Kurssikerta 7

Viimeistä viedään. Kurssin aikataulu oli aika tiukka minulle, mutta deadlinen uhkaava lähestyminen pakotti toimimaan. Kurssikerran aiheena oli tuottaa oma kahden muuttujan karttaesitys alusta alkaen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että aiheen sai valita täysin oman mielivaltaisen hulluuden rajoilta, kunhan siitä löytyi tilastotietoa ja sopiva pohjakartta. Aineistoa piti tosin löytyä riittävästi ja sen piti jakautua useampaan osa-alueeseen tietyn suuralueen sisällä. Mietittyäni sopivaa aihetta noin viisi sekuntia päädyin mieltymysteni mukaan autoilun maailmaan.

Aihe-alueen selvittyä päätin keskittää huomioni Yhdysvaltojen osavaltioiden autojen lukumäärään ja kuolemaan johtaneisiin auto-onnettomuuksiin. Tämä osittain siksi, että emme olleet käyttäneet Yhdysvaltoja aiemmin kurssin aikana ja koska tiesin saavani runsaasti tietoa aiheesta internetistä. Aiheesta tosiaan löytyi tietoa, itseasiassa todella paljon tietoa eri virastojen ja organisaatioiden kautta. Toisaalta Yhdysvalloissa on yli 250 000 ajoneuvoa tieliikenteessä, joten niiden vaikutusten arviointi on vain järkevää toimintaa. Lukiessani eri tilastoja aloin kiinnittää huomioni osavaltioiden onnettomuustilastojen jakaantumiseen kaupunkien (urban) ja maaseutujen (rural) välillä. Tämä vaikutti näennäisesti kiinnostavalta vertailukohteelta, mistä uskoin tuottavani asiallisen kartan.

Mitenkö lähdin työstämään tätä? Aluksi löysin sopivaa tilastotietoa aiheesta Yhdysvaltojen liikenneviraston sivuilta (Federal Highway Administation) ja kelvollisen bittikartan osavaltioista. Tässä vaiheessa en ollut vielä keksinyt varsinaisia muuttujia, joten työstin jättiläismäisen Excel-taulukon useista mielenkiintoisista vaihtoehdoista, joista olisin myöhemmin voinut valita parhaimmat vaihtoehdot. MapInfo ei kuitenkaan hyväksynyt taulukkoani, koska se oli ilmeisesti liian iso sarakkeidensa puolesta. No voitinpahan MapInfon kerrankin. Erinäisten toimintojen kautta valitsin lopulliset aiheeni, muunsin taulukkoni, siirsin tiedot MapInfoon, työstin teemakartan aiemmin opittujen tapojen avulla ja teemakarttani oli valmis. Loppujen lopuksi teemakartan tekninen toteutus ei ollut kovin vaikeaa, koska se oli jo käyty läpi monta kertaa, mutta tilastotiedon etsiminen olikin se haaste tällä kertaa.

kk7 par
Kuva 1. Yhdysvaltojen osavaltioiden autojen lukumäärät ja auto-onnettomuuksissa menehtyneet kaupunki- ja maaseututasolla

Päätin tehdä hyvin yksinkertaisen teemakartan, koska se toimi mielestäni selvimmällä tavalla kyseisten teemojen kohdalla. Karttaa jouduin hienosäätämään hieman miellyttävämmän näköiseksi rajaamalla Alaskan ja pari muuta pientä saarta pois häiritsemästä. Unohdin tehdä pohjoisnuolen ja mittakaavan MapInfolla, mutta korjasin ne Paintin ja mittakaavalaskujen avulla. Karttani oli taas loppujen lopuksi aika huono, vaikka yritin hienosäätää sitä paremmaksi. Kuvittelin koko kurssin ajan, että karttani parantuisivat aina seuraavaan kertaan mennessä, mutta koska näin ei kuitenkaan käynyt niin asialle pitää tehdä jotain. Ratkaisukeinoksi veikkaan ankaraa teemakarttojen monipuolista ja ankaraa tutkimista, jotta ymmärtäisin miten omat karttani eroavat ammattimaisista.

