Month: February 2016

Tämän harjoituksen kartta kuvaa Suomen valuma-alueita sekä järvisyysprosenttia. Tarkoituksena on kuvata valuma-alueiden tulvaherkkyyttä. Tulvaindeksi laskettiin jakamalla keskiylivirtaama keskialivirtaamalla. Näiden tietojen perusteella laaditiin koropleettiteemakartta, johon lisättiin järvisyysprosentin pylväsdiagrammit. (Opetusmonisteet: Harjoitus3_2016. Paikkatiedon hankinta ja kartografia.)

Kartta vahvistaa nopealla yleissilmäyksellä yleissivistykseen kuuluvan tiedon Keski-Pohjanmaan tulva-alueista sekä Peräpohjolan ja Pohjois-
Pohjanmaan jokien tulvahuipuista (Kemijoki ja Iijoki). Myös Vaasan alueella sekä Lounais-Suomen ja läntisen Uudenmaan tulvahuipuista kartta antaa selkeän kuvan.

Yllättävä havainto on se, että Lounais-Suomen ja läntisen Uudenmaan joet ovat sen mukaan yhtä tulvaherkällä alueella kuin Keski-Pohjanmaan joet. Mediassa keskitytään luonnollisesti Pohjanmaan tulviin, koska ne ovat laaja-alaisia, esiintyvät alavalla maalla ja aiheuttavat usein huomattavaa vahinkoa. Tulvien määrä lisääntyy koko ajan ja ne johtuvat yhä enenevissä määrin maan kohoamisesta sekä siitä, että maa kohoaa lännessä nopeammin kuin idässä, mikä puolestaan hidastaa jokien virtaamaa ja kasvattaa tulvariskiä entisestään. Maan kohoamisesta puhuu blogissaan myös Anne Raatikainen-Ahokas: https://blogs.helsinki.fi/anneraat/

Kartta esittää keskisen ja kaakkoisen Suomen runsasjärviseksi, mutta
esille nousevat Satakunta ja Pohjois-Pohjanmaan itäosa sekä Kainuu.

Maallikon silmin koko karttaa voisi pohtia siitä näkökulmasta, miten
valuma-alueiden runsasvetisyys vaikuttaa tulva-alueisin, mutta mielenkiintoista olisi tarkastella lisäksi lukemia siitä, kuinka paljon maa nousee milläkin alueella ja kuinka paljon se on vaikuttanut pitkällä aikavälillä tulvien esiintymiseen. Erityisesti Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla taloja on silmämääräisesti rakennettu erittäin lähelle jokien penkereitä ja olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka usein ja kuinka laajoja tulvia esiintyi joen penkereille rakennettujen talojen rakennusvuosina ja kuinka tilanne on muuttunut pitkällä aikavälillä, esimerkiksi vuosina 1900 – 2015.

Oheisen kartan mittakaava on jäänyt epähuomiossa väärän kokoiseksi, koska jätin epähuomiossa siihen liityvän rastin poistamatta.

Lähteet:

Harjoitus 3: Dataa tietokantoihin. Kevät 2016. Viikko 5. Paikkatiedon hankinta ja kartografia. MapInfo-harjoitukset. Helsingin Yliopisto. Maantieteen laitos
Kenno P. et al: (2012): Joka kodin karttakirja. Otava. Helsinki.
Raatikainen-Ahokas, A. (2016): Blogi. Kurssikerta 3. https://blogs.helsinki.fi/anneraat/. Verta ja timantteja Afrikassa. Luettu 14.2.2016

Tunnilla tehtävässä harjoituksessa tarkasteltiin Afrikan valtioiden alueella sijaitsevia timantti- ja öljykenttiä sekä valtioissa esiintyviä konfliktialueita. Jos tietokannoissa esiintyy tietoa allaolevista muuttujista, voi niistä päätellä konfliktien syntyjen syitä, sekä niiden levinneisyyttä ja kestoja.
Konfliktin tapahtumavuosi
Konfliktin laajuus/säde kilometreinä
Timanttikaivosten löytämisvuosi
Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
Öljykenttien löytämisvuosi
Öljykenttien poraamisvuosi
Öljykenttien tuottavuusluokittelu
Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina

