ja sain laskettua Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttien välittömässä läheisyydessä asuvien henkilöiden lukumäärät, mutta sen jälkeen kohtasin ongelman, mitä en pystynyt ratkomaan. Helppo tapa olisi ollut vain katsoa muiden blogeista sopivat vastaukset tehtäviin ja muuttaa niitä hieman omiksi vastauksiksi, mutta en halunnut turvautua niin äärimmäiseen keinoon. Koitan vielä myöhemmin kysyä neuvoja joltain ja päivittää tekstini…

  • Eli tähän tulee todella asiallinen ja analysoiva kappale (tai viisi sellaista) kurssikerran tehtävistä, minkä takia sivuutan ne toistaiseksi.

Juuso tulevaisuudesta: V##uiks meni. Olin muuten täysin unohtanut, että tämä teksti jäi vajaaksi ja nyt minulla ei ole mahdollisuutta viimeistellä sitä. En kuitenkaan huijannut aiemmin kuvaamallani keinolla vaan myönnän huonouteni ja rankaisen itseäni raipaniskuilla…

MapInfo taitoni eivät siis todellakaan ole huipputasoa…vielä. Mielestäni MapInfo voisi olla toimiva karttaohjelma, minkä avulla olisi suhteellisen helppo analysoida alueita ja tehdä teemakarttoja, jos sitä osaisi käyttää luovasti. Nimenomaan ongelmienratkaisu on hankalaa MapInfossa, koska vaikka kuinka olisi tehnyt tietyn asian ohjeiden mukaisesti, niin jokin pieni ongelma saattaa pysäyttää koko projektin. Googlekaan ei osaa auttaa, vaikka kuinka etsisi ratkaisukonstia. Kuitenkin aineistojen tuominen ja niiden peukalointi sekä teemakarttojen valmistaminen ovat alkaneet sujua jo melko jouhevasti.

Sinänsä sääli, että hävisin juuri tälle aiheelle, koska haluasin uskoa MapInfon olevan juuri oikea työkalu bufferoinnille. Työelämässä bufferoinnin osaaminen olisi varmasti tärkeää ja Annamari Kiviaho olikin kuvaillut blogissaan useita erilaisia käyttötarkoituksia sille, kuten paloasemien toimintavalmiuden tehostaminen.

Lopuksi mainittakoon, että en ole suinkaan luovuttanut MapInfon suhteen vaan aion jatkaa sen kanssa painimista. Okei, olisin ehkä luovuttanutkin, mutta selailtuani työpaikkailmoituksia ja kysyttyäni aluesuunnittelun parissa työskentelevältä kaveriltani asiasta, niin pääpointti oli aina sama: ”Edellytämme MapInfon sujuvaa käyttöä”. No voipa vit…

 

Lähteet

Kiviaho Annamari. (2015). Annamarin blogi. <https://blogs.helsinki.fi/annakivi/2015/02/28/5-kurssikerta/> Luettu 15.3.2015

Kurssikerta 4

No niin arvon lukijat (molemmat teistä), täällä ollaan taas! Pari viikkoa mennyt liian ahkeran työssäkäynnin parissa ja koulutehtävät ovat jääneet liian vähälle huomiolle, mutta ei huolta kyllä ne tästä lähtevät rullaamaan. Tänään olen oppinut kantapään kautta, miksi nämä blogitehtävät olisi kannattanut tehdä ajallaan niin kuin oli käsketty… hyvä kun muistan viime viikostakaan mitään, puhumattakaan toissa viikosta. Onnekseni pienehkön meditoinnin jälkeen kurssikerta neljä alkoi muistua mieleen.

