Kurssikerta 2 ja kahden muuttujan koropleettikartat (artikkelianalyysi)

Toisella kurssikerralla oli kartan laatimisen lisäksi viikkoverkkotehtävänä lukea Anna Leonowiczin artikkeli ”Two variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” ja laatia tekstistä pieni sisällönanalyysi ja blogiteksti.

Artikkelissan Leonowicz käsittelee yksi- ja kaksiteemaisia koropleettikarttoja ja niiden toimivuutta kartografisen viestinnän välineenä tiedon esittämisessä. Artikkelissa Leonowicz valaisee, että yhden muuttujan koropleettikartoilla helppo esittää alueellista jakautumista. Muuttujien riippuvuussuhteiden esittäminen on usealla erillisellä kartalla vaikeaa. Hän tutkii artikkelissa kahden muuttujan koropleettikarttan toimivuutta. Kahden muuttujan koropleettikartassa tarkastellaan kahta erillistä ilmiötä samaan aikaan samalla kartalla.

 Tiedon luokittelu on kartan kuin kartan, mutta erityisesti kahden muuttujan koropleettikartan laadinnassa olennaista, koska muuttujia on kaksi. Onkin suositeltavaa pyrkiä pitäytymään pienessä luokkamäärässä. Esim. kolme luokkaa molemmilla muuttujilla synnyttää 3×3 matriisin joka tarkoittaa siis jo yhdeksää kokonaisluokkaa. Koska päällekkäisen kahden teeman koropleettikarttan on tarkoitus esittää kahden muuttujan suhdetta, on olennaista luokkarajoja valitessa varmistaa, että aineiston muuttujien välillä on korrelaatiota ja, että valitut luokkarajat tukevat esitystä. Aineisto jakautuu kahteen ryhmään:

  1. ryhmä jossa kahden muuttujan välillä on selkeä lineaarinen korrelaatio
  2. ryhmä, jonne päättyvät poikkeavat havainnot (positiiviset ja negatiiviset)
luokkavali

Aineiston luokittelu. Lineaarinen korrelaatio valkoisissa ruuduissa. Positiiviset ja negatiiviset poikkeushavainnot

 

Värijaottelu on kartan ymmärtämisen helpottamiseksi tärkeä suunnitella tarkoin. Artikkelissa esitetään legendamatriisiin molemmille muuttujille omaa väriä joiden värisävyjen eri intensiteetit erottavat luokat toisistaan. Esimerkkinä esitetään J. R. Eytonin väripaletti. Varoittavana esimerkkinä esitetään myös U.S. Bureau of Censuksen väripaletteja, joiden keskeisimmäksi ongelmaksi nostetaan liian useat luokat. 4×4 paletti tuottaa jo 16 eri värisävyä!

 

varit

Enemmän ja vähemmän toimivia väriteemoja kaksiosaiselle koropleettikartalle. A.) J.R. Eyton (1984). B) US Bureau of Census

 

Artikkelissa esitellään myös pieni ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoille tehty koe, jossa vertailtiin yhden- ja kahden muuttujan koropleettikarttojen toimivuutta tiedonvälittämisessä. Kokeen tulos on sama kuin artikkelin yhteenveto:, yhden muuttujan koropleettikartat ovat helppolukuisia ja niillä on hyvä esittää alueellista levinneisyyttä/hajontaa. Kahden muuttujan koropleettiteemakartat ovat vaikeatajuisempia, mutta soveltuvat paremmin muuttujien välisen suhteen esittelyyn. Kahden muuttujan teemakartat vaativat myös kartanlaatijalta paljon taitoa ja erityistä huolellisuutta luokittelussa ja värien valinnassa.

Mielestäni tekniikassa on mahdollisuutensa, mutta sen saa kanssa olla tarkkana. Mielestäni kahden muuttujan alueellista jakautumista ja niiden suhdetta kuvaa parhaiten yhdistelmäkartta. Esimerkiksi artikkelin liitteenä on kartta, jossa kuvaillaan Varsovaa ympäröivällä alueella kahden muuttujan (alle 18-vuotiaiden osuuus ja maalla-asuvien osuuus väestöstä) levinneisyyttää. Kutakin kuvataan ensiksi pienillä yhden muuttujan erilliskartoilla ja lopuksi kolmannella muuttujien suhdetta kuvaavalla isommalla kahden muuttujan kartalla. Kaikki kolme karttaa on kuitenkin koottu legendoineen yhdeksi koropleettikarttaesitykseksi.

Lähteet:

Leonowicz, A (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija (42) pp. 33–37.

Eyton J. R. (1984). Complementary-color, two-variable maps.
Annals of the Association of American Geographers. 74(3).
477–490.

Ruikkalan PAK-blogi 2015, Toni Ruikkala <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/> Luettu 3.2.2015

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *