Ruokaa kaikille

 

 

Kuva 1 Viljelymaa
Kuva 2 Laidunmaa

Viimeisen kurssikerran lähestyessä pelästyin hieman mitä se tulee pitämään sisällään, sillä en missään vaiheessa ole kokenut olevani hyvä QGISsin käytössä. Se on ohjelmana hieman epälooginen ja käyttöä on hankaloittanu eteenkin “undo” toiminnon hyödyttömyys. Hyvä puoli on, että ohjelma on ilmainen ja siten harjoittelua voi jatkaa omalla ajalla. Ohjelman käyttökään ei tunnu enään niin mahdottomalta kuin kurssin alkutaipaleilla. Olen ehkä jopa päässyt kokonaan QGIS kammostani.

Tehtävänä oli etsiä internetin ihmeellisestä maailmasta avointa dataa, jota voisi käsitellä QGIS-ohjelmassa. Itsepäisenä ihmisenä halusin välttämättä etsiä dataa maapallon viljely- ja laidunmaista. Tehtävä ei ollut kovin helppo, mutta en suinkaan halunnut luovuttaa, koska eihän sellainen sovi. Spesifin tietokannan kaivaminen datan merestä oli kyllä urakka, mutta lopulta eksyin sivulle, josta löysin haluamani. Aikaa tähän kului noin 2,5 tuntia. Yllättävän paljon siinä ajassa ehtii haravoimaan ja kun tietää mitä haluaa, niin tahti on nopea.

Tiedän jo valmiiksi, että maapallon maa-alasta viljelykelpoista on noin 40%. Viljelymaana siitä on 11% ja laidunmaana huikeat 26%. En kuitenkaan ollut aikaisemmin nähnyt selkeää karttaa, missä molemmat asiat esitettäisiin erillään, niin että maankäytön hamottaminen globaalilla tasolla olisi helppoa. Maailman väkiluku on tällä hetkellä 7 608 200 526. Heistä aliravittuja on noin 11% ja sairaalloisen lihavia 9%. Nälkään ja siihen liittyviin sairauksiin kuolee päivittäin noin 25 000 ihmistä.

On hullunkurista, että eläinten laitumet vievät noin paljon maa-alaa ja kun kuvaa 1 tarkastellaan niin voidaan todeta, että eniten lauduinmaita esiintyy Aasiassa, Amerikan mantereella sekä Afrikassa. Fao:n tilastojen mukaan Aasiassa tuotetaan noin 44% maatalouden päästöistä ja kaiken kaikkiaan yli kaksi kolmasosaa makeasta vedestä hyödynnetään maataloudessa, samalla kun 7,5% maapallon ihmisitä elää ilman puhdasta juomavettä. Noin puolet viljelymaiden tuotosta menee eläinten rehuksi ja kun mietitään, että vuosittain teurastetaan noin yli 63 miljardia eläintä eli yli 10 eläintä ihmistä kohden, niin ei ihme, että eläinten ruokkimiseen kuluu valtavasti peltoalaa. Lihantuotanto on huono sen ympäristörasituksen kannalta. Varsinkin naudan kasvatus vaatii runsaasti peltoalaa, vettä ja laidunmaata. Märehtiät aiheuttavat myös noin 40% maatalouden aiheuttamista päästöistä. Maatalouden kokonaispäästöt vaihtelevat erittäin paljon riippuen siitä mitä kaikkia asioita laskelmissa on otettu huomioon. Pelkkä lihatuonto aiheuttaa noin 18% ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä, ja kun otetaan huomioon kaikki kuljetus ynnä muut asiat mitkä lihatuotantosta aiheutuvat, nousee prosenttiosuus entisestään.

Aikaisemmin lihaa syötiin vähemmän ja se oli yleellisyystuote. Ruoan massatuotanto, globaali markkinatalous ja länsimaiden vaurastuminen toi eläinperäiset tuotteet osaksi arkipäivää. Vaikka lihatietoisuus kasvaisi ja paikoin sen syöntiä vähennettäisiin, niin on lihankulutus lisääntynyt muun muassa kehittyvissä maissa ja tämä trendi tulee jatkumaan. Lihansyönti ei tietysti ole ainoa ruoantuotannon ongelma, mutta se on ehkäpä selkein,  helpoiten havaittavissa oleva, mutta ennen kaikkea yksi merkittävin kasvihuonepäästöjen lähde ja pääsyy sademetsien hakkuille. Lihatuotannosta ympäristöön päätyvät ravinteet aiheuttavat sisävesien ja rannikoiden rehevöitymistä. Ongelmia on myös ruokahävikki, joka tällä hetkellä on maailmanlaajuisesti huikeat 50%. Helposti pilaantuvien tuotteiden hävikki on suurempi kuin esimerkiksi vijojen ja juuresten. Yksi helposti pilaantuva tuote on esimerkiksi salaatti, joten kaiken kaikkiaan tulisi tarkkaan miettiä millaista ruokaa missäkin olisi järkevintä tuottaa. Ruokaa tuotetaan kehittyvissä maissa länsimaalaisille ja monesti juuri siksi suuryhtiöiden tuoton hyödyt päätyvät muualle ja paikallisten ruokaturva kärsii. Länsimaalaiset ruokakaupat ovat pullollaan mitä erikoisempia tuotteita samaan aikaan, kun noin 11% maailman väestöstä näkee nälkää ja siitäkin suurempi osa kärsii kvalitatiivisesta eli laadullisesta nälästä. Kuljetusmatkat ovat joskus hyvinkin pitkiä ja kaikki tuotteet eivät edes päädy kauppojen hyllyille, myyntiseulan tarkkuudesta johtuen. Huonontuneita elintarvikkeita heitetään roskiin ja osa pilaantuu matkalla. Valikoima on kaupoissa valtava eikä vastaavaa ole nähty koskaan aikaisemmin. Kaikkien kannalta olisi järkevää,  että syötäisiin sesonkiluonteisesti ja aina kun vain mahdollista, suosittaisiin lähellä tuotettua ruokaa. Lihatotantoa pitäisi supistaa hurjan paljon niin, että siitä tulisi taas yleellisyystuote, josta nautittaisiin harvoin. Näin viljelykelpoiset maat saataisiin hyötykäyttöön ja kauppojen valikoiman kaventuessa kehittyvien maiden ruokaturva paranisi. Prosessoitu ruoka ei ole hyväksi kenenkään terveydelle, joten myös siksi koko ruonatuotannon kaavat pitäisi sanella uusiksi.