Kurssikerran aiheena oli ruututeemakartan tuottaminen MapInfon avulla. Luento alkoi normaaliin tapaan yhteisharjoittelulla, jossa valmistimme väestöntiheyskartan pääkaupunkiseudulle 500mx500m ruutujaottelulla. Pohjana oli valmiita karttaikkunoita ja väestöä kuvaava pistekartta. Tyypilliseen tapaani pysyin nippa nappa opetuksen mukana ja MapInfon eri ominaisuudet vain hyväksyi sen kummempia miettimättä. Yhteisopetuksen jälkeen tehtävänä oli käyttää juuri opittuja taitoja hyödyksi ja valmistaa ruututeemakartta omavalintaisesta aiheesta koittaen kahta eri ruutukokoa sekä erilaisia tausta-aineistoja ja valiten parhaiten onnistunut kartta blogiin. Valitsin aiheeksi yli 85 vuotiaiden osuuden väestöstä ja ruutukokoina käytin 250m ja 1000m ruutuja. Näistä kahdesta 1000mx1000m oli mielestäni kuvaavampi, koska yllätys yllätys, pääkaupunkiseutu ei ole täynnä yli 85 vuotiaita.

kk4 kartta yli 85
Kuva 1. Pääkaupunkiseudun yli 85-vuotiaat 1000mx1000m ruutujaoilla.

Valmis karttani jakaa mielipiteeni kahtia. Onko se selkeä vai ei? Värisävy ja tiestön lisääminen toimivat hyvin ja eri alueita pystyy hahmottamaan kartasta. Maankäyttötietokanta oli liian raskaan näköinen ja pien- ja suuralueiden rajat olivat liikaa teiden näköisiä, jotka häiritsivät hahmottamiskykyä ja eri alueiden paikantamista. Luonnollisia rajoja käyttäen sain viisi järkevältä vaikuttavaa luokkaa aineistolle. 500 metrin ruutukoolla aineisto olisi ollut kaikkein toimivin (testasin senkin puolivahingossa), mutta halusin kuitenkin käyttää eri kokoa kuin opetusvaiheessa. Layout-vaihe oli todella rasittava tällä kertaa. Aina kun siirsin kartan frame-työkalulla layout ikkunaan, niin janamittakaava vaihtui muutamalla metrillä. En vieläkään tiedä miten lopulta onnistuin saamaan kartan samassa mittakaavassa valmiiksi, mutta jos ongelma toistuu niin asiaa pitää selvitellä tarkemmin.

Siirrytäänpä sitten varsinaiseen asiasisällön tulkintaan. Nopeasti katsottuna enemmistö yli 85 vuotiaista näyttäisi asuvan pitkälti keskustan välittömässä läheisyydessä, vaikka alle 40 henkilön ruutuja on ympäri pääkaupunkiseutua. Siellä täällä on isompia keskittymiä, mutta mitä nuo muutamat pienet yksittäiset ruudut ovat, joissa on selvästi muuta ympäristöä enemmän yli 85 vuotiaita? Palvelutalot selittävät helposti joitain näistä ja osa laajemmista alueista selittyy yksinkertaisesti niiden suuremmalla kokonaisasukasmäärällä, jolloin niistä löytyy luonnollisesti myös enemmän yli 85 vuotiaita.

Monet opiskelijat olivat tehneet omat karttansa vanhemman väestön pohjalta, minkä ansiosta oli tarjolla hyviä vertailukarttoja ja analyyseja. Kiinnitin huomioni Nelli Aallon blogiin, joka oli tehnyt karttansa samasta aiheesta ja päädyin täysin samoihin johtopäätöksiin yli 85 vuotiaiden alueellisessa jakautumisessa. Väkimäärät eivät ole kovin suuria ja palvelutasot vaikuttavat vanhemman väestön sijoittumiseen. Karttojamme vertaillessa huomasin, että vaikka ruutukokoni oli mahdollisesti parempi, niin luokitukseni oli aivan liian suuripiirteinen. Alimmat luokkani ovat liian suuria, jolloin erityisesti Kehä kolmosen ulkopuolelle jäävä alue näyttää yhtä väkirikkaalta kuin muutkin alueet. Hanna Kaistinen taas oli selittänyt melko selkeästi ruutukartan absoluuttisten arvojen ongelmallista näkökulmaa, eli tutkimuskohteen arvojen suhteuttamista ympäröiviin arvoihin. Esimerkiksi Myyrmäen alue erottuu suuremmalla vanhusmäärällään ympäröivistä alueista, mutta tällä alueella on muutenkin enemmän ihmisiä, jolloin vanhusten prosentuaalinen osuus ei välttämättä ole se sen suurempi kuin ympäröivienkään alueiden.