Kartasta erottuu osavaltiotasolla autojen lukumäärälliset erot ja onnettomuuksissa loukkaantuneiden suhde maaseudun ja kaupungin välillä. Itsestäänselvyytenä voidaan nähdä autojen lukumäärän ja onnettomuuksien välisen suhteen vertailemalla Keski-Lännen vähäautoisia alueita runsasautoisiin osavaltioihin. Insurance institute for Highway Safety sivuston mukaan Yhdysvalloissa menehtyi vuonna 2011 62 % ajoneuvomatkustajista maaseutualueilla. Jo pelkästään Mainen osavaltiossa menehtyi 99 % matkustajista maaseutumaisella alueella. Odotin kuitenkin suurempaa eroa maaseudun ja kaupungin kuolemantapausten välillä runsasautoisissa osavaltioissa, kuten Kaliforniassa tai Teksasisa. Mielestäni teemojeni aihealuetta ei voi oikein esittää pelkällä teemakarttaesityksellä, ainakaan näin alkeellisella, vaan siihen pitäisi sisällyttää myös raakaa tilastotietoa lisäksi, mistä lukija saisi tarkempaa tietoa.

Kokonaisuutena kurssi opetti paljon MapInfosta ja tiedon hankkimisesta. Analysointi jäi kuitenkin itselläni vähiin, koska suurin osa energiasta meni juuri MapInfon kanssa säätämiseen. Blogin kirjoittaminen ei kuitenkaan ollut niin ankeaa kuin olin kuvitellut, mutta muiden viittaamisen makuun en päässyt. Muiden blogit olivat hyviä, mutta pakkoviittaaminen tuntui työläältä ja rajoittavalta toiminnalta, koska olen tottunut kirjoittamaan kaiken tekstin omasta päästäni. Laskujeni mukaan minun pitäisi viitata vielä kaksi kertaa päästäkseni kymppikerhoon, joten:

Jaoin saman ongelman kuin Suvi, joka ei ollut laittanut lähteitänsä muistiin, mutta onnekseni satuin löytämään vielä omani pitkän etsinnän jälkeen.

Niemisen Heinin kanssa olen samoilla linjoilla lisäharjoittelun tarpeesta tiettyjen MapInfon osa-alueiden suhteen. Tietyt toiminnot menevät jo lihasmuistilla, mutta jotkut pienet asiat jäivät taka-alalle.

(Kaikki kunnioitus muille opiskelijoille, erityisesti heille joita lainasin blogini aikana. Mutta olivatko viimeiset lainaukseni aiheellisia vai oliko niissä ilkikurinen taka-ajatus, kas senpä jätän lukijan harteille?)

 

Lähteet

Insurance Institute for Highway Safety. (2015). Fatality Facts, State by state 2011. <http://www.iihs.org/iihs/topics/t/general-statistics/fatalityfacts/state-by-state-overview/2011> Luettu 15.3.2015

Lämsä Suvi. (2015). Suvin Pakki blogi. <https://blogs.helsinki.fi/suvilams/2015/03/10/kurssikerta-7-viimeista-viedaan/> Luettu 15.3.2015

Nieminen Heini. (2015). HEININ BLOGI. <https://blogs.helsinki.fi/heininie/2015/03/13/7-ryhmakerta/> Luettu 15.3.2015

U.S. Department of Transportation. (2015). Highway Statistics 2011. <http://www.fhwa.dot.gov/policyinformation/statistics/2011/index.cfm#mv > Luettu 24.2.2015

Kurssikerta 6

Tämän kurssikerran aloitus poikkesi aiemmista kerroista, koska kävimme reippailemassa ulkona. Tehtävänä oli jakaantua kahteen ryhmään ja GPS-paikanninta hyödyntäen kerätä sijaintitiedot kymmenestä kohteesta, jotka edustaisivat yhtä kokonaisuutta. Valitsimme tiekyltit ja saatuamme niiden sijainnit paikantimella palasimme luokkaan, missä kirjasimme tiedot Exceliin, minkä jälkeen esitimme ne MapInfon avulla kartalla. Tehtävä ei ollut erityisen haastava, mutta sen avulla pistemuotoisen aineiston esittäminen kartalle havainnollistui tehokkaasti.