Tiedämme yleisesti, että konfliktien ja sotien syntyyn on useita ja
monimutkaisia syitä, jotka ovat kietoutuneet sekaviksi vyyhdeiksi pitkän ajan kuluessa. Perustavanlaatuisena syynä ovat sorto ja siihen johtaneet syyt, jotka perustuvat ja juontavat juurensa usein rahaan ja rajallisiin resursseihin sekä alueelliseen hallintaan. Tietokannan tietojen perusteella voidaan tarkastella esimerkiksi, miten öljykenttien poraamisvuosi ja timanttikaivosten aloitusvuosi sekä kenttien löytämisvuodet korreloivat konfliktien alkamisvuoden kanssa. Lisäksi voidaan tarkastella konfliktien laajuutta ja levinneisyyssädettä em. kenttien läheisyydessä. Näistä tiedoista voidaan päätellä, että halu hallita arvokkaita luonnonvaroja on tuonut paikalle ulkopuolisia valloittajia, kuten kolonisaation aikana tapahtui. Voidaan pohtia myös sitä, missä vaiheessa hyökkääjät katsovat parhaaksi hyökätä paikalle. Oletusarvona olisi timanttikaivosten kaivausten aloitusvuoden jälkeen.

Sisällissodat voivat juontaa juurensa luonnonvarojen epäoikeudenmukaiseen hallintaan esimerkiksi etnisyyden ja heimojäsenyyden perusteella kuten tietyissä Afrikan valtioissa, kuten esimerkiksi Kongossa. Sisällissotien juuret ovat aina syvällä historiassa ja niiden syyt ovat moninaiset, mutta sorto, epäoikeudenmukaisuus, taloudellinen riisto ja alueellinen hallinta ja rajojen läheisyys ovat niistä merkittäviä. Syiden taustoja kartoittaa ja pohtii ansiokkaassa blogissaan Anne Raatikainen-Ahokas (https://blogs.helsinki.fi/anneraat/)

Kyösti Niemelän Helsingin Sanomien artikkelissa (Kyösti Niemelä: Öljyllä köyhäksi – mahtavat luonnonvarat ovat yleensä kirous. Helsingin Sanomat. 10.2.2015 http://www.hs.fi/tiede/a1423456365439#) käsitellään tähän läheisesti liittyvää resurssikirousta. Hän kertoo, että taloustieteilijät ovat jo vuosikymmeniä ihmetelleet sitä, että maat, joilla on paljon luonnonvaroja, menestyvät toistuvasti huonommin kuin maat, joilla ei niitä ole.

Kyseessä on resurssikirous, resource curse. Yksi syy tähän on Hollannin tauti, joka juontaa juurensa siihen, että sieltä löydetty maakaasuesiintymä vahvisti Hollannin valuuttaa niin, että vienti vaikeutui ja maan kokonaisvienti laski. Kehitysmaissa kärsijä on usein maatalous. Kun luonnonvarat ehtyvät tai niistä saatava hinta laskee, teollisuus ei kiri nopeasti takaisin. Toinen mekanismi on epävakaus. Tuotantomäärien ja hintojen epävakaisuus aiheuttaa taloudelle voimakasta aaltoliikettä, mihin yksipuolisella taloudella ei ole olemassa keinoja suojautua tai puskurirahastoja, koska köyhien maiden hallitukset ovat käyttäneet rahat usein saman tien. (Niemelä, 10.2.2015).

