Kuudennella kurssikerralla pääsimme kävelemään kampuksen lähiympäristöön. Ryhmäni kanssa (Niina ja Nea) paikansimme läheisen puistoalueen penkkejä. Otimme ylös penkkien koordinaatit, ja palattuamme takaisin saimme tuottaa niistä karttaesityksen. Se oli yllättävän helppoa.

Kuudennen kerran varsinaisiin harjoituksiin jäi hetki aikaa, joten huomasin olevan luokassa vielä kolme tuntia opetuksen päättymisen jälkeen tekemässä aina vain erilaisia karttoja, joihin yritin olla tyytyväinen. Erästä karttaa yritin tuottaa tunnin ajan itse. Kiitos Saken sain kartan tehtyä, ilman apua olisin ollut vielä seuraavatkin kolme tuntia karttojeni parissa.

Tekemiemme karttojen oli tarkoitus olla opetukseen soveltuvia. Ja sen arvioiminen oli mielenkiintoista.

Voi rakkaat karttani. Tehdessäni ja katsoessani karttoja isolta näytöltä luulin, että olin onnistunut tuottamaan informatiivisia ja helposti luettavia karttoja. Näin jälkikäteen on itsellänikin hieman hankaluuksia tarkastella karttojen sisältöä, etenkin pieneltä näytöltä.

Ensimmäisessä kartassa on esitetty yli 8,0 magnitudin maanjäristykset ja tulivuoret. Kartassa on vähän informaatiota mutta sen vuoksi se on melko selkeä. Yli 8 magnitudin järistyksiä on melko vähän, mutta ne sijoittuvat selkeästi samoille alueille missä tulivuoriakin esiintyy.

Toisessa kartassa on esitettynä kaikki tunnetut tulivuoret ja maanjäristykset, lievästi sanottuna epäselvä. Mutta laattojen reunat näkyvät selvästi. Kartassa näkyy myös tarkemmin alueet joille on keskittynyt runsas määrä tulivuoria ja maanjäristyksiä.

Kolmannessa kartassa on esitetty kaikki vähintään 6 magnitudin järistykset (tämän teimme yhdessä tunnilla jo).

Neljännessä kartassa esitin kaikki yli 4,5 magnitudin järistykset, mutta niiden magnitudia ei ole sen tarkemmin luokiteltu.

Viidennessä kartassa on esitetty ihanilla punaisen ja vaaleanpunaisen eri sävyillä eri magnitudiset järistykset aina 4,5 magnitudista lähtien. Alkuperäinen suunnitelmani oli esittää erikokoisten pallojen avulla magnitudien suuruus vaihtelu. Yritin tehdä kartan niin, että pallon koko olisi muuttunut automaattisesti. Ohjelma kyllä laski jotain monta kymmentä minuuttia, muttei tuottanut haluamanlaistani karttaa.
Hieman epäselvä kartta on kyllä, mutta kyllä siitä selvääkin saan.

Oppikirjoihin kartat printataan melko pienellä, joten olisi hyvä, jos kartat olisivat selkeitä ja vähän objekteja sisältäviä. Näin ei omissa kartoissani ole.

Ruotsiin sijoittunut tulivuoren purkaus on hämmentävä, koska purkauksen tietoihin oli merkattu kaldera. Purkauksen oli kerrottu tapahtuneen vuoden 1964 jälkeen, mutta ahkeralla Googletuksellakaan en löytänyt tietoa purkauksesta.

-Kanerva

PS. Tatu Leppämäen karttaesitys aiheesta saa minut tuntemaan lievää kateutta. Tässä linkki.