Viimeinen kurssikerta sujui ehkä parhaiten, sillä oli hienoa lopulta löytää etsimäni aineisto. Luettuani muiden blogitekstejä huolestuin hieman siitä onko aineistoni tarpeaksi monipuolinen, sillä en tehnyt diagrammeja tai laskenut prosentuaalisia osuuksia aineistoni pohjalta, niin kuin esimerkiksi Liisa Niemi oli viimeisessä blogijulkaisussaan tehnyt. Toisaalta en tiedä kaipaako aineistoni sellaista informaatiota, sillä muistan laiduin-ja viljelymaiden prosentuaalisen osuuden maapallon maa-alasta ja kuvista 1 ja 2 voidaan selkeästi nähdä, että missä päin maapalloa on merkittävimmät viljelymaat ja lihatuotanto alueet. Ehkä siis erilliset laskelmat eivät olisi tuoneet merkittävää lisäarvoa aineistolleni, kun internetistä löytyy niin paljon tietoa aiheesta.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen että kurssi on ohi. Tarvitsen nyt pienen tauon kunnes kykenen palaamaan QGIS-ohjelman pariin. Haluan kuitenkin oppia käyttämään sitä monipuolisesti, niin ettei jokaista asiaa tarvitse erikseen googlettaa. Ehkä paras metodi tähän on toisto ja kärsivällisyys, mutta ennen kaikkea aika!

Lähteet:

Niemi, Liisa. 7. kurssikerta: hetki lyö, viime hetki lyö (7.3.2018). https://blogs.helsinki.fi/nliisa/2018/03/07/7-kurssikerta-hetki-lyo-viime-hetki-lyo/

http://www.worldometers.info/fi/ (luettu 10.3.2017)

Maailmassa teurastetaan vuosittain yli kymmenen eläintä yhtä ihmistä kohden: tutkimus osoittaa lihakulutuksen ongelmia. (14.12.2017) https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Sivut/Maailmassa-teurastetaan-vuosittain-yli-kymmenen-elainta-yhta-ihmista-kohden-tutkimus-osoittaa-lihankulutuksen-ongelmia.aspx  (luettu 10.3.2017)

Maataloudesta yhä enemmän kasvihuonepäästöjä. (24.4.2014) http://www.maailma.net/uutiset/maataloudesta-yha-enemman-kasvihuonekaasupaastoja (luettu 10.3.2017)

Katastrofien viemää

Kuva 1. Magnitudi yli 8 (1980-2018)

Kartat ovat erittäin hyödyllisiä ilmiöiden havainnoinnissa ja ymmärtämisessä, sillä ne auttavat hahmottamaan suurempia kokonaisuuksia! Kuvassa 1 on maailmankartta, jossa nähdään yli 8:n magnitudin maanjäristykset ajanjaksolta 1980-2018. Voidaan onneksemme todeta, että voimakkaita maanjäristyksiä sattuu suhteellisen harvoin ja jos haluaa vältellä riskikohteita niin on suotavaa kiertää Indonesian-, Chilen-  sekä Japanin seutu melko kaukaa. Pienellä todennäköisyydellä matkan aikana kuitenkaan mitään sattuu, mutta kun sattuu niin katastrofialueiden lentojen hinnat romahtavat. Maantieteilijät varmasti tietävätkin, että harvoin kahta tuhoa peräkanaan samalla alueella tapahtuu.

Kuva 2 Magnitudi yli 5 (2017-2018)

Kuvasta 2 minä pidän, sillä mannerlaattojen saumakohdat ovat melko hyvin hahmotettavissa. Euraasian ja Australian laatan sekä Tyynenmeren ja Australian laattojen saumakohdat ovat tektonisesti ja vulkaanisesti hyvin aktiivista aluetta. Tyyntä valtamerta ympäröi Tyynenmeren tulirengas, jossa maa järisee päivittäin. Etelä-Amerikan läntinen rannikko on myös seismisesti hyvin aktiivista aluetta. Siellä esiintyy subduktiovyöhyke, jossa painavampi mereinen Nazcan laatta työntyy Etelä-Amerikan laatan alle. Tämän tapahtuman seurauksesta Andien vuoristot poimuttuvat. Eroosiosykli on kuitenkin poimuttumisen kanssa suhteellisen samanlainen, joten vuoriston kohoamista ei juurikaan tapahdu (poikkeustilanteita on). Kuvassa on nähtävissä myös Afrikan laatan piirteet ja Atlantin keskiselänteen sijoittuminen. Afrikan Itäisessä osassa on myös tektonista toimintaa, sillä alueella on Afrikan suuri hautavajoama, jossa sijaitsee kahden mantereisen laatan erkanemissauma. Se on pituudeltaan noin 6400km ja ulottuu Libanonin alueelta itäisen Afrikan läpi Mosambikiin asti. Madagaskar on erkaantunut Afrikasta samalla tavalla ja siten miljoonien vuosien päästä myös Afrikan itäisestä osasta tulee oma saarensa.

Kuva 3 Magnitudi yli 8,5 (1900-2018)

Richterin asteikko on logaritminen ja siten magnitudin kasvaessa yhdellä sen voimakkuus kummenkertaistuu. Yli 8,5 magnitudin maanjäristyksissä episentrumissa tapahttuu täydellinen tuho ja runsaasti vaurioita sadan kilometrin säteellä. Näin voimakkaat maanjäristykset ovat harvinaisia ja niitä o vaikeaa ennustaa. Tiedetään että Nepalia ja Istanbulia uhkaa katastrofaalinen maanjäristys. Ajankohtaa on vain mahdotonta ennustaa, joten sen vuoksi evakuointia ei voida tehdä. Tektonisesti aktiivisimmat alueet sijoittuvat mannerlaattojen törmäysvyöhykkeille ja kuvassa 3 kaikki voimakkaimmat maanjäristykset ovat tapahtuneet nimenomaan subduktiovyöhykkeillä.

Kuva 4. Tulivuoret (keltainen) ja Maanjäristykset (punainen) Indonesiassa.

Kuvassa 4 nähdään Indonesia, jonka rannikkoa sivuaa tulivuorijono. Tällä kohdalla sijaitsee Intian-Australian laatan ja Euraasian maanerlaatan törmäyskohta, jossa Intian ja Austraalian laatat työntyvät Euraasian laatan alle. Alueen tulivuorista tunnetuimmat ovat ehkä Krakatau ja Merabi. Erittäin tuhoisa noin 9,0 magnitudin maanjäristys tapahtui Sumatran saaren pohjoisosan länsipuolella 160 km rannikosta 26.12.2004. Sen aikaansaama voima synnytti valtavan tsunamin, joka tappoi kymmeniä tuhansia ihmisiä ja tuhosi luontoa ja infrastruktuuria. Monilla alueilla maaperä suolaantui pahasti, minkä seurauksena ruoantuotanto ja ihmisten elinkeino useilla aluilla kärsi.