Niemelän mukaan kolmas tekijä on luonnonvarojen vaikutus yhteiskunnan instituutioihin. Suurten luonnonvarojen maat osoittautuivat huomattavasti korruptoituneimmaksi kuin muut, mistä mainitsin alussa. Niemelä kertoo: ”Suurten luonnonvarojen maissa rikastutaan usein väärin. Tehokkain tapa rikastua on pääsy osille öljykentästä tai timanttikaivoksesta, mikä taas vaatii poliittisen vallan tavoittelua” sekä painottaa: ”Luonnonvarat innostavat myös sotimaan. Esimerkiksi helposti ryöstettävien timanttien ja sisällissodan syttymisen välillä on osoitettu selkeä yhteys.” Hän lisää: ”Yksi syy saattaa olla se, että mitä enemmän maalla on luonnonvaroja, sitä houkuttelevampaa sissijohtajille on ryhtyä tavoittelemaan rikkauksia aseellisesti.” Tästä mainitsin jo alussa. Luonnonvaroilla maksetaan myös sotimisen, kuten esimerkiksi Liberian ja Kongon demokraattisen tasavallan sisällissodissa. Kun luonnonvarat ehtyvät, kiinnostus ja raha sotimiseen myös vähenee. (Niemelä, 10.2.2015).

Luonnonvarojen hallinta voi siis olla perimmäinen syy konflikteihin, joista mainitsin alussa. Perustavanlaatuinen keino konfliktien välttämiseen on hyvä hallinto ennen sotia. Tämä estää korruptiota, Niemelä kertoo. (Niemelä, 10.2.2015).

Mitä tulee internetkäyttäjien lukumäärään eri vuosina, tiedämme, että yleisesti ottaen avoimuus, lukutaito ja koulutus vähentävät korruptiota ja näköalattomuutta. Lukutaito ja tiedonvälitys auttavat hyvän hallinnon ja talouden kehityksessä, jolloin ihmisille syntyy valintamahdollisuuksia eivätkä he ole täysin alttiita esim. ääriliikkeiden vaikutuksille. Työhypoteesinä tässä tapauksessa voisi olla, että internetyhteydet korreloisivat pitkällä aikavälillä negatiivisesti konfliktien kanssa tai perusteellisemmin tutkittuna se, miten internet-yhteyksien peitto on vaikuttanut mikrotalouteen ja sitä kautta kansantuotteeseen ja konfliktien vähyyteen.

Oheinen kartta annettiin kurssilla opiskelujen tueksi ja liitän sen tähän mukaan, koska useat muutkin ovat tehneet niin, kuten esimerkiksi Matti Fischer (https://blogs.helsinki.fi/mattifis/). Kartasta näkee, että timanttikaivosten esiintymispaikkojen lähellä on esiintynyt konflikteja köyhissä tai sellaisissa valtioissa, joissa varallisuus on jakautunut epäoikeudenmukaisesti kuten Tšadissa, Norsunluurannikolla, Liberiassa, Guineassa, Ghanassa, Kongossa, Kongon Demokraattisessa Tasavallassa, Angolassa sekä hieman Etelä-Afrikassa. Tämä tukee aiemmin käsiteltyjä seikkoja.

 

 

Lähteet:
Fischer, M. (2016): Blogi. Kurssikerta 3. https://blogs.helsinki.fi/mattifis/. Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia, kurssikerta 3. Luettu 28.3.2016.
Niemelä, K. (2015): Öljyllä köyhäksi – mahtavat luonnonvarat ovat yleensä kirous. Helsingin Sanomat. 10.2.2015 http://www.hs.fi/tiede/a1423456365439# . Luettu 8.2.2016.
Raatikainen-Ahokas, A. (2016): Blogi. Kurssikerta 3. https://blogs.helsinki.fi/anneraat/. Verta ja timantteja Afrikassa. Luettu 14.2.2016.

Toisen kurssikerran harjoituksen teemakartat kuvaavat Suomen maahanmuuttoa vuonna 2011 sekä muunkielisten osuutta vuonna 2011 alueellisesti tarkasteltuna.