Varsinaisena tehtävänä oli tuottaa kolme karttaa, jotka kuvaisivat hasardeja pistemäisesti kartalla. Karttojen piti olla suhteellisen opettavaisia ja mitä voisi käyttää hyödyksi nimenomaan opetuksen yhteydessä. Näkökulman karttojen sisällölle sai valita itse käyttäen maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia ja meteoriittien putoamispaikkoja pohjana niille. Apuna oli monipuolista tilastotietoa kaikista edellä mainituista hasardeista. Päätin valita erivahvuiset maanjäristykset sekä tulivuorenpurkaukset suunnilleen samalta aikajanalta.

kk6 yli 8 mg
Kuva 1. Yli 8 mg maanjäristykset

Koska olen melko mielikuvitukseton palikka, niin päätin lähteä liikkeelle peruselementeistä. Valitsin karttojeni aiheiksi yli 8 ja yli 6 magnitudin maanjäristykset vuodesta 1950 eteenpäin, sekä tulivuorenpurkaukset vuodesta 1964 eteenpäin. Taka-ajatuksena näille aiheille oli josko saisin tuotettua oppikirjamaiset ”hasardirajat” litosfäärilaattojen reunoille. Kuvan 2 karttani onnistui tässä melko hyvin, koska sain siitä hirvittäviä flashbackkejä pääsykokeeseen valmistautumisen ajoilta, jolloin poltin kyseisen hasardikartan verkkokalvoilleni. Näkyvin ero maanjäristyskartoissa oli Euraasian ja Afrikan olemattomat yli 8 mg:n maanjäristykset. Muuten 6 magnitudin ja 8 magnitudin (kuva 1) kartoissa ei ollut juurikaan muuta näkyvää eroa kuin tapausten lukumäärien erot. Havaittavissa olivat aktiivisimmat järistysalueet, kuten Japani ja Kaakkois-Aasia.

kk6 yli 6 mg
Kuva 2. Yli 6 mg maanjäristykset
kk6 tulivuorenpurkaukset
Kuva 3. Tulivuorenpurkaukset

Tulivuorenpurkauskarttani (kuva3) tarkoitus oli antaa vertailukohde maanjäristyskartoilleni, koska molempien hasardien aktiivisimmat alueet ovat pitkälti samat. Vuosiluvulla 1964 ei ollut minulle erityistä painoarvoa, mutta se oli tilastotiedoissa uusimpana vaihtoehtona joten sillä mentiin. Kartta näyttää luontevalta kiitos tulivuorenmuotoisten merkkien, vaikka osa merkeistä onkin tummempia kuin toiset. Yritin tehdä kartat selkeiksi ja samanlaisiksi tyylikkäillä merkeillä, mutta MapInfo ei vaihteeksi totellut auktoriteettiani ja päätti alkaa kettuilemaan minulle (vertaa karttakuvien 1 ja 2 kuviot). Yritin korjata asian osaamallani tavalla, mutta jostain syystä kuviot eivät muuttuneet. Koneiden kapina ja niin edelleen…

plates
Kuva 4. Litosfäärilaataat (Earth Science Teachers’ Association)

Halusin käyttää litosfäärilaattakarttana Globus- kirjasarjan kuvaa aiheesta, mutta blogeja selailtuani päädyin käyttämään Leila Soinion löytämää karttakuvaa (kuva 4), koska se oli selkeä oppikirjamainen kuva. Kartan törmäysvyöhykkeet erottuivat myös omien kattojeni hasardiesiintymillä. Pauliina Hongisto, jonka kartta-aiheet olivat pitkälti samat kuin minulla, selitti järkevästi miten tämän kaltaisten hasardien tulkinnassa laattatektoniikan perusidea olisi hyvä olla hallussa, jotta opetettava ymmärtäisi esimerkiksi maanjäristysten syntymisen.

Karttani eivät taaskaan olleet kovinkaan eroottisia maantieteen näkökulmasta, mutta silti niistä erottui litosfäärilaattojen merkitys hasardien alueellisessa sijoittumisessa. Kurssikerta itsessään oli yksi mukavimmista, koska pisteaineiston suhteen MapInfo toimii yllättävän hyvin, uskaltaisinko peräti sanoa loogisesti.

Lähteet

Hongisto Pauliina. (2015). PAK à la Pauliina. <https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/2015/03/12/kurssikerta-6-gepsia-ja-hasardeja/> Luettu 14.3.2015.

Litosfäärilaatat. Earth Science Teachers’ Association. <http://www.esta-uk.net/jesei/platerid/plates.jpg> Luettu 14.3.2015.

Soinio Leila. (2015). Leilan paikkatietopulinaa. <https://blogs.helsinki.fi/lsoinio/2015/03/03/kurssikerta-6-geepeeassaa-ja-luonnonhasardeja/> Luettu 14.3.2015.