Tällä kerralla harjoituksena oli ruututeemakartan tuottaminen pääkaupunkiseudun asutustiedoista.
Työ alkoi sopivan kokoisen ruudukon luonnilla. Oma karttani on 500 m ruuduilla luotu kartta pääkaupunkiseudun muunkielisten osuudesta. Kuten aiemmissa blogimerkinnöissä kerroin, termi muunkieliset käsittää muut kuin suomen- tai ruotsinkieliset.
Olen tehnyt aiemmissa tehtävissäni karttoja muunkielisten osuudesta ja maahanmuuton suuruudesta. Tässä harjoituksessa on siirrytty valtakunnantasolta pääkaupunkiseudulle.
Kartta esittää absoluuttisia arvoja eli kartan värit indikoivat muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten osuutta tietyn ruudun alueella.
Testasin karttoja eri asteikoilla selvyyden vuoksi. Ensimmäisessä kartassa ohjelma jakoi aineistoin oletusarvojen perusteella viiteen
luokkaväliin, jotka edustivat seuraavia lukemia: 60-1100 henkeä, 30-60 henkeä, 20-30, 10-20 ja 0-10. Kyseinen kartta ei ollut erottelukykyinen, koska Suomessa muunkielisten määrä ei loppujen lopuksi ole
esimerkiksi Euroopan mittakaavassa ajateltuna kovin suuri, (verrattuna esimerkiksi Berliini, Pariisi tai Göteborg), eivätkä kovin suuret luokkavälit välttämättä erottelisikaan tarpeeksi hyvin.
Testasin tätä kahdella muulla luokkajaolla. Toisessa kartassa näkyy kahdeksan luokkaväliä ja toisessa kymmenen. Erot tulevat esiin
korkeimmissa luokkaväleissä, mikä onkin tarpeen, koska suurimmassa luokkavälissä on molemmissa kartoissa suhteettoman paljon väkeä verrattuna alempiin luokkaväleihin. Korkeimman luokan luokkaväli on edelleen korkea, joko 70-1100 tai 90-1100. On siis tarpeen pohtia, voisiko kyseiseen karttaan tuoda mukaan muita tekijöitä, jotta siitä tulisi erottelukykyisempi. Anne Raatikainen-Ahokas huomautti blogissaan, että mikäli tietyssä ruudussa arvot ovat suurempia, kysymys voi olla ainoastaan siitä, että siellä asuu paljon ihmisiä.
(https://blogs.helsinki.fi/anneraat/) Tämän perusteella voisi ajatella, että rinnalle voisi tuoda toisen kartan, jossa esitetään absoluuttiset väkiluvut. Anu Wicklund huomautti puolestaan omassa blogissaan, että rasterikartassa voidaan menetetään usein tietoa ja tarkkuutta, mikä pätee omaankin karttaani ja erityisesti sen kankeisiin luokkaväleihin (https://blogs.helsinki.fi/awicklun/).
Kartassa on mielestäni hyvä esittää absoluuttisia arvoja, jotka auttavat kartan tulkinnassa ja erityisesti ilmiön koon havaitsemisessa. Koska muunkielisten ja maahanmuuttajien osuus ovat poliittisia kuumia perunoita, on kartan luettavuus mielestäni aiempiin koropleettikarttoihin ja pisteteemakarttoihin hyvä. Tässä tapauksessa värimaailmaa voisi muuttaa niin, että vihreän sävyerot olisivat suurempia.
Mitä ilmiöön tulee, siitä näkee selvästi urbaanin ja ”maalaisemman” pääkaupunkiseudun eroja. Kartassa näkyvät myös nolla-arvot valkoisena, mitä ovat Vantaan ja Espoon reunimmaiset alueet Helsingin keskustasta ajateltuna. Merkittävä osa muunkielisiä asuu Etelä-Helsingissä sekä tietyissä lähiöissä kuten esimerkiksi Leppävaarassa, Kilossa, Vuosaaressa sekä Lahdentien varrella.
Tiedämme, että Helsingissä sijoitetaan pakolaisia ja maahanmuuttajia eri puolille kaupunkia ns. ghettoistumisen välttämiseksi. Asuinalueiden väliset erot ovat kuitenkin vahvistuneet, kerrotaan Helsingin Sanomien artikkelissa (Oksanen, 10.12.2015). Samaisen artikkelin kartat esittävät, että kyseisillä alueilla on vähiten koulutettujen ja vähätuloisimpien keskittymiä. Lopputulos on, että köyhien ja rikkaiden alueiden syntymisen estämisessä on epäonnistuttu, minkä todistavat professori Mari Vaattovaaran ja Matti Kortteisen tutkimus.
Etelä-Helsingin hintatason vuoksi voidaan päätellä, että siellä asuu todennäköisesti eri yrityksissä työskenteleviä ulkomaalaisia sekä diplomaatteja. Itä-Helsingissä asuu paljon somalinkielistä väestöä, mikä on vaikuttanut jo stadin slangiin. Nykynuorten puhuma slangi esiintyy eri kerrostumana kuin alun perin ruotsin- ja venäjänkielestä sanastoa saanut 1900-luvun alkupuolella syntynyt stadin slangi. Nykynuorten puhuman stadin slangin etymologinen pohja on siis erilainen ja siinä esiintyy lainoja somalikielestä ja englannista.
Helsingin Sanomien artikkelissa (Hänninen, 27.10.2014) kerrotaan professori Mari Vaattovaaran tutkimustuloksista, jotka osoittavat, että pääkaupunkiseudulla on kolmisenkymmentä aluetta, joissa ulkomaalaisia on yli 20 prosenttia väestöstä. Artikkelin kartta esittää, että vieraskieliset ovat keskittyneet tietyille alueille ja vaikka tulokset
esitetään suhteellisina osuuksina, on oma karttani samansuuntainen sen kanssa ja nostaa esiin samoja alueita, kuten esimerkiksi Espoon Kilon. On tarpeen huomioida, että maahanmuuttajien sijoittuminen on aktiivivaiheessa ja tilanne muuttuu jatkuvasti.
Nykyisen maahanmuuttajakeskustelun aikana on mielestäni hyvä näyttää absoluuttisina arvoina, miten pienistä luvuista Suomessa on loppujen lopuksi kyse.
Lähteet:
Hänninen, J. (2014): Maahanmuutto keskittyy Helsingissä – kantasuomalaiset välttävät alueita. Helsingin Sanomat. 27.10.2014. http://www.hs.fi/kaupunki/a1414298338550. Luettu 16.2.2016.
Oksanen, K. (2015): Asuinalueiden väliset erot vahvistuvat yhä Helsingissä – ”kansakunta on vaarassa haljeta. Helsingin Sanomat. 10.12.2015. http://www.hs.fi/kaupunki/a1449642247101. Luettu 16.2.2016.
Raatikainen-Ahokas, A. (2016): Blogi. Kurssikerta 4. https://blogs.helsinki.fi/anneraat/. 7-vuotiaat ruuduissa. Luettu 2.3.2016.
Wicklund, A. (2016): Blogi. Kurssikerta 4. https://blogs.helsinki.fi/awicklun/. Kurssikerta 4 – Ruudukot ja rasterikartat MapInfossa. Luettu 2.3.2016.