Kuva 5. Tulivuoret (keltainen) ja maanjäristykset (punainen) Etelä-Amerikassa.

Chilessä on yli 3000 tulivuorta, joista aktiivisia tällä hetkellä on kuitenkin vain noin reilu sata. Kuvassa 5 suurimman punaisen pallukan kohdalla sattui vuonna 1960 voimakkain maapallolla rekisteröity maanjäristys. Sen voimakkuus oli 9,5 magnitudia. Sen voimakkuus synnytti tsunamin joka ulottui Japaniin ja Filippiineille asti. Kuolonuhrien määrä jäi järistyksen voimakkuuteen nähden suhteellisen vähäiseksi, mutta järistyksestä aiheutunut infrastruktuurin tuho oli merkittävä.

Kuva 6. Meteoriittien putoamispaikat
Kuva 7. Meteoriittien putoamispaikat Euroopassa

Kuvissa 6 ja se 7 nähdään meteoriittien putoamispaikkoja. Aikaskaala on tietysti laaja ja toisin kuin maanjäristyksistä, meteoriiteista jää aina jälki. Sen takia niitä näkyy kartalla näinkin paljon. Jos historian aikana tapahtuneista maanjäristyksistä kyettäisiin saamaan tarkkaa tietoa olisi niistä syntynyt kartta kuvaa 4 monipuolisempi. Maailmankartalla nähdään, että meteoriittikraatereita on erityisen paljon yhdysvalloissa. Tämä ei tietääkseni johdu siitä, että Yhdysvallat olisi jonkinlainen meteoriittimagneetti, vaan että meteoriittien putoamispaikkoja on etsitty ja tutkittu paljon. Ei siis ihme ettei Siperiasta, Amazoniasta tai Pohjois-Amerikan kylmimmiltä alueilta ole paljoa meteoriitti dataa saatavilla. Jos koko maapallon maa-ala kartoitettaisiin huolella olisi meteoriitti data todennäköisesti lähes yhtä tiheä kaikkialta.

Ilmiöitä on helpompi ymmärtää, kun niiden havainnollistamisessa hyödynnetään karttoja. Visuaalisille oppijoille kartat ovat ennenkaikkea oppimisen kannalta äärettömän tärkeitä. Itselleni ainakin jää helposti mieleen kartalla esitetyt asiat ja myöhemmin kun pohdin kuinka jokin oppimani asia menikään, niin voin mielessäni tehdä aikamatkan mieleni syövereihin ja site voikin olla, että muistini palautuu. Teksteihin en omaa tällaista valokuvamuistia (hitsi!), mutta eivätkö kuvat kerrokkin enemmän kuin tuhat sanaa (jos siis osaa ajatella näkemäänsä pidemmälle).

Kurssikerta oli kaikinpuolin mielenkiintoinen, vaikkakin en paikanpäälle päässyt. Karttojen tekeminen ja ilmiöiden tarkasteleminen oli mielenkiitoista ja parasta kaikessa oli se toisto mitä harjoituksessa tehtiin. Nyt osaan tehdä pistekartan exeliin syötetystä datasta. Tuotoksiani ei voi kyllä oikein kartoiksi kutsua, sillä huomasin juuri, että unohdin kaikista mittakaavan ja pohjoisnuolen…ei voi muuta sanoa kuin hupsista. Huomasin tämän, kun luin Matti Moisalan blogikirjoitusta “Maanvuoria ja tulijäristyksiä”. Asia ei ole valitettavasti korjattavissa, sillä en tallentanut QGIS tiedostojani ja toiseksi en halua aloittaa alusta, koska en löydä siihen energiaa. Onneksi kaikki ovat kuitenkin suunnilleen kärryillä etäisyyksistä joita kartoilla on nähtävissä!

Liitteet:

Chilen maanjäristys 1960. http://www.seismo.helsinki.fi/fi/maanjtietoa/suuretmjt/chile1960.html  (luettu 1.3.2018)

Moisala, Matti. 6. Maanvuoria ja tulijäristksiä (26.2.2018)  https://blogs.helsinki.fi/moisalam/2018/02/26/6/

Bufferointia

Viides kurssikerta meni hieman paniikissa, sillä oli niin paljon tehtävää. Tallensin vain tehdyt kartat ja nyt pitäisi taas muistella, että mitä ihmettä edes tapahtui. Esteettisyyttä kartoissa ei ollut nähtävissä, mutta ainakin sain jotain aikaiseksi. QGIS-ihjelman käytössä haastavaksi osoittautui erilaisten työkalujen käyttö. En nimittäin millään meinaa muistaa, että mitä mistäkin toiminnosta tapahtuu ja kuinka saan tuotettua haluaamaani tietoa annetusta aineistosta. Tehtävät vaihtuvat niin nopeaan tahtiin etten kerkeä oppia viimeksi käytettyjen työkalujen toimintoja riittävän hyvin. Viides kurssikerta oli kuitenkin poikkeuksellinen edellisiin kurssikertoihin nähden, sillä toistoja oli paljon ja siksi asiat jäivät paremmin mieleen. Bufferointi työkalun ja spatial-queryn käyttö tulivat melko tutuiksi ja ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti osaisin tehdä saman uudestaan ilman ohjeita!

Puskurianalyysit ovat hyödyllisiä ennen kaikkea kaavoittamisessa, kun pyritään kartoittamaan mitä minnekkin tulisi rakentaa ja minkälaisia palveluita eri alueille kannattaisi sijoittaa. Tarvitaanko jonnekkin uusi lähikauppa, bussipysäkki, kauppakeskus tai vaikka päiväkoti. Ihmisten asumista tarkastelemalla voidaan päätellä mitä puutteita ja vahvuuksia eri alueilla on. Väestöstä voidaan nimittäin puskurianaalysillä poimia tietyt kohderyhmät ja tarkastella niiden perusteella, että mihin mitäkin tulisi sijoittaa. On tietysti huomioitava väestön määrä tietyllä alueella sekä jo olemassa olevien palveluiden olemassaolo. Selvää kuitenkin on ettei montaa lähikauppaa, päiväkotia tai kauppakeskusta kannata samalla alueella montaa olla, jos asiakaskuntaa ei ole riittävästi. Tiheästi asutuilla alueilla palveluita voi olla paljon, mutta muualla niiden sijoittelua on mietittävä tarkkaan. Liikennesuunnitelussa väestön puskurianalyysit ovat myös hyödyllisiä, sillä näin voidaan vaikuttaa esimerkiksi ruuhkien vähentämiseen kehittämällä liikennejärjestelmää. Oli analyysi mikä tahansa vaaditaan siihen monipuolista väestöaineistoa sekä tietoa tutkittavan alueen rakennuksista ja niiden käyttötarkoituksista. Jos tietoa alueesta ei ole saatavilla kattavasti supistuvat QGIS:in käyttömahdollisuudet.