Lähteet:
Karttojen tietokantojen lähteet:

T. Leppämäki (2016), Otetaan opiksi, tehdään opiksi – 6. kurssikerta, kurssiblogi, luettu 9.3.2016. https://blogs.helsinki.fi/leppatat/

http://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/results?type_0=Like&query_0=&op_8=eq&v_8=&type_10=EXACT&query_10=None+Selected&le_2=90&ge_3=-179&le_3=180&ge_2=-90&op_5=eq&v_5=&op_6=eq&v_6=&op_7=eq&v_7=D1&t=102557&s=5&d=5
http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html
http://www.ncedc.org/cgi-bin/catalog-search2.pl

En ollut koskaan kuullutkaan puskuroinnista, mikä sai miettimään mitä kaikkea minulta jäi oppimatta lukiossa paikkatiedosta. Puskuroinnissa halutun kohteen ympärille piirretään vyöhyke, jonka koon saa itse päättää. Puskuroinnin avulla pystyy helposti laskemaan kuinka monta tutkittavaa kohdetta jää puskurivyöhykkeen sisään tai ulkopuolelle. Tämä on helppo tapa tutkia erilaisille asioille altistumista, kuten melulle. Lentoliikenteen aiheuttama melu oli eräs kurssikerralla tarkasteltavista asioista.

Muiden kurssiblogeja lukiessani olen huomannut, etteivät monetkaan ole MapInfon suuria faneja. Usean mielestä ohjelma on kömpelö ja hidas ja jotkut ovat kokeneet ohjelman monimutkaiseksi (ainakin alussa). Minulla näitä tunteita ei ole ollut usein, muutaman kerran ehkä. Johtuuko se siitä, etten tiedä mitä teen ja näpyttelen ja klikkailen vain oikeita kohtia, vai siitä että ymmärrän ohjelman toimintaa? Veikkaan ensimmäistä.
Käyttämämme toiminnot MapInfolla ovat olleet yksinkertaisia ja helpohkoja, minkä vuoksi asioita, joita pystyy tutkimaan, ei ole vielä valtavasti. Kurssin aikana on tullut toistettua samoja asioita ja toimintoja niin paljon, että toiminnot ovat jääneet mieleen jo melko hyvin ja hiiri muistaa liikkua lähes aina oikeaan paikkaan oikeaa toimintoa varten.

”Yhteistyö Mapinfon kanssa sujui vaihtelevasti. Jos kaikki meni niin kuin piti, löytyi myös ratkaisu tehtävään nopeasti. Mutta jos rasti meni väärään ruutuun, cosmetic layer unohtui pois päältä tai sanojen ”is within” ja ”contain” merkitykset menivät sekaisin, sai opettaja kyllä pian tulla auttamaan. Tein tehtäviä parin kanssa samaa tahtia, ja myös siitä oli huomattavaa apua. Kun toinen oivalsi jotain, päästiin yhdessä taas lähemmäs ratkaisua. Parin kanssa onnistuimme jopa ratkaisemaan mystisten prosenttilukujen arvoituksen, ilman opettajan apua.” (H. Rautakoski, 2016)

’Epäonnistumisen seurauksena päästin kuitenkin lähes kaikille niin tutun hieman vaivaantuneen huudon: ”Arttuu…”.’ (J. Lilja, 2016)

Odotan kertaa kun en joudu pyytämään apua kertaakaan, mutta yleensä ongelmat ovat johtuneet minusta eli ohjelman käyttäjästä, eivätkä ohjelmasta. Ajatustyö, eli miksi tekee jotakin, on vielä itselläni kehitysvaiheessa. Onneksi vieressä istujalta voi pyytää apua, ja kahdestaan tehtävien ratkaiseminen on toisinaan ollut helpompaakin.

Loppuun laitan kurssikerran tehtävien vastaukset. Muiden blogeja tarkastellessani huomasin, kuinka paljon eri vastuksia ihmiset olivat saaneet samoista tehtävistä. Tikkurila-tehtävässä vastausten vaihteluun vaikutti se, mistä ja kuinka pitkän viivan piirsi puskurointia varten.