Edellisten harjoitusten lailla kartat on luotu MapInfo-ohjelmalla. Molemmat ovat jatkuvapintaisia, ns. grid-karttoja. Maahanmuuttokartassa mukana ovat kuntarajat. Muunkielisillä käsitetään muuta kieltä äidinkielenään puhuvia kuin suomen- ja ruotsinkieliset.

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomen laki ei myöskään määrittele erikseen vähemmistökieliä, mutta Suomessa on suomen ja ruotsin lisäksi muitakin kieliä, joiden puhujien oikeuksista säädetään eri laeissa. Saamen kielet eli koltan-, inarin- ja pohjoissaame ovat alkuperäiskansan kieliä, joita puhutaan tilastollisesti ajateltuna huomattavissa määrin pohjoisessa Suomessa eli Lapin läänissä ja Oulun seudulla. (Kotimaisten kielten keskus. http://www.kotus.fi/kielitieto/kielet, Norja Virva: https://blogs.helsinki.fi/novino/).

Saamenkieliset eivät siis näy näissä kartoissa erikseen lainsäädännöllisistä syistä, mikä pitäisi korjata.

Kartat ovat yhteneväisiä siinä mielessä, että suurten väestökeskittymien alueella pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Oulussa sekä pienemmissä määrin Turussa, Vaasassa, Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Kaakonkulmalla sekä Vaasassa maahanmuuton osuus on suurin. Varsin suurta se on näiden alueiden ympäristössä sekä Rovaniemen alueella. Tämä selittyy talousalueilla sekä Venäjän rajan läheisyydellä Kotka-Haminan, Kouvolan ja Lappeenrannan tapauksissa. Alueelle on muuttanut paljon venäläistä syntyperää olevia sekä työntekijöitä eri maista Kotka-Hamina-seudun alueen teollisuusyritysten palvelukseen.

Muunkielisten osuus on yhteneväinen tämän kanssa niin, että suurin osa muunkielisiä asuu pääkaupunkiseudulla, Lahden, Turun ja Vaasan alueilla, Oulun seudulla, Jyväskylän, Kuopion ja Joensuun alueella ja luonnollisesti myös Lappeenrannan ja Kotka-Haminan alueilla. Myös Rovaniemen alueella on huomattava keskittymä. Näihin vaikuttavat yliopistokaupungeissa vieraskielisen opiskelijoiden sekä työntekijöiden osuus ja Oulussa elektroniikkateollisuuden merkitys. Kaakonkulmalla venäjänkielisten osuus on suuri.

Mielenkiintoinen putoama suurimmasta luokasta (5000 henkeä) sitä seuraavaan (1000 henkeen) näkyy pääkaupunkiseutua ympäröivän Porvoo-Hyvinkää-Hanko-tien, ns. Kehä IV:n kohdalla, jonka varrella erottuvat selvästi sen varrelle sijoittuvat kehyskuntien keskukset. Näiden kehityksessä on huomionarvoisaa niiden historiallinen kehitys maalaiskylistä tai kauppaloista eräänlaisiksi satelliittikaupungeiksi, joissa vanha kunta- ja paikkakuntaidentiteetti ovat voimakkaita.

Mielenkiintoinen eroavaisuus karttojen kohdalla on Tampere, jossa maahanmuuto näkyy voimakkaana, mutta muunkielisyys ei. Ovatkohan tähän syynä historialliset syyt? Tätä voisi pohtia enemmän.

Yhteneväisiä alueita molemmissa kartoissa maahanmuuton ja muunkielisten vähäisyyden suhteen ovat pohjoinen Keski-Suomi
ja Pohjois-Pohjanmaa sekä itäinen Keski-Lappi Lokan altaan itäpuolella ja Urho Kekkosen kansallispuiston alueilla. Nämä alueet ovat erämaata ja salomaisemaa, jossa ei ole paljon asutusta ja elinkeino on maatalousvaltaista sekä poronhoitoon perustuvaa. Tällä alueella on kaksi erillistä aluetta, jotka tilastollisia poikkeamia ympäröivistä alueista. Niissä ei asu muunkielisiä lainkaan. Lisäksi Käsivarressa ja pohjoisessa Lapissa ei näytä esiintyvän maahanmuuttoa eikä vieraskielisyyttä, mitä voisi
pohtia tarkemmin jo aiemmin mainittujen saamenkielisten, mutta myös ja norjankielisten tapauksessa.