Nyt päästään jännän äärelle, koska tämän kurssikerran karttani on tehty omalla läppärilläni kotisohvan äärellä. Tämä johtui siitä, että jostain syystä luennon aikana valmistamani kartta ei ollut tallentunut kunnolla ja jouduin tekemään sen uudestaan. Loppujen lopuksi tämä oli todella hyvä asia, koska kun tein karttaani täysin itsenäisesti, niin jouduin miettimään mitä teen ja mikä meni pieleen jossain MapInfon vaiheessa. Valmis karttani vaati neljä yritystä ennen kuin sain sen vihdoinkin oikeanlaiseksi. Eli nyt osaan tehdä ainakin yhden asian MapInfolla ”like a boss” käyttämättä ohjeita.

 

Lähteet

Aalto Nelli. (2015). Nellin PAK-Blogi. <https://blogs.helsinki.fi/neaa> Luettu 22.22015.

Kaistinen Hanna. (2015). Hannan PAK-kurssiblogi. < https://blogs.helsinki.fi/hankaist> Luettu 22.2.2015.

Kurssikerta 3

Matka jatkuu MapInfon ihmeellisessä maailmassa. Edellinen kuvaus oikeastaan tiivistää ajatukseni tästä kurssista hieman huonolla tavalla. Olen keskittynyt tähän mennessä liiaksi MapInfoon ja sen toimintoihin vaikka kurssilla pitäisi myös oppia varsinaisesta paikkatiedosta. Kurssin nimihän on paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia, mutta ainakin analyysivaihe on jäänyt itselläni turhan vähäiseksi. No, vielä on kurssia jäljellä ja vielä tulee kauniita päiviä…

Kurssikerta alkoi taas tyypilliseen tapaan yhteisopetuksella, missä käytiin läpi luonnonrikkauksien ja konfliktien vaikutusta toisiinsa käyttäen pohjana Afrikan karttaa. Opetusta oli taas suhteellisen helppo seurata ja klikkailla tiettyjä lomakkeita, mutta kuitenkaan en yleensä ymmärrä kaikkien vaiheiden funktiota. Tässä auttaisi luultavasti raaka toistotekniikka, jolloin ei vaiheet iskostuisivat selkärankaan. Tällaiseen toimintaan ei luonnollisesti ole aikaa rajallisten luentojen aikana. Erilaisten tekijöiden korrelaation selvittelyyn ei jäänyt omassa tapauksessani paljoa aikaa, koska kaikki energia kului ohjelman eri vaiheiden selvittelyssä.

Kurssikerran jälkipuoliskolla tehtävänä oli laatia oma karttaesitys Suomen valuma-alueista ja järvisyydestä sekä tutkia niiden välistä yhteyttä. Tehtävä oli itsenäisesti suoritettava, mutta vaikka kartantekovaiheet oli kuvattu yksityiskohtaisesti kurssiaineistossa, niin tehtävä osoittautui omassa tapauksessani melkein mahdottomaksi. Päätin lyöttäytyä yhteen muiden vaikeuksista kärsivien kurssilaisten kanssa, jolloin yhdessä saimme tehtävänannin suoritettua. Siis oikeasti, jos tismalleen samat metodit on juuri samalla luennolla käyty läpi, niin miten en voi osata hyödyntää sitä tietoa puoli tuntia myöhemmin eri aiheen parissa? Ehkä tarvitsisin vain lisää harjoitusta… tai sitten olen vain niin palikka.

Tietokantojen yhdistely kuitenkin onnistui loppujen lopuksi ja sain tulvaindeksikarttani valmiiksi ja totuttuun tapaan en ollut kovin tyytyväinen siihen jälkikäteen katsottuna. Aineistolle oli laadittu valmiiksi histogrammi, jota sai käyttää apuna luokittelun valinnassa. Tulvaindeksille valitsin kolme luokkaa luonnollisten luokkarajojen rajaamana ja värisävyksi asetin sinisen eri sävyt. Sumealla logiikallani laitoin järvisyydelle hieman erisävyisemmän sinisen, vaikka sille olisikin voinut asettaa käytännössä minkä tahansa muun värin selkeyden takia. Jouduin tappelemaan ohjelman kanssa niin paljon, etten tajunnut vaihtaa järvisyyttä kuvaavien pylväiden kokoja järkevimmiksi.