– Kanerva

Lähteet:

H.Rautakoski (2016). Kurssikerta 5. Matematiikkaa MapInfolla. https://blogs.helsinki.fi/helenrau/, viitattu 20.02.2016

J. Lilja (2016). Bufferointia, lentokenttiä ja uima-altaita. https://blogs.helsinki.fi/jiri/, viitattu 20.02.2016

Miro Mujusta lainatakseni:
” Neljännellä kurssikerralla opimme kuvaamaan absoluuttisia arvoja kartalla ruutumatriisin avulla. Tehtävänä oli siis tuottaa ruutumuotoinen teemakartta valitusta teemasta matriisin pohjalta.”

Helena Rautakoski tiivisti ruutuisen kartan hyvin:
”Ruutuaineisto koostuu ruuduista, joihin jokaiseen sisältyy tietoa esimerkiksi ruudun väkiluvusta. Koska ruudut ovat saman kokoisia, niiden arvot ovat vertailukelposia myös absoluuttisia arvoja käytäessä. Jos esimerkiksi asukastiheyttä tarkasteltaisiin 1km x 1km ruutujen avulla, jokaisen ruudun absoluuttinen väkiluku suhteutuisi ruudun kokoon automaattisesti (asukkaita/1km²). Suhteellisia arvoja ei siis tarvitsisi käyttää. Tämä onkin ruutuaineston käytössä erityisen hyvä puoli. Ruutuaineston pohjalla ei myöskään täydy olla muuta aluejakoa, koska ruudukko itse muodostaa oman aluejakonsa.

Toisaalta, koska ruudukko ei ole kovin luonnollinen tai eikä tietoa yleensä automaattisesti kerätä ruuduittain, voi syntyä myös haasteita.”

Omat teemakarttani tein muunkielisten henkilöiden määristä pääkaupunkiseudulla.

Ruututeemakartassa on paljon hyvää. Sen avulla voi esittää absoluuttisia lukuja, koska ruutujen pinta-ala on aina vakio. Ruutukartassa ruudun kokoa muuttaessa pystyy vaikuttamaan hyvin siihen, miten laajalta esitetty ilmiö vaikuttaa. Ruutukartalla ilmiötä pystyy usein esittämään melko tarkasti, toisin kuin erilaisilla koropleettikartoilla (katso Tatu Leppämäen karttaesitys).
Ilmiöstä tehdyissä ruutukartoissa ruutukoko vaikuttaa myöskin siihen kuinka suuria lukuarvojen vaihtelua kartassa tapahtuu. Esimerkkinä karttani, jossa on 1km*1km ruutu, kartassa suurin luokka on 520–2320 henkilöä. Puolestaan kartassa, jonka ruutukoko on 250m*250m, on suurin luokka 75–774 henkilöä. Myöskin asutuksen yleinen tiheys vaikuttaa siihen mitä arvoja alue voi saada.

Muunkieliset pääkaupunkiseudulla vuonna 2012 esitettynä 250*250 metrin ruutukoolla.

Tiheämmästä ruutukartasta käy ilmi, että Helsingin kantakaupungin alueella on henkilöitä, jotka eivät puhu suomea tai ruotsia jonkin verran. Myöskin itäisen Helsingissä näkyy useamman ruudunkokoisia rykelmiä, joissa muunkielisiä on enemmän kuin ympäristössä. Espoossa on myöskin nähtävillä muutamia tihentymiä.
Kartassa on huomioitava luokkakoon muutokset: ensimmäiseen luokkaan mahtuu 27 henkilöä, seuraavaan mahtuukin jo lähes 50 ja viimeisessä luokassa vaihteluväli on 600.

