Moi kaikki! Kampusviljelijä Nikkari ilmottautuu!
Olen luvannut kirjoittaa blogipäivityksiä jättikurpitsoideni kehityksestä Valtsikan viljelyksillä. Tavoite olisi saada kahden kurpitsakasvini sadosta leivottua teeveen jenkkisarjoista meillekin lähes jo perinteiseksi noussutta pumpkin pie:ta. Eli korvat hörölle ja silmät auki, sillä luvassa on jännittäviä tilanteita, sydämmentykytyksiä, räjähdyksiä ja romanssia ennen syyskuun sadonkorjujuhlaa!
Ensimmäisessä osassa täytynee vähän kiriä tapahtumia nykyhetkeen. Kyseessä on siis ’Atlantic giant’ -kurpitsalajike, joka on maailman suurin kurpitsalajike. Kurpitsan kotiseuduilla Jenkkilässä kilpaillaan vuosittain suurimman kurpitsan tittelistä. Kilpailu on kovaa ja viljelijät mm. yöpyvät kurpitsojen vierellä lukien niille iltasatuja ja juottavat niille maitoa (tai näin oletan). Vuonna 2013 Tim Mathisonin maailmaennätyksen tehnyt kurpitsa painoi ~921 kiloa ja kuvien perusteella sen sisälle olisi voinut rakentaa mukavan yksiön kodittomalle kääpiölle. Tälläinen lajike vaalii suuruudenhulluuttani ja pitänee jännitystä yllä koko kesän, vaikka ennätyskiloihin viljelysäkissä tuskin päästään.
Esikasvatus neuvotaan aloittamaan korkeintaan kaksi viikkoa ennen istutusta etteivät taimet kärsi liian pienestä ruukusta. Puutarhakirjani taas neuvoi että kurpitsoiden esikasvatuksen voi aloittaa neljä viikkoa ennen istutusta. Aloitin siis hätähousuna simenten idättämisen 4 viikkoa ennen keskustan talkoita. Kastelin talouspaperin kiehautetulla ja jäähtyneellä vedellä ja kiedoin siemenet siihen ja muovipussiin. Tämä väkermä olisi tarkoitus laittaa lämpimään paikkaan, jossa siemenet sitten itävät parissa päivässä. Valitettavasti kämpässämme ei sellaista paikkaa ollut, sillä Hoas arveli ettei taloa tarvitse enää lämmittää, kun kerta pakkasetkin ovat jo ohi. Kuvassa oleva patteri on siis vain rekvisiittaa eikä tuota minkäänlaista lämpöä.
Siemenet itivät kuitenkin ehkä viikossa ja siirsin ne multapotteihin, joissa jatkoivat kasvuaan.
Taimet itivät hurjaa vauhtia ja siirsin ne pian isompiin ruukkuihin. Taimet saivat nauttia kasvilamppuni valosta ja kun säät lämpenivät tarpeeksi niin siirsin ne parvekkeelle.
Viljelytalkoiden jälkeen kävin istuttamassa taimet säkkeihin varsin nopeasti, sillä ne alkoivat käydä isoiksi ruukkuihinsa.
Hypätään nyt ajassa lähipäiviin. Kurpitsat ovat jatkaneet tehokasta kasvuaan ja pieniä kukannuppuja ja kärhöjä on ilmestynyt kaikkiin yksilöihin. Olen lähes varma että ’kärhö’ on oikea sana ja tarkoittaa noita vieterin näköisiä varsia, joilla kasvi yrittää tarttua kiinni tukiin.
Huomasitte ehkä että ensimmäisissä kuvissa näkyy 6 kurpitsan tainta. Kolme niistä menivät isälleni, kaksi Valtsikaan säkkeihin ja yksi on minulla parvekkeella 50 litran multasäkissä. Bonuksena vielä kuva viimeisestä yksilöstä. Katsotaan mitä siitäkin tulee!
Hyvää juhannusta! Toivottavasti pian päästään pölyttämään kukkia (eli sitä luvattua sweet sweet romance ;) )