Viikko 4. Tiedon esittäminen ruututeemakartalla

Neljännellä kurssikerralla tutustuimme ruutukarttojen tekemiseen ja tiedon esittämiseen niiden avulla käyttäen edelleen nyt jo tutuksi tullutta rakasta QGIS:iä. Harjoittelimme myös rasteriaineiston operointia sekä digitointia rasterikartan avulla, joka kuitenkin oli taustatyötä ensi viikkoa varten. Olen tähän asti tunneilla vain seurannut perässä sitä, mitä opettaja tekee. Puhuimme Venlan kanssa siitä, kuinka tällä tavalla ei toisaalta tunnu sen syvemmin ymmärtävän tekemäänsä. Olenkin huomannut oppineeni läpikäydyt asiat paremmin, kun olen aloittanut jokaisen kartan tekemisen aiemmillakin viikoilla kotona alusta. Tästä puhui Arttukin tunnilla, ja tämänkertaiset täällä blogissa julkaistavat kartat jäivätkin kotiläksyksi.

Yritän aina tehdä kartat ensin ilman ohjeita, mikä on osoittautunut tehokkaaksi oppimismuodoksi virheineen ja onnistumisineen. Nytkin ruutukarttojen tekeminen onnistui niin helposti, että epäilen tehneeni jotain väärin. Viime viikolla blogitekstiäni kirjoittaessani pohdin sitä, kuinka sopivan luokkajakotavan valitsemisen perusteet ovat jääneet minulle hieman epäselviksi. Tällä viikolla Arttu kuitenkin ehti kertoa asiasta ennen kuin ehdin kysyä siitä. Arttu sanoi, että Equal count -kvantiilien käyttäminen usein vääristää aineistoa ja sopii vain sellaisiin tilanteisiin, joissa aineistossa on eri suuruisia havaintoja suurin piirtein saman verran. Natural breaks -luokkajako taas etsii aineistosta luonnollisia katkoskohtia. Melkein kaikkien tällä kurssilla käyttämieni aineistojen jakaumat ovat olleet erittäin vinoja, ja nyt viisastuneena tekisinkin ensimmäisellä kerralla tekemäni väestöntiheyskartan hieman eri valinnoilla.

Ruututeemakartta Helsingin seudusta

Tunnilla puhuimme siitä, kuinka absoluuttisten arvojen esittäminen kartalla on usein ongelmallista, varsinkin jos kyseessä on muuttuja, joka tulisi suhteuttaa toiseen muuttujaan. Kuten Stella Syrjänen (2024) blogissaan kirjoittaakin, arvot tulisi esittää suhteellisina, jotta eri alueiden vertailu toisiinsa onnistuisi. Venla Punkka (2024) kirjoittaakin blogissaan siitä, kuinka erilaiselta ilmiö näyttää absoluuttisina arvoina kuvattuna verrattuna suhteellisilla arvoilla kuvattuna. Yritin pohtia, millaista ilmiötä voisi esittää absoluuttisilla arvoilla ja mieleeni tuli ainakin lämpötila. Tässä karttatehtävässä päädyin esittämään muun kuin suomenkielisten asukkaiden osuuden väestöstä Helsingin seudulla. (Itse asiassa en ole varma, onko se sittenkin muun kuin suomen- tai ruotsinkielisten osuus, koska attribuuttitaulukon kyseisen sarakkeen nimeä ei oikein pystynyt tulkitsemaan.) Suhteellisen luvun sain, kun loin attribuuttitaulukkoon uuden sarakkeen jo tutuksi käyneellä toiminnolla jakaen ruudun muunkielisen väestön määrän ruudun kokonaisasukasmäärällä kertoen sen vielä sadalla saadakseni suoraan prosenttiluvun.

Päädyin tekemään kolme karttaa, kunkin eri kokoisilla ruuduilla. Halusin vertailla sitä, kuinka sama ilmiö esittäytyy erilaisena kartalla mittakaavan muuttuessa. Yhdeksi ruutukooksi valitsin 1000m x 1000m (kuva 1), sillä monia väestöön liittyviä ilmiöitä kuvataan usein suhteutettuna neliökilometriin. Toiseksi ruutukooksi valitsin 500m x 500m (kuva 2), sillä halusin kokeilla edellistä tarkempaa esitystapaa. Kolmanneksi ruutukooksi valitsin 2000m x 2000m (kuva 3), koska halusin tarkastella neliökilometriä suurempaa esitystapaa. Piirsin ruudukot ensimmäisen piirtämäni ruudukon reunoja mukaillen, jotta niistä tulisi mahdollisimman vertailukelpoiset keskenään. Kahdesta pienemmästä ruudukosta tuli täysin samankokoiset, mutta isoin ruudukko on hieman leveämpi oikealta reunalta. Uskon kuitenkin, että ne silti jokseenkin hyvin kelpaavat vertailuun. Heini Tolvanen (2024) kirjoittaa blogissaan innostuneensa vertailemaan kartoilla absoluuttisten ja suhteellisten arvojen esittämisen eroja. Näin jälkikäteen pohdin, että se olisi omalla kohdallanikin tuonut mielekästä syvyyttä analyysiin.