Kurssikerralla itsenäistehtävä aloitettiin tutkimalla sitä kuinka paljon ihmisiä asuu Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokentän melualueella. Kuvasta 1 nähdään, että Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyydessä asuu vähemmän ihmisiä kuin Malmilla. On kuitenkin muistettava, että Malmin lentokenttä ei ole kovin vilkas,  jos vertailukohtana on Helsinki-Vantaan lentokenttä.  Lentokentän melu vaikuttaa varmasti alueelle muuttoon ja varmasti kaavoituksessa on määritelty, että kuinka lähelle lentokenttää ei saa rakentaa. Vantaan kaupungin sivuilla kerrotaan, että lentoaseman melualue on viime vuosikymmeninä pienentynyt “melulle altistuvien asukkaiden määrä on vähentynyt pääasiassa konetekniikan kehityksen ansiosta. Kun Helsinki-Vantaan lentokentän ympäristössä laskettiin vielä vuonna 1990 lähes 97 000 asukkaan altistuvan yli 55 dB:n melulle, oli heitä vuonna 2013 enää noin 7 400. Tämä johtuu lentoasemalle liikennöivän konekaluston melupäästöjen vähentymisestä sekä kiitoteiden ja lentoreittien käytön suunnittelusta ja lentomenetelmien kehittymisestä.” Lentumelun ja lentoreittien tutkimiseen on kehitetty järjestelmä jolla tutkitaan lentomelua erityisesti asuinalueilla. Yksityiskohtaiset mittaustiedot ja lentokoneiden reitit ovat kaikkien nähtävillä WebTrak nimisessä palvelussa. Vantaan kaupunki kiinnittää paljon huomiota eri keinoin melun häiritsevyyden vähentämiseen.

Tehtävässä jossa tuli selvittää kuinka monta prosenttia työikäisistä asuu alle 500m päässä juna-tai metroasemasta selvisi, että kaikkiaan 22% Vantaan asukkaista asuu alle 500m päässä juna- tai metroasemasta, mutta työikäisistä osuus on jopa 67,59%. Prosenttiosuuden ollessa noin korkea voidaan päätellä, että saavutettavuus on työssäkäyvälle tai hänen perheellensä tärkeä asia asuinpaikkaa valittaessa. Metro ja juna ovat monesti bussia kätevämpiä liikkumisen muotoja ja niiden asemat sijaitsevat hyvien palveluiden läheisyydessä, mikä varmasti on vaikuttanut monen valintaan.

Kaiken kaikkiaan kurssikerta oli melko työläs ja varsinkin lopussa ärsytti, kun selvisi ettei karttoja tarvitse edes liittä blogitekstiin. Olivia Halme ja moni muu oli kuitenkin kertonut blogitekstissään kattavasti kurssikerran kaikista tehtävistä, joten en tiedä oliko karttojeni poistaminen sittenkin virhe. Toisaalta hyvä näin, sillä ei niistä kovin hienoja edes tullut. Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että opin enemmän kuin millään aikaisemmalla kurssikerralla!

 

Liitteet:

Lentomelu. (5.3.2018) http://www.vantaa.fi/asuminen_ja_ymparisto/ymparistopalvelut/meluntorjunta/lentomelu (luettu 19.02.18)

Halme, Olivia. Kurssikerta 5: Tyyntä ennen myrskyä. (25.2.2018). https://blogs.helsinki.fi/halmeoli/2018/02/25/kurssikerta-5-tyynta-ennen-myrskya/ (luettu 26.2.2018)

Kävelykeppien kopinaa

Kuva 1 Eläkeläisvaltaiset alueet

Kurssikerta neljä alkoi hyvin tavalliseen tapaan QGIS-ohjelman kaatumisella. Onnekseni tämä tapahtui ensimmäisen kymmenen minuutin sisällä, joten mitään sen suurempaa vahinkoa ei aiheutunut.

Kurssikerta alkoi pisteaineiston tarkastelulla, jossa kukin piste esitti PK-seudulla sijaitsevaa rakennusta, jonka metatieto sisälsi informaatiota rakennuksesta sekä sen asukkaista. Tehtävänä oli muuttaa tämä pistehärpäkkä ruutuaineistoksi. Tämä tapahtui omalta osaltani muita matkimalla sekä opettajan tekemisiä tuijottamalla. On kai se oman järjenkäyttö myös sallittua, mutta raskaaksi se käy jos kaikki pitää alusta asti tehdä itse! Onneksi säästelin voimiani, sillä tehtävä tuli suorittaa uudestaan! Oli laadittava ruututeemakartta vapaavalinteisesta aiheesta ja ohjeena oli valita teema, jonka tarkastelu saisi aikaiseksi syvällisempää pohdintaa, ei itsestäänselvyyksien sanelua. Valitsin kohteeksi eläkeläiset. Vivi Tarkka oli myös tarkastellut aineistoa samasta näkökulmasta. Ruutujeni koko kuvassa 1 on 500m X 500m.

Aineistosta voi havaita, että eläkeläisten (Yli 65-vuotiaiden) asutus keskittyy palvelujen ja hyvien kulkuyhteyksien lähelle. Merkittävä määrä heistä asuu Helsingin kantakaupungissa ja tummimpia 250 000m² kokoisia alueita esiintyy  tiheimmin Munkkiniemi-Eira sektorilla. Yksi selitys lienee se, että perheen perustamis vaiheessa ihmiset muuttavat usein isompiin asuntoihin uusille asuinalueille kauemmas keskustasta. Perheellisten asumismuoto on usein suurempi kerrostaloasunto, rivitalo, paritalo tai omakotitalo. Asuntojen neliöhinnat ovat halvempia kantakaupungin ulkopuolella ja siksi kantakaupungissa asuukin paljon opiskelijoita ja eläkeläisiä, joille palvelujen läheisyys on tärkeämpää kuin asunnon koko.  Työuralta kertynyt pesämuna mahdollistaa osalla eläkeläisistä muuton kantakaupunkiin. Merkittävimpiä vetovoimatekijöitä lienee keskustan monipuolinen ajanviete tarjonta. Eläkeläisille riittää paljon nähtävää vuodenajasta riippumatta ja kulkeminen paikasta toiseen on suhteellisen vaivatonta.