Muunkieliset pääkaupunkiseudulla vuonna 2012 esitettynä 1000*1000 metrin ruutukoolla

Kartassa, jonka ruutukoko on 1 km* 1 km, näyttäytyy ilmiö erilaisena. Ilmiö vaikuttaa laajemmalta, kun tiheämmät ruudut omaavassa kartassa. Myöskin luokkakoot ovat huomattavasti suurempia isompiruutuisessa kartassa. Neliökilometrinruudut eivät anna yhtä hyvää kuvaa mielestäni, koska tarkkuus on pieni.
Lisäksi kartassa on huomioitava, että kartan luokitus lähtee nollasta eikä ykkösestä, mikä puolestaan tekee kartasta huonomman ja vähemmän informatiivisen. Kartassa olevat tyhjät ruudut ovat syntyneet kun ruudussa ei ole ollut yhtään havaintoa asukkaista, esimerkkinä Viikin pellot ja Santahaminan rakentamattomat alueet ja muut rakentamattomat saaret, joilla vakituista asutusta.

Tuntuu siltä, että esittämäni ilmiö olisi ollut parempi esittää suhteellisena, koska näin olisi saanut oikeamman kuvan ja olisi pystynyt näkemään vielä paremmin alueita, joihin muunkielisiä on keskittynyt. Karttaan olisi voinut myös laittaa pohjakartan tai kaupunginosien rajat, mutta kartta ei näyttänyt hyvältä mielestäni rajojen kanssa ja sen informatiivisuus vaikutti kärsivän. Toki nyt on hieman haastavaa hahmottaa, missä kaupungin osassa on mitäkin arvoja.

Muunkielisyyttä tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että ainoa tarkasteltava on puhuttu kieli eivätkä sosioekonomiset muuttujat ole osana karttaa, vaikka ne usein mielikuvissa usein yhdistyvätkin toisiinsa. Muunkielisyydessä ei ole eritelty eri kieliryhmiäkään tai etnistä taustaakaan.

Useat kurssitoverini olivat tehneet kartan muunkielisyydestä. Useat olivat käyttäneet samankaltaista väritystä kuin minä, mikä oli mielenkiintoista. Suosituin ruutukoko vaikutti olevan 250*250 metriä. Miro Mujusella on myöskin kartta muunkielisistä kurssiblogissaan.

Karttojeni viat:

• toisessa luokitus lähtee nollasta toisesta ykkösestä.
• tiheämmässä kartassa ruutujen mustat viivat tekevät kartasta tummemman, (olisi toki voinut ottaa viivat poiskin, mutta ei näyttänyt yhtä hyvältä silloin (kokeilin))

Kartoissani onnistunutta :

• väritys
• luokkien vähäisyys, jolloin myös tiheämpää karttaa on helpompi tulkita
• molemmissa kartoissa samamäärä luokkia
• Kaupunkien rajat näkyvät selvästi.

-Kanerva

Lähteet:

T. Leppämäki (2016) https://blogs.helsinki.fi/leppatat/files/2016/02/Kartat-gifin%C3%A4.gif . viitattu 19.02.2016

Mujunen (2016). Kurssikerta 4. Pisteitä ruutuihin. https://blogs.helsinki.fi/mimumimu/ viitattu 19.02.2016

Rautakoski (2016). Kurssikerta 4: Ruudukkoa ruotsinkielisistä. https://blogs.helsinki.fi/helenrau/2016/02/11/kurssikerta-4-ruudukkoa-ruotsinkielisista/ , viitattu 19.02.2016

Artikkeli 1

Anna Leonowiczin artikkelista Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship (2006) kävi selväksi, että tehdessä teemakarttoja kahdella muuttujalla on tärkeää pitää huolta siitä, että viesti välittyy. Ei ole hyvä, jos molemmilla muuttujilla on yli 3 luokkaa, koska silloin lukijan kyky hahmottaa karttaa ja sen sisältämää tietoa heikkenee. Monen muuttujan koropleettikartoilla pyritään esittämään muuttujien välistä yhteyttä, ja yhteyden esittäminen on usein helpompaa niillä kuin usealla yhden muuttujan sisältävällä teemakartalla.

