Toisella kurssikerralla sukelsimme tarkemmin erilaisiin paikkatiedon ja datan lähteisiin. Erityisesti INSPIRE-direktiivin myötä paikkatietoaineiston tuottamisessa on tapahtunut suuri muutos ja nykyään kaikki julkisen sektorin ja julkisin varoin tuotettu paikkatietoaineisto tulee olla avoimesti yhteiskäytettävissä.
Tämä on tuonut tarjolle paljon erilaista tietoaineistoa ja tutkimusaineistoa, joita kuka tahansa voi paikkatieto-ohjelmiston avulla hyödyntää kaupallisiin ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Kurssikerralla testasimmekin käytännössä Tilastokeskuksen WFS-rajapintahakua (Web Feature Service), joka tuo valitun aineiston ominaisuustietoineen paikkatieto-ohjelmaan. Tiedon hakeminen ei vaadi kuin tiedontarjoajan rajapintaosoitteen syöttämistä QGIS-ohjelmaan ja sekunnissa nähtävillä on valtava määrän paikkatietoaineistoa. Aineisto toimii aivan samoin, kun tieto olisi rajapinnan sijaan omalla koneella, ja tätä tietoa voi sitten katsella tai ladata omalla koneelle jatkojalostamista varten.
Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsinkin paikkatietoaineisto koostuu katseltavan karttatason lisäksi ominaisuustiedoista, ja paikkatieto-ohjelmassa keskeistä on tämän aineiston käsittely ja analysointi. Kurssikerralla testailimmekin lisää QGISin tarjoamia aineiston rajaamiseen soveltuvia valintatyökaluja ja paikkatietokyselyitä.
Tein oman yksinkertaisen paikkatietokyselyn hakemalla Suomen kuntia koskevasta tietokannasta kaikki kunnat, joiden nimet täyttivät hakuehdot Helsinki, Espoo tai Vantaa (kuva 1). Ohjelmisto taipuu paljon monimutkaisempiinkin hakulausekkeisiin, mutta tällä sain jo hyvin havainnollistettua, millä eri tavoilla tietokannasta voi hakea haluttua joukkoa kohteita tarkasteluun. QGIS-ohjelmisto tuo hakuehdot täyttävät kohteet tarkasteluun ja ne voi siitä edelleen tallentaa uudeksi tietokannaksi, jonka kanssa jatkaa työskentelyä.
Kurssikerran toisena harjoituksena tutustuimme lisää ohjelman laskuominaisuuksiin ja samalla vertailimme, miten kahden eri projektion/koordinaatiston – ETRS89-TM35FIN ja Mercatorin oikeakulmaisen lieriöprojektion – käyttö vaikuttaa kartalla esitettävien kohteiden pinta-alaa (kuva 2). Projektion pinta-alaan aiheuttamat vääristymät ovat sinänsä erittäin mielenkiintoinen vertailukohde, koska pinta-ala on usein juuri se tekijä johon eri muuttujia suhteutetaan.
Syy eri projektioiden synnyttämiin pinta-ala eroihin löytyy niiden erilaisista projisointi tavoista. Mercatorin projektio on oikeakulmainen lieriöprojektio, jossa projektion tarkin kohta eli sivuamislinja kulkee päiväntasaajaa pitkin. Projektiossa kartalla esitetyt suunnat pitävät paikkansa, mutta esitettyjen kohteiden pinta-ala ja etäisyys vääristyy erityisesti, mitä lähemmäs mennään napa-alueita. Tomi Kiviluoma (2020) oli omassa blogissaan laittanut merkille myös tämän ja mainitsee osuvasti, että Mercatorin projektio aiheuttaa juurikin pohjois-etelä -suuntaista vyöhykkeistä alojen vääristymää.
ETRS89-TM35FIN-projektio on sen sijaan tuotettu poikittaisasentoisella lieriöprojektiolla (Transverse Mercator), jonka sivuamislinja kulkee 27° pituuspiiriä pitkin. Sivuamiskohdassa projektion tieto on tarkemmillaan, ja siitä loitontuessa vääristymä kasvaa. Tämä tasokoordinaatisto vääristääkin Suomen pinta-aloja hyvin vähän ja on siitä syystä Suomessa yleisimmin käytettävä järjestelmä.
Tein vielä itsenäisenä harjoituksena vastaavanlaisen vertailun ETRS89-TM35FIN-projektion ja Robinsonin-projektion välillä (kuva 3).
Robinsonin projektio ei ole oikeapintainen eikä oikeakulmainen projektio vaan kompromissi niiden välillä, ja siinä virheet pinta-alojen ja kulmien suhteen on pyritty saamaan mahdollisimman pieniksi. Myös tässä projektiossa on havaittavissa vääristymän kasvua, mitä lähemmäs napa-alueita siirrytään, mutta Mercatorin projektioon nähden vääristymät ovat prosentuaalisesti huomattavasti pienempiä.
Pinta-ala voi siis vaihdella suurestikin eri projektioiden välillä. Erilaisten projektioiden vertailu muistuttikin hyvin taas mieleen sen, miten helposti tahallaan tai huolimattomuuttaan kartan tekijä voi valinnoillaan vääristää tietoa ja johtaa harhaan. Myös Tomi Kiviluoma (2020) totesi blogikirjoituksessaan tästäkin osuvasti, että kartografisista valinnoista johtuvien vääristymien ja yleistyksien käytännön ymmärtäminen onkin maantieteellisen ajattelun kehittymisen kannalta keskeistä. Olen samaa mieltä, että on tärkeää muistaa, kuinka paljon myös projektiolla on merkitystä kartan luettavuuteen ja luotettavuuteen.
Lähteet:
Kiviluoma, T. (2020). Tietokantoja, tykytystä ja toiveita tulevasta. Viittauspäivä 26.1.2020. <https://blogs.helsinki.fi/tomingeoblogi/2020/01/24/tietokantoja-tykytysta-ja-toiveita-tulevasta/>
3 Replies to “Dataa rajapinnasta kartalle”