Suomen väestö ikääntyy, kun suuret ikäluokat eläköityvät, ihmiset elävät vanhemmiksi ja lapsia syntyy suuhteellisen vähän. Vuoteen 2030 mennessä Suomessa työikäisten osuus vähenee noin 5% nykyisestä noin 59 prosenttiin. Huoltosuhde tulee siis tulevaisuudessa kasvamaan ellei tapahdu jotain dramaattista hedelmöittymisen superaaltoa. Todennäköisintä kuitenkin on,  että nykyinen elintaso lähtee laskuun, kun veronmaksajien taakka palvelujen takaamisesta kasvaa. Laskevatko eläkkeet vai mitä tapahtuu, sitä on hankalaa ennustaa, mutta joka tapauksessa Helsingissä tilanne ei suinkaan ole niin hälyttävä muihin suomen kuntiin verrattuna. Esimerkiksi “Sallassa, Kivijärvellä, Kökarissa, Kuhmoisissa ja Puumalassa 15-64-vuotiaita on ensi vuosikymmenen lopussa alle 42 prosenttia kunnan väestöstä”.  Helsingissä työikäisten osuus on tällä hetkellä noin 71%. Tähän vaikuttaa pitkälti se, että kaupunkina Helsinki vetää puoleensa työikäistä väestöä sekä opiskelijoita (jotka myöhemmin päätyvät työelämään). Kehityskulku on kuitenkin hulestuttava, sillä eivät kaikki voi muuttaa pääkaupunkiseudulle. Suomen muissakin kaupungeissa on paljon potentiaalia, joten esimerkiksi erilaisin poliittisin toimin niiden houkuttelevuutta voitaisiin kasvattaa.

Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta ja hedelmällisyysluku on noin 1,8. Maahanmuutto ei kuitenkaan voi olla ainoa korjausliike tilanteen tasoittamiseksi. Ratkaisu voisi löytyä, kun alettaisiin miettimään, että miksi pariskunnat eivät halua hankkia enempää lapsia. Itä-Suomen yliopiston sosiologian ja hyvinvoinnin professorin Juho Saaren mukaan työllisyysasteen nostamisella olisi suurin vaikutus; “Ratkaisu olisi työurien pidentäminen alkupäästä, pitkäaikaistyöttömien välityömarkkinoiden parantaminen sekä irtisanomisen ehtojen uudistaminen”. Tulevaisuudessa tulisi pitää kiinni pohjoismaisesta hyvinvointivaltion piirteistä, sillä esimerkiksi elintasolla on suuri vaikutus siihen kuinka paljon pariskunnat hankkivat lapsia.

Kaiken kaikkiaan olen itse melko optimisten, sillä uskon ihmisen nerokkuuteen ja siihen, että tulemme maailmanlaajuisesti saavuttamaan käsitämättömiä asioita. Siksi en halua uskoa, että Suomen tulevaisuus näyttää siltä, että veronmaksajien taakan noustessa elintaso laskee huimasti, olot huononevat ja aivovuoto lisääntyy. Suomessa koulunkäynnin mahdollisuudet ovat aivan toisenlaiset kuin muualla maailmassa. Toivonkin että tämänpäivän ja tulevaisuuden haasteet luovat innovatiivisia ajattelioita yhä enemmän ja siten kykenemme laskemaan työmarkkinoiden polarisaatiota ja luomaan yhä kestävämpiä ratkaisuja arkipäivän elämään.

Kokonaisuudessaan kurssikerta sujui hyvin ja vältyin päänsisäiseltä kaaokselta! Siksi kartta onnistui mielestäni kohtalaisesti, joten edistystä on tapahtunut (visuaalisia puutteita toki löytyy). Syvään hengitys auttaa sekä tietoisuus omasta amatöörimäisestä osaamisesta. Olen GIS gurusta ja hyvästä kirjoittajasta kaukana. Erilaisten tekstien näyttäminen muille kuin opettajille on aina ollut lähes mahdoton toteuttaa, joten ehkä on jo korkea aika kohdata omat pelkonsa ja tarttua toimeen. Pitää vain muistaa, että palautteen vastaanottamisen taito on tie menestykseen!

Liitteet:

Tutkijat tyrmäävät: Maahanmuuttajat eivät ratkaise Suomen huoltosuhteen ongelmaa. (25.2.2016) https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002887995.html (luettu 10.2)

Työikäiset vähenevät kautta Suomen-HS:n hakukone näyttää oman kuntasi väestöennusteen. (27.2.2016) https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002888493.html (luettu 10.2)

Tarkka, Vivi. Mummoja ruudussa. (10.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/vivitark/2018/02/10/mummoja-ruudussa/ (luettu 10.2.2018)

 

Tulvia ja timantteja

Kuva 1 Järvisyys
Kuva 2 Tulvaindeksi

Kolmannella kurssikerralla harjoittelimme QGIS:ssä datan ryhmittelyä. Aloitimme tiedostolla, joka sisälti erinäistä informaatiota Afrikasta. Tiedosto sisälsi esimerkiksi maakohtaiset väestötiedot, internetin (vuosilta 2000 ja 2017) sekä Facebookin käyttäjien määrän kokonaisväestöstä.  QGIS:ssä taulukoiden tiedot eri maista olivat sekaisin niin, että yksi maa oli mainittu useasti, sillä esimerkiksi saarten tiedot oli laitettu eri sarakkeisiin.  Marita Selinin blogissa asia selitettiin mielestäni paremmin “Angolalla oli miltei 20 eri riviä tietoa tietokannassa. Kun karttaa zoomasi, niin rannikolla näkyi pikkiriikkisiä saaria, jotka olivat kaikki siis omana tietonaan eri riveillä.” Tehtävänä oli yhdistää nämä useat samaa maata koskevat tiedot yhdeksi. Tuloksena oli selkeä havainnoliistava kokonaisuus 53:sta valtiosta.