Artikkeli oli hyvä ja havainnollistava. Artikkelia lukiessa ymmärsin vielä paremmin miksi luokkien määrä on hyvä pitää vähäisenä kahden muuttujan koropleettikartoissa. Lukijan on tärkeää saada ymmärrettyä kartan sisältö, tähän pystyy vaikuttamaan sopivien väritysten avulla.

Leonowicz tutustutti minut artikkelissaan koropleettikarttaan, jossa muuttujien arvot on esitetty väripinnoin, jotka mennessään toistensa päälle muodostavat uuden värisävyn. Kyseessä ei siis ole viivoituksella tehtävä uusi tietokerros karttaan tai diagrammit tai symbolit, joiden tulkitseminen on melko vaivatonta kenelle tahansa.

Kyseisen tapaisessa kartassa suuressa haasteessa ovat valitut värit. Värien sekoittuessa toisiinsa on oltava tarkkaavainen etteivät kerroksien päällekkäin mennessä syntyneet uudet värit, poikkea kartan muiden värien värimaailmasta liikaa, koska silloin kartasta tulee lukijalle haastavampi tulkita. Myöskin tämän vuoksi on hyvä, jos luokkien määrä on vähäinen.

Tämän hetkisellä teemakartan tekotaidot, jotka olen hankkinut, eivät vielä mahdollista Leonowiczin esittelemän teemakarttatyypin tekoa. En myöskään tiedä, miten saisin kartan tekoon käytettävän ohjelman tekemään kyseisenlaisen kartan tehtyäkään. Leonowiczin esittelemä karttatyyppi vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja haluaisin oppia tuottamaan sen kaltaisia karttoja. Kun opini tekemään kyseisiä karttoja, on erittäin todennäköistä, että tuotan aluksi huonoja karttoja, joissa eivät ole vain värit pielessä.

Lähteet:

Leonowicz A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42:1, s. 33-37.

Tutustuimme erilaisiin tietokantoihin ja tietokantojen yhdistämiseen. Ryhmän tehdessä yhdessä tietokantojen yhdistämisiä oli homma helpon tuntuista. Kun ryhdyin itse yhdistämään tietokantoja, onnistuin ensin avaamaan väärät tiedostot ja oikeiden tietokantojen ollessa ohjelmassa, en osannut lukea selkeä sanaisia ohjeita, jotka olimme saaneet. Tästä seurasi ensimmäinen turhautuminen PAK-kurssilla. Onneksi tietokantojen yhdisteleminen oli ainoa uusi asia tällä harjoituskerralla.

Afrikkan konflikteja, timanttikaivokset ja öljykentät

Harjoitellessamme tietokantojen yhdistelemistä MapInfossa tutustuimme samalla Afrikan konflikteiden, timanttikaivoksien ja maalla olevien öljykenttien sijaintiin.

Afrikan öljykentät (valkoiset pienet rajatut alueet), konfliktit (punaiset tistit ja vihreät pallot) sekä timanttikaivokset (vihreät kolmiot). Parempi karttaesitys löytyy täältä.

Konfliktit (merkitty punaisilla risteillä ja vihreillä ympyröillä) vaikuttavat ainakin osittain sijoittuvan samoihin paikkoihin kuin öljykentät (valkoiset mustalla rajatut pienehköt alueet). Esimerkiksi Somaliassa etenkin sen eteläosissa on paljon aseellisia konflikteja merkittynä, Tyynenmeren rannalta onkin erään konfliktin alapuolelta huomattavissa öljykentän merkki. Etelä-Sudanissa on nähtävillä samaa ilmiötä, jossa öljykenttien lähettyvillä on ollut konflikteja.

Konflikteja on myös nähtävissä alueilla joilla on timanttikaivoksia (vihreät kolmiot). Usein öljystä ja timanteista saatavat voitot menevät harvoille ihmisille, eivätkä kyseisten alojen työntekijät alkutuotannon maissa kuulu voiton saajiin useinkaan.

