Toiseksi viimeisen kurssikerran aloitimme tekemällä pienimuotoisia kenttätöitä ulkoilmassa. Latasimme puhelimiimme Epicollect5-sovelluksen, jonka avulla voi kerätä maastosta kohteita ja niiden koordinaattitietoja ja vastata niitä koskeviin kysymyksiin. Meidän aineistomme kysymykset koskivat kohteiden turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

Noin tunnin ulkona reippailun jälkeen ryhmämme oli saanut kerättyä aineiston, joka sisälsi 100 kohdetta Kumpulan kampuksen lähiympäristössä. Latasimme aineiston koneelle ja tuotimme  kartalle pistemuotoista aineistoa sen pohjalta ja lisäksi interpoloimme sen. Lopputulos näkyy kuvassa 1, punaisella kaikkein turvattomimmiksi koetut alueet ja sinisellä turvallisimmat. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat selkeästi myös vuodenajan olosuhteet, sillä Kumpulan kampukselta alas johtava mäki oli koettu hyvin turvattomaksi luultavasti sen liukkauden takia.

Seuraavassa tehtävässä harjoittelimme pistemuotoisen aineiston tuottamista kartalle itsenäisesti. Aiheena olivat hasardit ja niiden alueellinen esiintyminen maapallolla ja saimme oman mielenkiinnon mukaan tarkastella joko tulivuoria, maanjäristyksiä tai meteoriittien putoamispaikkoja. Tein ensin kaksi karttaa maanjäristyksistä United States Geological Surveyn aineiston pohjalta, jotka näkyvät kuvissa 2 ja 3.

Näin jälkeenpäin mietittynä, maanjäristykset olisi voinut vielä eritellä voimakkuuden mukaan niin, että 6 olisi ollut omalla värillään, 7 omallaan ja niin edelleen. Esimerkiksi Veera Matikainen oli tehnyt näin maanjäristyksiä havainnollistavalla kartallaan. Tällöin kartta olisi lukijalle havainnollisempi. Olin kuitenkin ilahtunut, kun monesta edellisestä kurssikerrasta poiketen näiden karttojen tekeminen sujui kerrankin jopa helpon tuntuisesti ja ilman suurempia ongelmia.

Viimeisenä tein kartan, joka esittää sekä kerrostulivuorten että voimakkaiden maanjäristysten sijainnin maapallolla. Tulivuoritietokannassa oli erilainen tiedostomuoto kuin maanjäristyksissä joten jotta pääsin siitä eteenpäin, tarvitsin hieman opettajan apua mutta lopulta sain myös tulivuorista kartan aikaiseksi, joka näkyy kuvassa 4.

Tehtävässä pyydettiin myös pohtimaan lopputuloksena syntyneiden karttojen käyttöä maantieteen opetuksessa. Kartoilla voisi ainakin havainnollistaa sitä, kuinka tulivuoria ja maanjäristyksiä esiintyy usein samoilla alueilla. Maanjäristyskarttoja voisi myös käyttää osoittamaan sitä, kuinka maanjäristykset painottuvat usein litosfäärilaattojen rajakohdissa (United States Geological Survey, 2024). USGS:n verkkosivuilta löytyy myös hyvä kartta, jossa laattojen rajat näkyvät selkeästi. Myös niin sanottu Tyynenmeren tulirengas erottuu kuvissa runsaina maanjäristyksinä ja kerrostulivuorten esiintyminä (National Geographic Society, 2023). Karttojen olisi paremmin opetuskäytössä toimiakseen hyvä kuitenkin sisältää aiemmin mainitsemani tarkempi erittely maanjäristysten magnitudeista.

 

Lähteet:

Matikainen, V. (21.2.2024). Kuudes kurssikerta [blogikirjoitus]. Veeran GIS-blogi. https://blogs.helsinki.fi/veematik/

National Geographic Society. (19.10.2023). Ring of Fire. https://education.nationalgeographic.org/resource/ring-fire/

United States Geological Survey. (julkaisuaika tuntematon). The Science of Earthquakes. Haettu 26.2.2024 osoitteesta The Science of Earthquakes | U.S. Geological Survey (usgs.gov)

 

Viidennellä kurssikerralla aiheena oli opetella tekemään bufferointia eli puskurointia. Toimenpiteen lopputuloksena syntyvän puskurivyöhykkeen avulla voidaan laskea esimerkiksi tietyn suuruisen säteen sisälle jäävien kohteiden lukumäärä.