Seuraavaksi muokkasimme Exel tiedoston Afrikkalaisten internetin ja Facebookin käytöstä QGIS:iin yhteensopivaksi MS-DOS CSV:ksi.  Taulukon tiedoilla laskettiin, että kuinka moni kokonaisväestöstä käyttää internettiä tai Facebookkia. Vaihteluja oli paljon eri maiden välillä. Marita Selin mainitsi blogitekstissään prosenttiosuuksia, mitä itse en edes laittanut ylös; “Etelä-Afrikassa vajaa kolmasosa käyttää Facebookia ja nettiin menee 54% ihmisistä. Nigerissä luvut ovat pienimpiä 1,3% käyttää Facebookia tai 4,3% nigeriläisistä käyttää internetiä.” Mielestäni oli itsestään selvää, että internetin käyttö on kasvanut 2000-luvulta, enkä suoraan sanottuna ollut yllättynyt huikeista kasvuluvuista, kun ottaa huomioon millaisia tiiliskiviä puhelimet 2000-luvun alussa olivat.

Teknologia on kehittynyt valtavan paljon ja nykyään puhelinten ominaisuudet ovat hyvin monipuoliset myös halvemmissa malleissa. Lähes jokaisella on mahdollisuus hankkia puhelin, kun huomioidaan puhelinten lyhyt elinkaari ja siten mahdollisuus käytetyn puhelimen hankintaan. Teknologia maksaa uutena, mutta käytettynä sen arvo romahtaa. Länsimaalaisten käytettyjä tavaroita kulkeutuu Afrikkaan erilaisia väyliä pitkin. Esimerkiksi vaatteiden myynti on tuottoisa bisnes, joka tosin tekee hallaa paikallisille käsityöläisille ja muutenkin aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia, kun vastuu lajittelusta siirretään muualle. Afrikkaan käyttötavaroiden lisäksi päätyy vuosittain miljoonia tonneja romua. Elektroniikkajätettä viedään , vaikka “Baselin yleissopimus kieltää vaarallisen jätteen viennin OECD-maista OECD:n ulkopuolelle.”

Elektroniikkajäte sisältää vaarallisia kemikaaleja ja koska arvokkaiden metallien erotteluun Afrikassa ei usein ole oikeanlaisia välineitä, altistuvat ihmiset vaarallisille kemikaaleille. Ympäristö ja ihmiset maksavat siitä kalliin hinnan. Ylen 17.11.2016 julkaistussa uutisessa sanottiin, että “Yksi tällaisista kaatopaikoista sijaitsee Ghanan pääkaupungissa Accrassa. Siellä elektroniikkalaitteet puretaan ja niistä erotetaan arvokkaat metallit. Metallien erottaminen tapahtuu nuotiossa polttamalla, jolloin ilmaan ja maaperään pääsee myrkyllisiä sekä terveydelle haitallisia yhdisteitä…Saastuneella alueella myös lapset etsivät kaatopaikoilta elektroniikkaromua ja osallistuvat sen kierrätykseen.” Asiaan on kuitenkin hankalaa puuttua, sillä elektroniikkajätteen metallien erottelu on monelle elinkeino ja siten Afrikassa tuottoisa bisnes. Tämä hankaloittaa valvomista, sillä vaikka elekroniikkajätteen vienti kiellettäsiin niin sen salakuljetus tuskin päättyisi.

Yksi mielenkiintoinen asia mitä Afrikan kartalla oli havaittavissa oli timanttikaivosten sekä konfliktien tapahtumapaikkojen läheisyys. Tästä voisi päätellä, että konflikteja sattuu herkemmin luonnovaroiltaan arvokkailla alueilla. Afrikassa esiintyy paljon korruptiota ja siten miljardibisnesten hyöty ei usein näy kansan hyvinvoinnissa.  Ihmiset työskentelevät monesti epäinhimillisissä oloissa ja heille maksetaan surkeaa palkkaa. Rahan kanavointi yksityisen edun tavoitteluun aiheuttaa tyytymättömyyttä valtion johtoa kohtaan. Afrikassa talous kasvaa vain, jos vauraus tulee oikeista lähteistä ja sen hyödyillä pyritään ratkomaan myös kansantaloudellisia ongelmia. Öljyn ja timattien lisäksi esim. ympäristöongelmat sekä eri heimojen väliset erimielisyydet ruokkivat konflikteja. Siirtomaa-ajoilta löhtöisin olevat maiden rajat eivät noudata eri heimojen tai kansojen alueita. Tämä on ollut yksi merkittävä syy sille, miksi Afrikan konfliktit eivät hellitä.

Mutta nyt sitten tekemiini karttoihin…kuvissa 1 ja 2 nähdään suomineito, missä muussakaan kuin sinisen sävyissä! Kotitehtävänä oli laatia  valuma-alueiden tulvaherkkyyttä sekä järvisyyttä kuvaava koropleettikartta . Oli siis laskettava alueiden tulvaindeksi. Karttaa tehdessä päätin jättää järvet sekä joet pois kokonaan sillä ne häiritsivät kokonaisuuden hahmottamista. Esimerkiksi Laatokka näytti sinisen sävyisenä yhdeltä valuma-alueelta.

Kuvassa 2 huomataan, että tulvimista esiintyy runsaimmin alavilla rannikko-alueilla, jossa suurin osa Suomen joista sijaitsee.  Tulvat voidaan jakaa vesistötulviin, merivesitulviin sekä hulevesitulviin. Suomessa yleisimpiä ovat vesistötulvat jotka aiheutuvat usein pitkään jatkuneesta lumen sulamisesta tai runsaista sateista. Kevättulvat ovat suomessa jokavuotinen ilmiö ja niitä esiintyy nimenomaan alavilla rannikoilla eniten, sillä siellä veden liike on hidasta. Sisämaassa tulvat ovat harvinaisempia sillä korkeusvaihteluiden takia vesi virtaa usein esimerkiksi järvialtaisiin, jotka ovat kosteikkojen lisäksi tehokkaita tulvahuippujen tasaajia. Kuvassa 1 voidaankin huomata, että järvisyysprosentin ollessa korkea myös tulviminen on suhteellisen vähäistä. Talvisin voi esiintyä jää- ja hyydepatoja, mutta niiden vaikutus jää usein paikalliseksi. Joskus tällaisia jokien tukkeumia joudutaan räjäyttämään. Hulevesitulvat ovat äkillisiä ja usein myös lyhytkestoisia. Ne syntyvät kaupunkiympäristössä, jossa esiintyy runsaasti rakennettua maanpintaa, minkä seurauksena pintavalunta on voimakasta, kun vesi ei pääese imeytymään mihinkään. Sadevesikaivot kykenevät ottamaan vastaan vain rajallisen määrän vettä kerrallaan, joten vesi kulkeutuu usein painanteisiin ja voi siten aiheuttaa paikallisesti paljon vahinkoa infrastruktuurille.