PAK kk3 valumakartta2
Kuva 1. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja järvisyysprosentit.

Vaikka karttani ei ole läheskään niin selvä kuin muiden opiskelijoiden laatimat, niin silti siitä voi tehdä tulkintoja tulvien ja järvisyyden välillä. Runsasjärvisillä alueilla, kuten Järvi-Suomessa tulvaindeksi on matala, kun taas esimerkiksi Pohjanmaan laakeilla vähäjärvisillä alueilla tulvimista tapahtuu paljon enemmän. Korrelaatiota järvien ja tulvien välillä siis esiintyy. Muiden opiskelijoiden blogeissa oli selitetty tätä ilmiötä hyvin, missä siis järvet varastoivat vettä tehokkaasti ja näin ehkäisevät vahingollisia tulvia. Joet sen sijaan ovat paljon alttiimpia ylivirtaamalle erityisesti tasaisilla alueilla, missä tulvavesi voi pahimmassa tapauksessa ylittää tulvavallit, jolloin vesi ei pääse palaamaan nopeasti jokeen. Joonas Alangon blogi kuvasi mielestäni hyvin topografian vaikutusta tulvimiselle ja maininnat maatalouden merkityksestä tulville ja niiden seurauksille olivat asialliset.

Tähän mennessä kurssin sisältö on ollut antoisaa, mutta MapInfo tuottaa jatkuvaa tuskaa karttaesitysten tuottamisessa. En ole tyytyväinen siihen, että karttaesitykseni epäonnistuvat kurssikerrasta toiseen ja jatkuva kiire haittaa niiden perusteellista analysointia, mutta toivottavasti ennätän viimeistellä blogini tekstit ennen lopullista palautusta.

 

Lähteet:

Alanko Joonas. (2015). Alanko’s blog. <https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/2015/02/01/pak-kerta-3> Luettu 12.2.2015.

 

Kurssikerta 2: Veroja ja huumeita, mikäs sen kiinnostavampaa!

Artikkeli 1

Tämän kurssikerran oheismateriaalina oli Anna Leonowiczin artikkeli päällekkäisistä teemakartoista, josta oli tarkoitus tehdä reaktiopaperi, eli kuvailla omia reaktioitaan artikkelista. Kuulin koko artikkelista vasta pari päivää ennen kolmatta kurssikertaa, joten ensireaktioni siitä ei ehkä ole painokelpoinen, mutta menköön. ”Se löytyy sieltä tiedotusblogista”, sanottiin, johon vastaukseni oli ”mistä v###n tiedotusblogista!?”. No nyt olen kurssin teeman mukaisesti kartalla, missä mennään.

Artikkeli vertaili yhden ominaisuuden koropleettikarttojen ja kahden ominaisuuden päällekkäisten koropleettikarttojen eroa luettavuuden kannalta. Siinä oli selostettu lyhyesti molempien hyvät ja huonot puolet ja hieman historiaa erityisesti päällekkäisistä koropleettikartoista. Artikkeliin oli sisällytetty useita kuvia ja kaavioita, jotka selvensivät tekstiä hyvin.

Olen luonnollisesti lukenut useita päällekkäisiä teemakarttoja elämäni aikana, mutta en ole aikaisemmin joutunut miettimään niiden merkitystä tai luettavuutta sen tarkemmin. Osa kohtaamistani päällekkäisistä kartoista on ollut selkeitä ja opettavaisia, mutta välillä ne ovat näyttäneet niin työläiltä, etten ole jaksanut keskittyä niihin sen enempää. Päällekkäiset teemakartat osoittavat kuitenkin kahden eri aiheen välisen suhteen helpommin ja nopeammin, kuin kaksi erillistä teemakarttaa. Tämä tosin toteutuu vain, jos kartta on tehty riittävän pienillä luokilla sekä sopivilla väreillä tai rastereilla. Lisäksi toki lukijan omat kartanlukutaidot vaikuttavat erilaisten teemakarttaesitysten ymmärrettävyyteen.

Artikkeli oli harvinaisen selkeä (ja sopivan pituinen) ja mielestäni sisäistin sen sanoman ensimmäisellä lukukerralla, lukuun ottamatta kuvaa 2, minkä sisältö ei auennut ilman kontekstia.