Käyttämiimme tietokantoihin oli kirjattu vain konfliktien, timanttikaivoksien ja öljykenttien sijainti. Jos olisi enemmän ominaisuustietoa kohteista tietokannassa, esimerkiksi koska timanttikaivos on avattu, ja minkälainen tuottavuus kaivoksella on, voisivat ne kertoa yhdessä esimerkiksi kaivoksen lähellä olleen konfliktin syntymissyistä. Esimerkiksi työntekijöiden kohtelussa on usein timanttikaivosten yhteydessä todettu olevan parantamisen varaa. Öljyn löytyminen voi aiheuttaa myöskin konflikteja ja suuria ongelmia yhtiöille ja paikallisille asukkaille mielipiteiden eritessä suuresti. Tyytymättömyys voi johtaa aseellisiin konflikteihin.

Raakaöljy ja timantit ja muut kaivannaiset ovat hyviä tulonlähteitä, tämän vuoksi mm. terroristijärjestöt usein pyrkivät saamaan haltuunsa öljykenttiä. Konfliktitimantit* ja öljy ovat suosittuja pimeän tulon lähteitä. Timantteja on helppo kuljettaa paikasta toiseen, ja maailma on öljyriippuvainen, eikä kaikille ole väliä keneltä ja mistä tarvitsemansa öljyn hankkii.

Internetin käytön lisäännyttyä tieto konfliktista leviää nopeammin, jonka vuoksi on ehkä mahdollista yrittää ratkaista konflikti nopeasti. Toisaalta internetin välityksellä konflikti voi myöskin levitä laajemmille alueille, ja toisiin valtioihin, jolloin vaikutukset ovat laaja-alaisemmat ja välttämättä yksi ratkaisu ei enää riitäkään konfliktin keskeyttämiseksi. Tämän vuoksi on tärkeää tietää, miten paljon internetin käyttäjiä on eri alueilla. Konfliktit vaikuttavat myös internetin käytön mahdollisuuksiin, ja konfliktin ollessa käynnissä internetin käyttömahdollisuudet usein heikkenevät.

Konfliktit saattavat kuitenkin vaikuttaa mahdollisuuksiin käyttää internetiä, jolloin tiedon välitys saattaa heiketä kaikilla tasoilla valtiossa. Tiedonvälityksen kärsiminen voi johtaa epävarmuuteen ja lisääntyviin levottomuuksiin.

Kuten Cristina Elgert blogissaan mainitsee, on Afrikassa myös monia monia luonnonvaroja, joiden vuoksi konflikteja voi syntyä. Kaikki konfliktit eivät liity suoraan luonnonvaroihin, mutta konfliktin edetestä luonnon varoista voi tulla tärkeitä.

Valuma-alueet ja tulvaindeksi

Harjoittelimme vielä lisää tietokantojen yhdistämistä. Teemakartta Suomen valuma-alueiden tulva-indeksistä ja järvisyydestä, joka syntyi tietokantayhdistelmästä, on ihan nätin näköinen. Suomen rajat olisi kiva olla, mutta eiköhän melkein ilman niitäkin pärjää.

Suomen alueella kokonaan tai osittain olevien valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyys-prosentti.

Tulvaindeksi kertoo sen, kuinka suuri on vesimäärä tulvahuipun aikana verrattuna normaalitilanteeseen. Kartasta huomaa selkeästi alueita, joilla on huomattavasti suurempi vesimäärä liikkeellä tulvahuippuna. Etenkin Etelä-Pohjanmaa ja lounais-Suomessa on nähtävillä suuri indeksi.