Kurssikerta oli kaiken kaikkiaan tähän mennessä ehkä mielenkiintoisin, mikä ehkä näkyykin tekstin määrästä.  Ensimmäistä kertaa olen jopa suhteellisen tyytyväinen karttoihini. En voi kuitenkaan väittää etteikö niiden tekeminen olisi sujunut ongelmitta. Onneksi kurssilla on kuitenkin kilttejä ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan! Ilman heitä olisin jo varmaan tuohtumuksesta kalju (eikä muutenkaan kehtaa jatkuvalla syötöllä häiritä opettajaa pienillä asioilla).

Liitteet:

Halpa kodinkone voi päätyä vaaralliseksi jätteeksi Afrikkaan. (17.11.2016) https://yle.fi/uutiset/3-9296700 (luettu 3.2)

Arikka ja Aasia maailman elektroniikkaromun kaatopaikkoja. (21.2.2008) http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/lehdistotiedotteet/afrikka-ja-aasia-maailman-elek/ (luettu 3.2)

Selin, Marita. Afrikan konfliktit ja Suomen vesistöalueiden tulvimisriski eli kolmas kurssikerta. (29.1.2018) https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/01/29/afrikan-konfliktit-ja-suomen-vesistoalueet-eli-kolmas-kurssikerta/  (luettu 3.2)

Metsäpalovaroitus

kuva 1 Pinta-ala vääristymät

Kurssikerralla kaksi opeteltiin käyttämään QGIS-ohjelman erilaisia työkaluja monipuolisemmin sekä harjoiteltiin laskutoimitusten tekemistä. Pääpaino oli karttaprojektioiden vääristymissä. Asia ei sinällään ollut uutta, mutta oli mielenkiintoista kokeilla QGIS- ohjelmalla kuinka suomen koko ja muoto muuttuvat projektiota vaihtaessa.

Opin tästä harjoituksesta, että pinta-ala vääristymät voivat olla hyvinkin suuria riippuen projektiosta. Kolmiulotteista pintaa ei ole mahdollista kuvata kaksiulotteisena ilman ettei todellisuus vääristyisi. Sen takia kaikkiin karttoihin on suhtauduttava kriittisesti. Lambertin projektio on oikeapintainen projektio eli se näyttää pinta-alat oikein, mutta maiden muodot ja ilmansuuntien väliset kulmat vääristyvät. Robinsonin projektio on kompromissi karttaprojektio, jossa kaikki virheet on pyritty minimoimaan.

Kuvassa 1 olen verrannut Robinsonin projektiota Lambertin projektioon. Pinta-alat vääristyvät virheiden minimoimisesta huolimatta Robinsonin projektiossa huomattavasti, mutta kuitenkin vähemmän kuin Mercatorin  projektiossa (Vertasin tunnilla ensin Lambertin projektiota Mercatoriin). Mercatorin oikeakulmainen projektio näyttää ilmansuuntien väliset kulmat oikein. Mercatorin lieriöprojektio saa nimensä siitä, että maapallon pinta on ikäänkuin heijastettu päiväntasaajaa sivuavan lieriön pinnalle. Mitä kauemmaksi päiväntasaajalta mennään, niin sitä suurempia projektion vääristymät ovat. Tästä siis johtuu, että Suomineito kasvattaa kokoaan useilla kymmenillä prosenteilla.

Mercatorin projektion vääristymät ovat huomattavia. Maailmankartalla Grönlanti näyttää Afrikan kokoiselta, vaikka todellisuudessa Afrikka on 15 kertaa Grönlantia suurempi. Tuomas Kirjavainen maintsi blogissaan, että Mercatorin projketio aiheuttaa myös poliittisen ongelman; Länsimaat näyttävät suuremmilta mitä oikeasti ovat. Mercatorin projektion käyttö on tietyllä tavalla vallan käytön väline, jolla pyritään vahvistamaan maailmanpoliittisia voimasuhteita vaikuttamalla ihmisten maailmankuvaan.  Valitettavan harvalla on kuitenkaan kattavaa käsitystä projektioiden aiheuttamista vääristymistä, joten siksi niiden strateginen käyttäminen myös toimii.

Toinen kurssikerta oli oikeastaan ensimmäistä pahempi, sillä QGIS-ohjelman käyttö ei kertakaikkiaan sujunut alkuunkaan! Kaikki alkoi siitä, kun en saanut millään vaihdettua projektiota laskutoimituksia varten ja joka kerta oli aloitettava uudestaan, sillä  “kumoa” komento ei yleensä ole mahdollinen. Raivostuttavaa, mutta ennen kaikkea turhauttavaa. Juuri kun olin menettämässä toivoni koko tehtävän suhteen päätin niellä ylpeyteni ja menin pyytämään Tuomas Kirjavaiselta apua. Jopa hän naurahti, kun näki millaisen sotkun olin saanut tietokoneella aikaiseksi. Tuomas kertoi, että tehtävä on tallennettava ja ohjelmasta poistuttava, jotta projektion vaihtaminen onnistuu (Ei mitään järkeä!?!?). Ärsyttävän monimutkainen ohjelmisto, tai sitten olen vain alkanut kärsimään varhaisdementian ensioireista, kun ei vain millään mennyt jakeluun. Suutuksissani lähdin kävelemään kohti kotia jäämurikoita potkiskellen. Matkalla liukastuin Kumpulan mäessä, bussi ajoi ohi, myöhästyin metrosta ja kauppakassin pohjakin repesi. Yksi asia voi oikeasti pilata koko päivän!

Kokonaisuudessaan tekemäni kartta on edelleen melko ruma, mutta tein parhaani olosuhteisiin nähden- ja mikä tärkeintä- en luovuttanut! Ensimmäisenä pistää silmään värit, joita aluksi muuntelin kauniisti, kunnes tajusin, että laskutoimitus ei onnistunut, kun projektio ei vaihtunut. Lopulta X yritysten jälkeen päädyin räikeään punaiseen, joka pienempiä prosenttiosuuksia kohden muuttuu oranssista luonnonvalkeaan. Kartan värit muistuttavat metsäpalovaroituksia, mutta vyöhykemäisyys paljastaa ensivaikutelman kuitenkin vääräksi.

Liitteet:

Kirjavainen, Tuomas. Pinta-alan vääristyminen eri projektioissa. (23.1.2018) https://blogs.helsinki.fi/tuokirja/2018/01/23/12/ (Luettu 2.2.2018)

Euroopan typpipäästöt

En ole vielä paljoa blogia kirjoittanut. Tämä johtuu siitä, että olen kokeut kurssin alun melko vaikeaksi, sillä QGIS ohjelman käyttö on tuottanut minulle vaikeuksia. En ole kovin hyvä tietokoneiden kanssa, mikä vaikeuttaa asiaa entisestään. Yrittämistä en toki aio lopettaa, joten saa nähdä muuttuuko kurssiin suhtautumiseni matkan varrella.