Artikkelin lopussa oli muutamia selventäviä teemakarttoja, joihin viitattiin tekstissä. Teemakartat itsessään olivat melko kuvaavia ja värisävyt olivat sopivan neutraalit, mutta karttojen legendat olivat suoraan sanottuna liian työlään näköisiä peruslukijan silmään. Kartan legendan olisi tarkoitus kertoa, mitä kartan eri elementit tarkoittavat ja antaa kartan yleisiä tietoja, kuten sijainti ja karttapohjoinen. Yleisesti päällekkäisten teemakarttojen legendoissa ei ole teemojen korrelaatiota kuvaavaa laatikkoa, mutta artikkelin aihealueeseen nähden sen merkityksen ymmärtää artikkelissa.

 

Päällekkäiset teemakartat

Tämän kurssikerran varsinaisena tehtävänä oli luoda ihan oma teemakartta, jossa käyttäisi luennolla opittuja taitoja ja analysoida kartan sisältöä maantieteellisesti. Miksiköhän nämä aiheet tuntuvat ihan asiallisilta luentojen aikana, mutta heti kun alkaa itse työstää karttoja, niin koneiden kapina alkaa välittömästi? MapInfo tuntuu välillä jopa järkevältä ja loogiselta ohjelmalta, mutta yhdenkin pienen ruksin unohtaminen jonkun laatikon vaihtoehdoissa saattaa aiheuttaa totaalisen pask##myrskyn. No toivottavasti, jossain välissä simppelin kartan laatimiseen ei enää menisi viikkoa ja saisi nämä tehtävät tehtyä määräaikaan mennessä.

Luennon aikana siis opittiin erilaisista teemakarttamahdollisuuksista mitä MapInfo tarjoaa. Näitä olivat muun muassa pylväs-, graduated- ja pistekartat, joita pystyy säätämään monipuolisesti omien käyttötarkoitustensa mukaan. Pääpainopisteenä oli kuitenkin kahden teeman kuvaaminen yhdellä kartalla, eli niin sanottu päällekkäinen teemakartta. Edellä mainitussa karttaesityksessä on hyvät ja huonot puolensa, minkä takia sen oikeaoppisen käytön harjoittelu on tärkeää.

Omaan päällekkäiseen teemakarttaan piti hakea tilastotietoa lukuisista eri tutkimuskohteista SotkaNetin tilastoista. SotkaNetin tarjoamat tilastotiedot Suomesta olivat todella laajat ja kun sanon todella, niin tarkoitan naurettavan laajat. Tästä syystä sopivien teemojen valitseminen oli erittäin työlästä. Aina kun löysin mielestäni kiinnostavat teemat, niin toista niistä ei kuitenkaan löytynyt sopivilla kriteereillä (yleensä aluetasolla). Kokeiltuani useita eri vaihtoehtoja päädyin lopulta selvittämään vaikuttaako kuntien asukkaiden verotulojen suuruus huumausainerikosten määrään. Joo oli tylsä aihe, mutta minulla alkoi keittämään eri teemojen läpikäyminen, kun mistään kiinnostavasta aiheesta ei löytynyt hyvää vastaparia. Päätin siis vain tehdä karttani ja koittaa olisiko suurilla tuloilla vaikutusta huumerikosten määrään.

pak tuplakartta
Kuva 1. Kuntien verotulot (euroa/asukas) ja poliisin tietoon tulleet kaikki huumausainerikokset ‰.