Ensimmäisessä tehtävässä jatkoimme jo edelliseltä kerralta tutun, Pornaisten keskustaa esittävän aineiston parissa. Laskimme tietokannasta teiden pituuksia sum line lenghts-toiminnon avulla sekä peltojen pinta-aloja sekä kokeilimme peltojen pinta-alan laskemista clip-työkalulla. Tämän jälkeen harjoittelimme yhdessä bufferoinnin tekemistä puskuroimalla Pornaisten keskustan läpi kulkevat tiet ja tarkastelemalla kuinka paljon asutusta on niiden varrella. Tämä osio sujui vielä hyvin, koska teimme harjoituksen yhdessä opettajan johdolla mutta lopputunnin tehtävä oli tarkoitus tehdä itsenäisemmin jo opittua soveltaen, mikä osoittautui melko haasteelliseksi.

Itsenäistehtävä

Itsenäistehtävässä tarkoituksena oli ensin tarkastella Malmin lentokenttää ja sen pahinta melualuetta. Jotta melualueen ympärille pystyi luomaan puskurivyöhykkeen, täytyi kiitoratojen ääriviivat ensin piirtää aiemmalta kerralta tutuksi tullutta piirtotyökalua käyttäen. Aluksi oli tarkoitus luoda kahden kilometrin bufferivyöhyke ja katsoa, kuinka monta ihmistä sen sisällä asuu.  Vyöhyke näkyy kuvassa 1 ja sen sisällä asuu 57635 ihmistä. Seuraava puskurivyöhyke taas tehtiin yhden kilometrin säteellä (kuva 2) ja sen sisällä puolestaan asuu 8900 henkeä. Nämä osiot sujuivat minulta vielä jollain lailla itsenäisesti kun seurasin tarkkaan kirjallisia ohjeita.

Seuraavassa tehtävässä piti tarkastella Helsinki-Vantaan lentoaseman melualuetta. Ensin luotiin vastaava 2 kilometrin puskurivyöhyke kuin Malmin lentoasemalla (kuva 3) ja sen sisällä asuu 11280 ihmistä.

Seuraavassa vaiheessa puskureita oli tarkoitus luoda desibelien mukaan, jotka olivat erillisessä tietokannassa. Koska tämä tehtävä ei mennyt enää täysin saman kaavan mukaan kuin aiemmat vaan vaati enemmän soveltamista aluksi, tuntui että tipuin heti kärryiltä. Yritin aikani ähertää vaiheen parissa itsenäisesti mutta tästä ei kerta kaikkiaan tuntunut tulevan mitään joten opettajan avustuksella eteenpäin. Sain sitten lopulta luotua bufferin Helsinki-Vantaan pahimman melualueen eli 65 dB:n ympärille, tämän alueen sisällä asui vain 17 henkeä. Seuraavaksi tarkastelin, kuinka paljon ihmisiä asuu vähintään 55 dB:n alueella ja sain tulokseksi 647 henkeä.

Tämä kurssikerta oli varmaan itselleni hankalin tähän mennessä ja huomasin, että paljon on vielä tekemistä, jotta QGisin käyttö olisi oikeasti sujuvaa. Suurin kompastuskivi on se, että en aina täysin ymmärrä mitä olen tekemässä tai jos tulee jokin ongelma, en tiedä mistä kiikastaa ja sitä on hyvin vaikea yrittää itsenäisesti selvittää. Tämän takia on kyllä todella hyvä, että teemme paljon opettajan johdolla. Ongelmana tuntuu myös olevan, että erilaiset toiminnot ja se, mihin niitä käytetään unohtuvat itseltäni aika nopeasti. Muiden opiskelijoiden blogien lukeminen on kuitenkin hyvää vertaistukea, sillä huomasin, että esimerkiksi Heikki Säntti oli myös tuskaillut postauksessaan viidenneltä kurssikerralta, että ei koe suurimman osan QGisin toiminnoista olevan helppoja.