Kuva 1. Muun kuin suomenkielisten osuus väestöstä (%) per neliökilometri Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa.

Kuva 2. Muun kuin suomenkielisten osuus väestöstä (%) 500m x 500m kokoisilla ruuduilla Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa.

Kuva 3. Muun kuin suomenkielisten osuus väestöstä (%) 2km x 2km kokoisilla ruuduilla Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa.

Visuaalisesti omaa silmääni miellyttää eniten kuvan 3 kartta. Suuremmat ruudut tekevät kartasta helpommin luettavan, ja sain karttaan lisättyä myös bufferoidut kuntien nimet, mikä helpottaa kartan hahmottamista. Nyt kuitenkin huomasin, että nimet ovat epähuomiossa hypänneet vääriin paikkoihin, kuin mihin ne alun perin sijoitin tehden kartasta hieman epäselvemmän. No, kuvien 1 ja 2 kartoista nimet puuttuvat, sillä ne hankaloittivat mielestäni kartan lukemista. Kuntien nimet kuitenkin lisäisivät kartan informaatioarvoa, sillä ilman niitä lukijan voi olla hankala hahmottaa kartan sijaintia ja täten asettaa kartalla esitettävä ilmiö minkäänlaiseen kontekstiin. Nyt lukija näkee, että jonkinlaiset rajat kartalla on esitetty, mutta hän ei tiedä mitä ne rajat ovat. Heini (2024) pohtii blogissaan omien karttojensa luettavuutta haittaavan sisäisten kuntarajojen puuttuminen, ja ilman niitä ilmiön paikantaminen tosiaan hankaloitunee entisestään.

Kuvan 2 kartta ei mielestäni visuaalisesti toimi. Ruudut ovat liian pieniä kuvattavan alueen kokoon nähden, enkä näe, että olisi edes mielekästä esittää ilmiö tässä tapauksessa niin pienillä ruuduilla. Kuvan 3 kartta toisaalta saattaa yleistää ilmiötä liikaa, joten kuvan 1 kartta perinteisten neliökilometrin kokoisine ruutuineen lienee paras. Pienempien ruutujen tai oikeastaan koko ruututeemakartan hyvä puoli on kuitenkin siinä, että sillä pystyy esittämään alueen sisäisiä vaihteluja. Jos esimerkiksi vertaa kartan 3 jotakin ruutua kartan 2 samassa kohtaa sijaitseviin ruutuihin, huomataan todellisuudessa vaihtelun olevan suurempaa kuin mitä karkeammalla mittakaavalla näyttää. Koropleettiteemakartta myös yleistäisi ilmiötä alueellisesti enemmän, sillä se ei ilmentäisi alueen sisäisiä eroja. Ehkä on vain makukysymys, haluaako käyttää ruututeemakarttaa vai koropleettikarttaa. Pisteteemakartalla saman ilmiön voisi esittää kasvattamalla pistekokoa, mutta se voisi tuottaa sekavamman ja visuaalisesti epämiellyttävämmän sekä vaikeammin luettavan lopputuloksen. Jos haluttaisiin kuitenkin painottaa sijaintia ruudun sisällä, pistekartta olisi hyvä tarkoitukseen.

Ruututeemakartta hyvin tehtynä on mielestäni ihan hyvin luettavissa. Ainakin oma silmäni on kuitenkin tottunut enemmän esimerkiksi koropleettikarttoihin, ja vierastaa symmetrisiä samankokoisia ruutuja hieman. Laura Siltala (2024) kirjoittaakin blogissaan, kuinka lienee hyödyllistä, jos kartan lukijalla on kokemusta ruututeemakarttojen lukemisesta: Laura kirjoittaa hyvin, että tällöin “sitä ihmettelee vähemmän ja lukee enemmän”. Ruututeemakartalla voi myöskin järkevästi esittää vain yhden muuttujan kerralla, tai kartasta tulisi mahdollisesti epäselvä. Tekemäni ruututeemakartan pohjana on käytetty pistetietokantaa rakennuksista, joihin on liitetty muuta tietoa. Ruututeemakartassa menetetään esitetyn tiedon tarkka sijainti, jota ei toisaalta mielestäni olisi edes mielekästä säilyttää. Kartat yleistävät kuvattavaa ilmiötä aina, mutta se on toisaalta usein hyväksikin ilmiön ymmärtämisen kannalta.