Teemakarttaesitystä laatiessani pidin mielessä luokkien määrän ja asetin molemmille teemoille kolme luokkaa, jolloin kartan olisi pitänyt olla luettavissa. Verotuloille valitsin vihreän eri sävyt, koska ne kuvastivat varallisuutta. En oikein pitänyt huumerikosten perusrasterin kuvioista, joten vaihdoin ne mahdollisimman erinäköisiksi, jotta ne olisivat erotettavissa koko Suomen mittakaavalla. Jälkikäteen ajateltuna niistä olisi ehkä kuitenkin pitänyt tehdä yhtenevämmät, jolloin niiden merkityksen olisi voinut päätellä suoraan kartalta. Oma teemakarttani antaisi nopeasti katsottuna melko hyvän kuvan Suomesta, koska siitä ei erotu korkeimpien huumausainerikosten kuntia juuri ollenkaan. Tämä johtuu pitkälti ylimmän luokan pienestä kuntamäärästä (13) sekä kuntien pienistä koosta. Parhaimman tulotason ja keskiasteen huumausainerikosten yhteisrasteri on hyvin vallitseva kuvio, minkä takia ainakin omat silmäni keskittyvät juuri siihen kartalla. Toivon, että tällaisten kuvioiden erottamiskyky kasvaisi harjoitellessa, jolloin niitä ei tarvitsisi enää testata erikseen joka teemakartassa.

Mikael Ruohonen pohti myös blogissaan viivoituksen ja värimaailman sekoitusta, missä tiheät viivat saattavat muuttaa pohjaväriä tummemman näköiseksi ja tehdä näin tulkinnasta vaikeaa. Kuitenkin hänen samankaltaiset perustuloa kuvaavat viivansa olivat paremman nkäköiset kuin minun erilasaiset viivat.

Karttani mukaan suurituloisissa kunnissa huumerikokset olivat keskivertoa, mutta Oulua pohjoisemmissa kunnissa huumausainerikokset olivat vähäisempiä (tai niistä jäätiin harvemmin kiinni). Pienituloisissa kunnissa myös huumausainerikokset olivat vähäisiä. Vaikka kaikkialla Suomea esiintyy suurituloisimpia kuntia, niin niistä huomattavin osa löytyy Etelä-Suomesta. En löytänyt kuitenkaan selvää korrelaatiota tulojen ja huumausainerikosten välillä. Tulorajojen alueelliset erot eivät juurikaan hätkähdyttäneet minua, mutta olisin odottanut poliisin tietoon tulleita huumausainerikoksia esiintyneen enemmän raja-asemien läheisyydessä, missä huumelasteja varmasti löydetään enemmän.

Selailtuani muiden kurssilaisten blogeja tästä kurssikerrasta tunsin taas sen miellyttävän tunteen kun pää tuntuu hajoavan. Eli toisin sanottuna olen vakuuttunut muiden kurssilaisten blogiteksteistä ja kartoista. Silti minun on hankala käyttää muiden kurssilaisten tekstejä viitteinä, koska aina kun luen jonkun toisen mielipiteitä, niin oma tekstini uhkaa muuttua liian paljon niiden kaltaiseksi. Yritän vieläkin uskotella, että olen liian kiireinen kirjoittamaan analysoivia tekstejä kurssikerroista, vaikka minulla on kahvinkeitin ja mahdollisuus vähentää yöunien määrää. Kurssin deadlinet ovat kuitenkin hyvät, koska silloin tulee jopa saatua jotain aikaiseksi…

 

Lähteet:

Leonowicz Anna. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42/1: 33–37.

Ruohonen Mikael. (2015). miqruoho’s blog. <https://blogs.helsinki.fi/miqruoho/2015/01/29/toinen-kurssikerta-toistoa-ja-yhteisvaihtelua/> Luettu 15.3.2015

Kurssikerta 1: Tee se itse teemakartta

Lisää karttoja, jee! Tähän mennessä maantieteen opiskelu on tosiaan ollut sitä ja vain sitä. Eipä valittamista, kunhan vain näihin loputtomiin ohjelmiin joskus tottuisi. Ainakin alustavasti tämä paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia – kurssi vaikuttaa asiasisällöltään järkevältä, vaikka blogin pitäminen epäilyttääkin hieman.

Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi vanhoja kunnon paikkatietoasioita, joita nähtävästi iskostetaan päähän yhtämittaisilla iskuilla. No eipä se haittaa, kertaus on opintojen äiti ja niin poispäin. Vektorit ja rasterit sekä ominaisuus- ja sijaintitiedot alkavat ainakin olla niin hyvin tiedossa, ettei niitä voi enää sekoittaa mielessään. Kurssikerran alussa käytiin siis läpi kurssin sisältöä ja toteutustapaa ja kerrattiin paikkatietoasioita. Tämän jälkeen päästiin kokeilemaan käytännössä teemakartan valmistusta MapInfo Professional (11.5) ohjelman avulla. Harjoituksessa käytiin lähinnä läpi ohjelman perusominaisuuksia Helsingin kuntatiedon avulla. Opetus oli harvinaisen selkeää ja jopa minä pysyin, mahdollisesti ensimmäistä kertaa, kärryillä missä mennään.