Tällä kerralla harjoiteltu bufferointi on kuitenkin varmasti erittäin hyödyllinen ja monipuolinen työkalu paikkatietoasioissa, jos sitä vain osaa sujuvasti käyttää. Luulen, että myös tietokantojen yhdistelyn osaaminen sekä select fields by value-toiminto ovat keskeisiä toimintoja, jotka olisi hyvä osata sujuvasti, sillä nämä ovat tulleet useammassakin tehtävässä esiin.

Lähteet:

Säntti, H. (15.2.2024). Viides kurssikerta [blogikirjoitus]. Heiggi’s Blog. https://blogs.helsinki.fi/hksantti/

Neljännellä kerralla aiheenamme olivat piste-, ruutu- sekä rasteriaineistot. Alussa kävimme läpi hieman teoriaa aiheesta ja sen jälkeen ryhdyimme käsittelemään aineistoja tuttuun tapaan QGISissä.

Tehtävä 1

Ensimmäisessä tehtävässä tarkoituksena oli tehdä pääkaupunkiseudun väestöntiheyskartta ruotsinkielisen väestön osalta. Aloitimme luomalla ruudukon valmiin pääkaupunkiseutua esittävän kartan päälle. Tämän jälkeen ruudukkoa piti vielä hieman karsia yksinkertaisempaan muotoon. Aineisto sisälsi pistemuotoista tietoa kaikista pääkaupunkiseudun rakennuksista ja niissä asuvista ihmisistä. Karsimme siis ruudukkoa niin, että siihen jäi jäljelle vain ne ruudut, joiden sisällä on rakennuksia.  Käytimme tähän jo aiemmilta kerroilta tuttua Select by location-työkalua. Myös pisteiden tietoja karsimme laskutoimitusten sujuvoittamiseksi ja jätimme jäljelle ainoastaan asukkaiden määrän yhteensä sekä ulkomaalaisten, ruotsinkielisten ja muunkielisten määrät.

Tuotimme ensin kartan, jossa näkyvät ruotsinkielisten absoluuttiset lukumäärät pääkaupunkiseudulla yhden neliökilometrin kokoisissa ruuduissa. Tästä kartasta tosin unohdin tallentaa kuvan tunnilla joten lisään sen alle myöhemmin. Tämä tapa ei kuitenkaan ole välttämättä se järkevin tapa esittää ruotsinkielisten määrää, sillä tiheimmin asutuilla alueilla myös ruotsinkielisten määrä on suurempi kuin haja-asutusalueella. Siksi tein itsenäisesti kartan, jossa ruotsinkielisten määrä on esitetty suhteessa muuhun pääkaupunkiseudun väestöön, joka näkyy kuvassa 1.

Tällainen ruututeemakartta ei kuitenkaan ole lukijan kannalta paras vaihtoehto, sillä kartassa ei näy kuntarajoja, kaupunginosia tai teitä jotka helpottaisivat kartan tulkintaa. Stella Syrjänen esitti myös blogissaan hyvän huomion siitä, että ruutujen kokoa muokkaamalla asioita voidaan joko kärjistää tai neutralisoida (Syrjänen 2024).

Tehtävä 2

Tehtävässä käytimme ensimmäistä kertaa tällä kurssilla rasterimuotoista aineistoa. Tarkoituksena oli tuoda korkeuskäyrät Pornaisten kuntaa esittävälle karttalehdelle. Rasteriaineisto oli kuitenkin neljässä osassa, joten ensiksi ne täytyi saada liitettyä yhteen. Tähän käytimme Build virtual raster-toimintoa. Lisäksi teimme rinnevarjosteen käyttäen Hillshade-työkalua. Rinnevarjoste luo kolmiulotteisen vaikutelman, jonka avulla alueen korkeuserot saa paremmin näkyviin.

Lopputunnista digitoimme vielä seuraavaa kurssikertaa varten Pornaisten keskusta-alueen karttalehteä. Piirsimme manuaalisesti suurimmat tiet sekä merkitsimme pisteiden avulla rakennukset. Rakennuksia karttalehdellä oli yllättävän paljon, joten niiden merkitseminen yksitellen iltapäivällä viimeisenä hommana oli melko raastavaa mutta toisaalta myös palkitsevaa kun urakan sai valmiiksi.

 

Lähteet:

Syrjänen, S. (6.2.2024). 4. viikko, Ruututeemakartta [blogikirjoitus]. Stella’s blog. https://blogs.helsinki.fi/stellasy/