Muunkielisten osuutta pohtii blogissaan myös Anu Wicklund (https://blogs.helsinki.fi/awicklun/),
joka loi tätä käsittelevän GRID-teemakartan Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnista. Hänen tuloksensa ovat yhteneväiset omani kanssa; Lappeenrannan, Kouvolan, Kotkan ja Haminan kohdalla on selkeät keskittymät vieraskielisiä puhujia, kuten myös pääkaupunkiseudulla. Wicklundin kartta on mittakaavaltaan pienempi kuin omani ja näin ollen tarkempi, mutta molemmat esittelevät selkeästi Kaakkois-Suomen keskittymien ulkopuolella olevan maaseudun ja niiden välisen eron. Myös pääkaupunkiseudun kehyskunnat erottuvat ympäristöstään molemmilla selvästi.

Lähteet:
Kotimaisten kielten keskus. http://www.kotus.fi/kielitieto/kielet. Luettu 14.2.2016.
Norja, V. (2016): Blogi. Kurssikerta 2.  https://blogs.helsinki.fi/novino/. Toinen kurssikerta – Koropleettikartta pistekartalla. Luettu 14.2.2016.
Wicklund, A. (2016): Blogi. Kurssikerta 2. https://blogs.helsinki.fi/awicklun/. Kurssikerta 2 – Syventymistä ilmiöiden esittämiseen teemakarttojen avulla. Luettu 14.2.2016.

Artikkeli:

Anna Leonowiczin artikkeli Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship (2006) käsittelee päällekkäisten koropleettikarttojen haasteita. Suurimpana haasteena yksimuuttujaisessa esityksessä on muuttujien riippuvuuden kuvaaminen sekä visuaalisen esityksen selkeys. Muuttujien jakautumista koskeva informaatio tuntuu ainoastaan olevan helpoimmin käsiteltävissä, jos niissä käsitellään useiden muuttujien informaatiota.
Kahden muuttujan koropleettikarttaa käytetään näin ollen kahden muuttujan välisen riippuvuuden kuvaamisen mutta myös kahden riippumattoman muuttujan samanaikaiseen esittelyyn, jotka liittyvät tyypillisesti samaan teemaan, kuten esimerkiksi tie- ja rautatieverkosto.
Leonowicz käsittelee artikkelissaan karttojen selkeyttä visuaalisuutta ja painottaa, että mahdollisten luokkien kombinaatioiden summa tulisi rajata 4:än (2×2) tai 9:än (3×3), jotta ne olisivat helposti käsiteltävissä.
Myös graafiseen esitykseen tulee kiinnittää huomiota. Värikarttojen tulee olla kaksiulotteisia, jossa värit kuvaavat eri muuttuja ja värien sävy tai niiden yhdistelmät eri arvoja. Tämä vaikuttaa karttojen havainnollisuuteen, mistä Leonowicz esittelee esimerkkejä USAn väestöviraston (Bureau of the Census) julkaistuista kartoista sekä Varsovan ja Vilnan yliopistojen maantieteen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille tehdyistä tutkimuksista. Kaksiulotteisen tai päällekkäisen koropleettikartan luettavuus on riippuvainen graafisen esityksen onnistumisesta sekä kartan luokkamäärän rajaamisesta tarpeeksi pieneksi, eli maksimissaan 3×3-kokoon. Käytäntö osoittaa, että 4×4 eli 16 luokkaa sisältävä kartta koetaan jo liian vaikeaksi erottelukyvyltään.
Lähde:
Leonowicz, A. (2006): Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija. 2006. T. 42. Nr. 1. P. 33–37.