Seuraavaksi vuorossa oli itsenäistä työskentelyä MapInfon parissa hyödyntäen juuri opittuja taitoja. Tehtävänä oli tuottaa teemakartta valitsemastaan aiheesta käyttäen pohjatietona kunnat 2011 tietokantaa ja erityisesti kiinnittää huomiota aineiston luokitteluun. Päädyin tekemään teemakarttani Suomen kuntien kesämökkien lukumäärästä, koska aihealue oli lähinnä sydäntäni. Tietokoneilla on aina ollut jotain mystistä vihaa minua kohti, minkä takia olin erityisen voittajafiiliksissä, kun sain teemakarttani valmiiksi.

Saatuani aineistotiedot eristettyä MapInfosta ja siirrettyä erilliseen histogrammityökaluun, sain tulokseksi alla olevan histogrammin (kuva 1). Tämän perusteella päädyin teemakartassani luonnollisiin luokkaväleihin, johtuen aineiston vinosta epämääräisestä jakaumasta.

 

Kesämökit
Kuva 1. Histogrammi aineistosta.

Saatuani aineiston jakauman selville ja päädyttyäni luonnollisiin luokkarajoihin, aloin työstää varsinaista teemakarttaani (kuva 2). Koska koropleettisen teemakarttani aiheena oli kesämökit, niin päädyin käyttämään vihreän eri sävyjä kuvatakseni aihetta neutraalisti. Päädyin käyttämään kartassani viittä luokkaa, koska silloin värisävyt olivat mielestäni selvempiä. Teemakartan tekeminen oli verrattain helppoa, kun MapInfon perusteet oli oppinut ja eri elementtien lisääminen valmiiksi karttaesitykseksi osoittautui ennakoitua helpommaksi.

pakkeli1
Kuva 2. Koropleettinen teemakartta kesämökkien lukumäärästä kunnittain.

Karttani esittää kesämökkien määrän melko oudosti, mikä luultavasti johtuu luokittelusta. Teemakarttani esittää kesämökkien määrän vähättelevästi verrattuna Olli Rantamäen samasta aiheesta tehtyyn karttaesitykseen, joka on mielestäni paljon paremman näköinen. Ylimpään luokkaan kuuluu vain kahdeksan kuntaa, siinä missä määrä kasvaa rajusti pienemmissä luokissa. Järvi-Suomi erottuu kartasta, mutta vain hädin tuskin. Kartalla erityisesti Mikkelin seudun pitäisi erottua selvemmin, koska siellä on kesämökkejä todella runsaasti. Pohjanmaan vähämökkisyys taas erottuu kartasta selvästi. Pohjois-Suomen suuret kesämökkikunnat erottuvat luultavammin kuntien suurien kokojen ja takia.

Rehellisesti sanottuna aliarvioin tämän kurssin pelkäksi tietokonenäpertelyksi. Nähtyäni muiden kurssilaisten blogit tajusin, että tehtävä ei ollutkaan niin suppea kuin aluksi luulin. Oma blogini oli jo valmiiksi niin paljon myöhässä, että päädyin tekemään tämän tehtävän melko suurpiirteisesti. No otan opikseni tästä virhearviosta ja pyrin paneutumaan tehtävänantoihin tarkemmin loppukurssin ajan. En myöskään ymmärrä (vielä) blogien hienoutta, mutta vastaisuudessa yritän tehdä blogimerkinnöistäni hieman lukijaystävällisempiä. Koitan mahdollisesti parannella tätä blogimerkintää myöhemmin…

 

Lähteet

Rantamäki Olli. (2015). Olli Rantamäen blogi. <https://blogs.helsinki.fi/ollirant/2015/01/19/kurssikerta-1-kesapaikoista-ja-paikkatiedosta/> Luettu 26.1.2015

 

Uusi Blogipalvelut -sivusto