Ilman mitään muita taustatietoja karttoja voi olla mielestäni hankala tulkita. En osaisi esittää kartoilla kuvatun ilmiön syitä pelkän kartan pohjalta. Kartta (kuva 1) kertoo minulle muunkielisten prosentuaalisen osuuden neliökilometrillä muttei mitään siitä, miksi näin on. Jos kartan lukijalla on ennakkotietoa pääkaupunkiseudusta ja sen alueista, voisi hän saada kartasta enemmän irti. Nyt kartasta voisi kuitenkin päätellä esimerkiksi mahdollisia maahanmuuttajakeskittymien sijainteja. Jos alueella on paljon maahanmuuttajia, siellä on todennäköisesti paljon muunkielistä väestöäkin. Minusta on myös mielenkiintoista, kuinka eri kokoiset ruudut muuttavat muunkielisten suhteellista määrää. Kuvien 1 ja 2 kartoissa on myös ruutuja, joissa muunkielisten määrä on 100 %. Se antaa jo pelkkinä lukuinakin hyvin erilaisen kuvan kuin kuvan 3 kartan suurin prosenttimäärä 66 %. Niin kuin Stella (2024) kirjoittaakin, ”ruuduista voidaan käytännössä tehdä minkä kokoisia tahansa ja ruutujen koon muuttamisella voidaan muokata tuloksia”. Kartan voi tosiaankin saada näyttämään miltä tahansa, ja siksi kartan tekijällä onkin aina suuri vastuu.

Rasteriaineistoja ja digitointia

Kurssikerran toisella puoliskolla operoimme rasteriaineistojen kanssa. Sampo Väätäjä (2024) kirjoittaa blogissaan, että ei ymmärtänyt rasteriaineistojen toimintaperiaatteita täysin. Minullekin jäi jokseenkin samat fiilikset. Luulen sen osittain johtuvan siitä, että tähän asti olemme työskennelleet oikeastaan vain vektoriaineistojen parissa. Uskon rasteriaineistojenkin käyvän tutummiksi seuraavien kertojen kuluessa. Teimme Hillshade-rinnevarjostuksen karttaamme, ja omani näytti verrattuna muiden karttoihin todella vaalealta, joten ehdin jo hermoilemaan hieman. Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin kunnossa, ja se on vain asetuksista kiinni.

Kuva 4. Pornaisten keskusta digitoituna osittain.

Pääsimme kurssikerran lopuksi vielä digitoinnin pariin. Digitointi on tullut tutuksi jo syksyllä Corel Draw -ohjelman parissa. Mielestäni QGIS:illä digitoiminen on paljon karkeampaa ja tönkömpää kuin Corel Draw:lla digitoiminen, ja teiden piirtäminen ja talojen klikkailu alkoi pian jo ärsyttääkin minua. Sampo (2024) oli digitoinut myös järvet karttaansa, koska oli halunnut kokeilla myös polygonien digitointia. Minustakin voisi olla kivaa kokeilla polygonien digitointia, niin kuin Heinikin (2024) blogissaan kirjoittaa. Kuva 4 esittää tällä kerralla tekemääni aikaansaannosta. Vaikka tiesin tallentaneeni kaikki layerit ja projektin oikein, oli minun silti heti testattava, sainko projektin aukaistua siten, että kaikki oli tallella. Huokaisin helpotuksesta, sillä en todellakaan olisi halunnut joutua digitoimaan taloja uudelleen.

Lähteet

Punkka, V. (2024) 4. viikko – Ruututeemakarttoja ja yllättävän väkirikas Pornaisten kunta. vpunkka’s blog. https://blogs.helsinki.fi/vpunkka/2024/02/24/4-viikko-ruututeemakarttoja-ja-yllattavan-vakirikas-pornaisten-kunta/

Siltala, L. (2024) Neljäs kurssikerta. Lauran blogi. Viitattu 8.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/lesiltal/2024/02/07/neljas-kurssikerta/

Syrjänen, S. (2024) 4 viikko, Ruututeemakartta. Stella’s blog. Viitattu 6.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/stellasy/2024/02/06/4-viikko-ruututeemakartta/

Tolvanen, H. (2024) Neljäs viikko – Ruutukarttoja ja nivelvaurioita aiheuttavaa näpertämistä (eli digitointia). Tuloksia ja ihmettelyä Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssilta. Viitattu 8.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/heinitol/2024/02/neljasviikko/

Väätäjä, S. (2024) Neljäs kurssikerta (6.2.2024). Sampon blogi. Viitattu 8.2.2024.  https://blogs.helsinki.fi/vsampo/2024/02/06/neljas-kurssikerta-6-2-2024/