Samoilla alueilla, joilla tulvaindeksi on suuri, ei järvisyys-prosentti ole kuitenkaan kovin suuri. Suurempi järvisyys-prosentti on niillä alueilla joilla tulvaindeksi on 0—20 kuin alueilla, joilla tulva indeksi on yli 20, eli tulvahuipun vesimassa on yli 20-kertainen normaalitilanteeseen verrattuna. Vaikuttaa siltä, että kun alueella on enemmän järviä, joihin joki voi laskea, niin tulvat ovat lievempiä. Järvialueilla vedellä on enemmän tilaa noustessaan, koska järvialueiden vesiala on usein huomattavasti paljon suurempi kuin joen veden pinta-ala. Näin ollen tulvat järvisillä alueilla eivät ole yhtä suuria, koska vesi pystyy jakautumaan koko valuma-alueen joissa ja järvissä ”tasaisemmin” kuin yksittäisessä joessa. ( En siis ole yhtään varma olenko oikeassa vai enkö. Toivottavasti edes hiukan jäljillä.)

Kartassa on käytetty luokitusta, jossa jokaiseen luokkaan on pyritty saamaan yhtä monta havaintoa. Kartan väritys voisi olla parempi, koska violetti väri ei kuvaa tulvaindeksiä parhaiten.

* “Diamonds that originate from areas controlled by forces or factions opposed to legitimate and internationally recognized governments…” United Nations definition of conflict diamonds.

Lähteet:

www.worlddiamondcouncil.com –> diamondfacts.org –> Conflict diamonds,                       luettu 3.2.2016

BBC, Nigerian oil fuels Delta conflict, news.bbc.co.uk/2/hi/africa/4617658.stm, luettu 3.2.2015

Paikkatiedon hankita, analyysi ja kartografia -blogi , viitattu 10.2.2016

Cristina Elgert (2016). Kursskerta 3: Tietokantaseikkailua. viitattu 10.2.2016 Christinan blogi

MapInfon käyttö jatkui eikä uusia ominaisuuksia otettu käyttöön ohjelmassa. Tutustuimme erilaisiin teemakarttoihin, joita ohjelmalla pystyy tekemään vielä tarkemmin.

Teimme teemakarttoja, joissa oli esitetty useampia ominaisuuksia, joita Suomen kunnilta on tilastoitu. Kaikki teemakartat eivät ole sopivia kuvaamaan kaikkia ilmiöitä, ja sen vuoksi on hyvä hallita monenlaisia esitystapoja. Toisen kerran tarkoituksena ei välttämättä ollut oppia uusia toimintoja MapInfossa vaan se kuinka tehdä monia muuttujia esittävistä kartoista ”hyvän” näköisiä ja luettavia.

Kun esittää kahta muuttujaa samassa kartassa olisi hyvä jos esitettävät asiat liittyisivät toisiinsa. Kartta, jossa on kerrottu annettujen ylinopeussakkojen määrä/km² ja kirjastojen määrä kunnassa ei välttämättä ole toimiva, koska asioiden välillä ei ole oikeastaan mitään yhteyttä. Ainakin minä nähdessäni teemakartan, jossa on kaksi tai useampi asia esitettynä oletan suoralta kädeltä, että asiat, jotka on esitetty, liittyvät toisiinsa ja kartalla on haluttu havainnollistaa asioiden välistä korrelaatiota. Osittain tämän vuoksi, minun oli vaikeaa päättää karttani aihetta. Eikä sopivia muuttujia tuntunut löytyvän, ja sopivan alueenkin valinta tuotti päänvaivaa. Onneksi muillakin oli sama haaste: ”Kokeilin tunnilla useita eri vaihtoehtoja kartan muuttujiksi, mutta kiinnostavia ja toimivia yhdistelmiä oli vaikea löytää” (Myllys J. 2016). ”Jag hade faktisk några svårigheter att bestämma hurdan karta jag skulle göra, och om vilket område.” (Arppe A. 2016)

Tekemässäni kartassa on esitetty pienituloisuusaste, eläkeläisten osuus kunnassa. Pienituloisuusaste kertoo, kuinka monta prosenttia väestöstä elää tuloilla, jotka ovat pienemmät kuin 60 % suomalaisista. Pienituloisuus ei suoraan kerro siis köyhyydestä. Etelä-Savon kunnassa yli neljännes (25 %) väestöstä on eläkkeellä.

