Harjoitus 4. Ruotsinkielisiä ruutuja ja rastereita -sekä hieman tulevan bufferoinnin aineiston valmistelua
Neljännellä kurssikerralla harjoittelimme ruutuaineiston käyttöä ja loimme QGISissä rasterikartan, opimme tuottamaan uutta tietoa tietokantaan maantieteellisiä kohteita hyödyntämällä ja tutustuimme pistemuotoisiin aineistoihin, sekä opettelimme piirtämään QGISissä.
Ensimmäisessä tehtävässä tarkastelimme pääkaupunkiseudun väestötietoja rasteriaineistossa, aineistona väestötietokanta.
Tehtävä aloitettiin valmiiden aineistojen tuomisella ja ruudukon luomisella QGISissä. Erinäisten vaikeuksien jälkeen sain vihdoin muodostettua ruudukon ja trimmattua sen niin, että jäljellä olivat vain rakennuksia sisältävät ruudut. Ensimmäisessä yrityksessäni nimittäin unohdin innoissani koko trimmaamisen ennen tietojen tuontia kartalle (kuva 1.).
Ei kun uusiksi.
Kuva 1. Yritys nro 1. Ruotsinkielisten määrät pääkaupunkiseudulla rasteriaineistossa ennen ruutujen karsimista (kuvakaappaus)
Ruutujen kooksi vinkattiin määrittelemään 1000 x 1000 m. Pienet ruudut saattaisivat jumittaa koneen valtavan laskutoimitusmassan takia, ja kokeillessani hieman pienempää ruutukokoa (500 x 500m) huomasin myös, että kartan visuaalinen ja informatiivinen ilme kärsi: kilometrin ruudut olivat helpommin ja miellyttävämmin tarkasteltavissa. Tämän seikan toi esille blogissaan myös Minna Soittila, joka totesi kartasta tulevan sekavan eikä informaatioarvokaan ollut etukäteisoletuksen mukainen. Hieman yllättäen tiheämpi ei aina tuokaan lisäarvoa.
Valitsin tarkastelun kohteeksi kartassani ruotsinkielisten määrän pääkaupunkiseudulla. Ruudukko oli helppo muodostaa pääkaupunkiseudun väestötietokannasta tuotujen rakennustietojen päälle, jossa väestötiedot ovat rakennuksien tarkkuudella. Tämän jälkeen tyhjät ruudut (tällä kertaa) poistettiin Spatial Queryllä, eli jäljelle jäivät vain tietoa sisältävät ruudut. Tämä sujuvoittaa laskutoimituksia, kun tyhjiä ruutuja ei tarvitse käsitellä. Ruudukko ja karsimalla väestötiedoista saatu ruotsinkielisten määrä liitettiin yhteen Join attributes by location -toiminnolla, jolloin saatiin aikaiseksi rasterimuotoinen tietokanta.
Layer Properties -työkalulla pystyi säätämään sopivan ulkoasun. Graduated ja Quantile (Equal Count) toimivat parhaiten tuoden selkeimmät erot ja korostaen alueet sopivasti. Muilla määritteillä kartan ulkoasu jäi melko pliisuksi ja mitäänsanomattomaksi, jolloin informatiivisuus kärsi.
Valmiin kartan tulos oli aika lailla etukäteistuntumani mukainen: suurimmat ruotsinkielisten asuinalueet sijaitsivat Kauniaisissa, Etelä-Espoossa, Helsingin kantakaupungissa ja Itä-Helsingissä linjalla Kulosaari-Laajasalo-Tammisalo-Marjaniemi-Vuosaari.
Yllättäen kuitenkin vahvasti ruotsinkieliseksi tiedetyltä, Helsingin Sipoolta valtaamalta alueelta ei näyttänyt löytyvän kovin suurta ruotsinkielisten määrää. Tämä paljastikin kartan ”heikkouden”: karttaa tarkastellessa syntyy mielikuva siitä, että Sipoon ruotsinkielisten osuus olisi pieni. Kartassa kuitenkin tarkastellaan ruotsinkielisten absoluuttista määrää, ei muuhun väestöön suhteutettua, jolloin Sipoon pieni kokonaisväestömäärä antaa koko väestömäärään suhteutettua, esimerkiksi prosenttimäärää, pienemmän kuvan ruotsinkielisten osuudesta. (kartta 1). Toisaalta valmista karttaa katsoessa useita ruotsinkielisiä sisältävät alueet antavat helposti vaikutelman valtavasta ruotsinkielisten osuudesta, joka ei pidä paikkaansa, sillä attribuuttitaulun mukaan suurimmankin määrän ruudut sisälsivät yleensä kymmenissä-sadoissa laskettavan määrän, ja vain viidessä ruudussa ylittyi tuhat ruotsinkielistä asukasta. Lisäksi nämä alueet sijaitsivat tiheimmin asutuilla alueilla. Ainoaksi keinoksi jäi kartan otsikossa ja legendassa sen seikan korostaminen, että kyseessä ovat tosiaan ruotsinkielisten asukkaiden kappalemäärät. Tässä tapauksessa informatiivisuus voisi puoltaa ennemmin koko väestömäärään suhteutettujen kuin absoluuttisten arvojen käyttöä.
Kokeilin vielä ratkaista tilannetta erilaisilla luokitteluilla Properties -toiminnossa, mutta myös muut vaihtoehdot tuntuivat jäävän huonoiksi.
Visuaaliselta kannalta ruutujen ääriviivojen poistaminen toimi mielestäni hyvin: kartasta tuli silmälle huomattavasti miellyttävämpi, ja itse asia pääsi paremmin esille, kun huomio ei kiinnity ruudukon viivoihin. Kuntarajojen, rantaviivan ja vesistöjen nostaminen ruutujen päälle auttoi hahmottamaan tihentymien sijaintia.
Kartta 1. Valmis kartta ruotsinkielisten määrästä pääkaupunkiseudulla.
Esimakua Pornaisista
Seuraavaa harjoitusta eli bufferointia varten tutustuimme Pornaisten alueen karttoihin. Latasimme valmiista aineistosta rinnevalovarjostuksen ja korkeuskäyrästöä (kuvat 2 ja 3).
Kuva 2. Rinnevalovarjostus Pornainen (kuvakaappaus).
Kuva 3. Korkeuskäyrien korostaminen värillä tuotti esteettisen kartan. Pornainen (kuvakaappaus).
Harjoittelimme erilaisien ominaisuuksien säätämistä rasterin DEM-toiminnolla.
Kolmanneksi harjoitukseksi kokeilimme itse piirtämistä QGISissä, joka oli yllättävän helppoa. Uuden vektoritason luotua pystyi määrittämään piirsikö pisteitä, viivoja vai polygoneja, ja digitoimme rajatun alueen (Pornaisten rajaus) tiet ja asuinrakennukset (kuva 4). Myös peltoja ja vesistöjä sai yrittää. Seuraavaksi pääsemmekin sitten bufferoimaan vaikutusalueita.
Kuva 4. Pornaisten digitointia (kuvakaappaus).
Viitteet:
Minna Soittila http://blogs.helsinki.fi/soittila / viitattu 20.2.2018