Ensimmäisen harjoituksen teemakartta kuvaa Suomen väestön työttömyysastetta 31.12.2010 kunnittain tarkasteltuna.

Kartta on luotu MapInfo-ohjelmalla, jolla teemakarttojen luonti Create / Thematic Map -komennolla on kätevää. Tämä antaa mahdollisuudet erilaisten karttojen luontiin ja ennen kaikkea testaamiseen.

Ohjelmaan tutustuminen on aikaavievää, mutta huomasin ilokseni, etten ole tämän kanssa yksin. Matti Fischer kertoikin blogissaan, että karttoja pystyy tekemään ohjelmalla kätevästi, mutta suurin osa komennoista varmaankin unohtui luokasta lähtiessä. (Fischer Matti: https://blogs.helsinki.fi/mattifis/). Itse huomasin, että komennot ja ajatusmaailma alkoi palautumaan mieliin kunnolla vasta muutamien kertojen jälkeen. Psykologisesti ajateltuna tämä on luonnollista, koska ohjelmaa ei tule käytettyä kurssikertojen välillä ollenkaan ja etenemistahti tunnilla on nopea.

Ensimmäisen kartan jälkeen huomasin, että niiden oletusarvoissa esiintyy paljon punaisen ja vihreän sävyjä. Jopa normaalinäön omaavilla on vaikeuksia erottaa kolmea eri vihreän intensiteettiä, jotka eivät ole kaukana toisistaan. Puna-vihersokeilla erottelu on mahdotonta. Tähän on hyvä kiinnittää huomiota.

Koropleettikartta oli varsin vaivatonta tehdä ja se osoittaa ensisilmäyksellä päteväksi yleissivistykseen kuuluvan oletuksen itäisen ja pohjoisen Suomen suuresta työttömyysasteesta sekä pääkaupunkiseudun ja Ahvenanmaan matalasta työttömyysasteesta.

 

Länsi-rannikon matala työttömyysaste on yhtenäinen pääkaupunkiseudun kanssa. Myös muutamia yksittäisiä korkeimman työttömyysasteen kuntia esiintyy muuallakin Suomessa. Se vahvistaa myös käsityksen itäisen ja läntisen Suomen eroista. Läntisessä Suomessa työttömyysaste on yleisesti ottaen matalampi kuin itäisessä.

Mielenkiintoista oli myös havaita kuntien välisiä eroja pohjoisessa Lapissa, jossa silmiinpistävää oli Kittilän kunnan muuta Lappia matalampi työttömyysaste, mikä johtuu matkailuelinkeinon suuresta merkityksestä kunnalle. Naapurikunnissa, Sodankylässä ja Muoniossa, on myös muuhun Lappiin verrattuna matalampi työttömyysaste, mikä voi selittyä esimerkiksi Kittilän vetovoimalla ja matkailun osuudella. Asiaa tulisi kuitenkin selvittää tarkemmin ennen lopullista väittämää.

Havaintoarvojen lukumäärä oheisella kartalla on seuraava: keskimmäistä eli 9,5 – 12,1 % esiintyi kaikkiaan 91 kunnassa. Seuraavaksi eniten eli 72 kunnassa työttömyysaste oli 12,1 – 15,2 %. Toiseksi pienintä työttömyysastetta 6,8 – 9,5 % esiintyi 61 kunnassa ja pienintä eli 1,7 – 6,8 % esiintyi 53 kunnassa. Suurinta työttömyysastetta 15,2 – 22,6 % oli 40 kunnassa. Merkittävää tässä kartassa ovat alueelliset erot lähinnä maakunnittain tarkasteltuna, sillä kuntien koko vaihtelee suuresti ja ihmiset työskentelevät myös muissa kuin kotikunnissaan.

Lähde:
Fischer, M. (2016): Blogi. Kurssikerta 1. https://blogs.helsinki.fi/mattifis. Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia, kurssikerta 1. Luettu 14.2.2016.