Kahdessa kunnassa on suuri pienituloisuusaste ja paljon eläkeläisiä väestöstä. Toisaalta, toisessa kunnassa on pienin kartalta löytyvä pienituloisuusaste ja paljon eläkkeellä olevia henkilöitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurimmassa osassa kuntia, joissa on pienin pienituloisuus aste, joka on esitetty, on myöskin vähemmän eläkeläisiä, esimerkkinä Mikkeli (kartan vasemmanpuoliskon isoin kunta).

Onneksi kartasta on huomattavissa, etteivät ainakaan kaikki eläkeläiset missään kunnassa ole pienituloisia, koska suurimmillaankin pienituloisuusaste on 20,2 (eli kuntalaisista 20,2 % on pienituloisia), kun eläkeläisiä puolestaan löytyy jostain kunnasta yli 40 %. Eikä eläkkeellä oleminen kerro suoraan pienituloisuudesta. Eläkkeen suuruuteen vaikuttavat ansiot ja työvuodet pääasiallisesti, tämän vuoksi eroja on paljon eläkkeen suuruudessa. Eläkeläiset eivät myöskään ole ainoa pienituloinen tyhmä, vaan myös esimerkiksi työttömistä löytyy pienituloisia henkilöitä.

Onko esittämilläni asioilla yhteyttä? ” Eläkeaikana toimeentulo jää hitaasti jälkeen koko väestön kehityksestä, mutta nousee silti reaalisesti. Eläkeajan toimeentulon kannalta suurimpana ongelmana on pienituloisuuden periytyminen eläkettä edeltävältä ajalta.” ( J. Rantala, 2014). Ehkä jokin yhteys esittämilläni asioilla on.

Pienituloisuusaste ja eläkkeellä olevien määrä on esitetty kolmella luokalla, ja jokaiseen luokkaan on molemmilla muuttujilla pyritty saamaan yhtä monta havaintoa. Taidan käyttää tuota luokitusta lähes aina… Luokkien määrän rajasin kolmeen, jotta kartan sisältö olisi helpompi hahmottaa.
Kartta vaikuttaa melko selkeältä ja lukukelpoiselta, vaikka siinä on esitetty kahta ominaisuutta päällekkäin. Värit eivät ole muuttaneet sävyään viivoituksen johdosta, mikä on hyvä lukijan kannalta. Kuntien nimet voisivat olla esitettyinä kartalla jos osaisin tai muistaisin, saati uskaltaisin pyytää apua niiden saamiseksi sinne.

-Kanerva

Lähteet:

Kunnan yleinen pienituloisuusaste Sotkanet.fi:
https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=s_YtAgA=&region=XVBBDsMwCPtRJTDZVPGOXXbhMG3X_f-2YEgVTZWAYmxMXA8NMXU9JBT-yuT3Gc3BmoC_t_p2yKy0cIFb_1uyRP1k32SI5sc-Ks1xNo0qodsOtPrVuTR7r6ycQGCHSEIBOw_NA-9ZnlEHomONjrkQSc-LclI3-U_G0daWqP1ZR-P9HOWHzTbMoZMv4PaNZ-6Mxw8=&year=sy4rAQA=&gender=t&abs=f&color=f otettu 4.2.2015

Rantala J. (2014). Analyysi vuonna 1999 eläkkeelle jääneiden ekvivalenttirahatulosta vuosina 1997–2008. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 79: 2, 125–139. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116054/rantala.pdf?sequence=2

Arppe A. (2016). https://blogs.helsinki.fi/abcarppe/2016/02/05/andra-lektionen/ viitattu 5.2.2015

Myllys J. (2016). https://blogs.helsinki.fi/myllyjas/2016/01/31/2-kurssikerta-syventymista-teemakarttojen-maailmaan/ viitattu 5.2.2016