Tänään on 2.2.2018 ja kurssin alkamisesta on oikeastaan jo aikaa. Tästä jokainen voi päätellä, että ensimmäinen blogi tekstini on jonkin verran myöhässä. Ensimmäisen kurssikerran jälkeen oli vain helpompaa olla ajattelematta koko kurssia. Pakeneminen ei kuitenkaan auttanut, sillä minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!

Viimein tietokoneen ääreen raahautuneena olen päättänyt, että aion tehdä tämän kurssin kunnolla, vaikka se tuntuisikin epämiellyttävältä.

Ensimmäisellä Kurssikerralla harjoittelimme QGIS-ohjelman käyttöä, sekä kävimme läpi geoinformatiikan perusteita. Muiden blogeja tarkasteltaessa on helpottavaa huomata, että en ole ollut ongelmieni kanssa yksin. Saku Saarimaa mainitsi blogissaan päätävaivaavia asioita joihin en kaikkiin kylläkään pystynyt samaistumaan. Tämä johtuu siitä että hän on minua paljon edellä QGIS-ohjelman käytössä “Eniten päänvaivaa harjoituksessa aiheutti datan esittäminen ja luokittelu” itse en edes tässä tehtävässä näitä asioita miettinyt, sillä taitoni eivät yltäneet noihin ajatuksiin. En osannut käyttää koko ohjelmaa ja se näkyy ensimmäisestä kartastani. Värit ovat liian sinertävät, korkeuskäyrät turhat ja muutenkin visuaalinen toteutus on mennyt pieleen, mutta ei hätää, kyllä tämä vielä iloksi muuttuu!

Ensimmäisessä harjoituksessa teimme kartan, joka kuvaa Euroopan maiden typpipäästöjä. En oikein ymmärrä, että mitä nuo luokat tarkoittavat käytännössä, mutta selvää on ainakin se, että Puolan typpipäästöt ovat muita suuremmat. Tämä johtuu siitä, että hiilen poltto kotitalouksissa ja voimaloissa on yleistä Puolassa, mutta myös muualla itäisessä Euroopassa. Puolan ilmansaasteista uutisoidaan aika ajoin ja muistaakseni WHO:n mukaan Puolan Zywiec on Euroopan saastunein kaupunki.

Suurin osa ilmakehän kaasusta on typpeä, mutta tavallisissa oloissa typpi ei reagoi ilman kanssa, sillä typenoksidien muodostuminen vaatii korkeaa lämpötilaa. Typenoksideja vapautuu ympäristöön ennenkaikkea fossilisten polttoaineiden poltosta. Pääasiassa liikenteen, energiantuotannon (kivihiilen poltosta) ja teollisuuden polttoaineista. Typenoksidit edesauttavat esimerkiksi alailmakehän otsonin syntyä ja aiheuttavat happamia sateita, jotka voivat tulla sateen mukana märkälaskeumana tai kaasuina ja pölyn mukana kuivalaskeumana. Reagoidessaan veden kanssa muodostuu laimeaa typpihappoa. Tehokas ympäristön puskurointikyky voi lieventää vahinkoja, mutta esimerkiksi graniittisten kivilajien puskurointikyky on heikko. Kalkkikuoriset eliöt ja havumetsät sietävät happamia sateita erittäin huonosti. Happamat sateet aiheuttavat havumetsien harsuuntumista, mikä pitkällä aikavälillä voi aiheuttaa puiden kuolemia. Lisäksi hapan maaperä liuottaa tehokkaasti ravinteita, mutta lopulta huuhtoo ne puiden juurteen ulottumattomiin, jolloin kasvien ravinteiden saanti estyy. Typenoksidien synnyn vähentämistä hankalottaa se, että merkittävä osa päästöistä on peräisin hajakuormituslähteistä, mutta niiden syntyä voidaan ehkäistä esimerkiksi polttotekniikalla.

Maaperässä esiintyy melko vähän typpeä sitovia bakteereja ja luonnossa typpeä sitovia kasveja, mikä pitää typenkierron normaalissa oloissa melko maltillisena. Ylimääräistä typpeä päätyy ympäristöön muun muassa lannoitteista sekä yhdyskuntien jätevesistä. Suomessa tehokasta typen poistoa jätevesistä ei ole vaadittu,  toisin kuin fosforin poistoa, ja tästä johtuen lähes viidennes typestä on peräisin yhdyskunnan jätevesistä. Ongelma syntyy, kun ravinteet päätyvät valumavesien mukana vesistöihin kasvattamaan vesiekosysteemien perustuotantoa, kun minimitekijä (typpi) ei enää rajoita kasvien menestymistä. Vesikasvien ja kasviplanktonien määrä lisääntyy ja niiden kuollessa ne painuvat pohjaan, jossa hajottajabakteerien toiminta kiihtyy. Tämä voi johtaa happikatoon. Anaerobisissa oloissa joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajotessa syntynyt rikkivety aiheuttaa kalakuolemia. Suomessa jätevesien puhdistaminen on Euroopan huippuluokkaa, joten koska suomen typen poisto on fosforin poistoa heikompaa, niin mitenköhän heikkoa se mahtaa olla muualla Euroopassa. Pääasiassa kaikki Pietarin yhdyskunnan jätevesistä laskettiin vielä 1970-luvulla itämereen, 1990-luvulla 40% ja tänä päivänä lähes kaikki puhdistetaan. Miljoonakaupungin ravintokuorman määrä on kuitenkin ollut osana rehevöitymisen syntyprosessia. Itämeren rehevöityminen on ollut jo pitkään suuri ongelma ja paikoin esiintyy runsaasti hapettomia alueita. Ongelmallista on maatalousaluiden sijoittuminen lähelle vesistöjä ja se ettei peltojen ja vesistöjen välissä ole riittävää puskurivyöhykettä, joka vähentäisi ravinnekuormaa. Maatalouden tehoviljelyn monokulttuuri heikentää maaperän viljavuutta, joten sen vuoksi lannoitteita käytetään runsaasti ja monesti liikaa mistä johtuu, että merkittävä osa niistä päätyy valumavesien mukana rehevöittämään vesistöjä. Lannoitteiden määrään tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja tässä kuin monessa muussakin asiassa Euroopan mailla on vielä paljon parannettavaa.

Liitteet:

Pietarin Vodokanal pelkää yksityistämistä. (10.2.2017) http://www.syke.fi/fi-FI/Julkaisut/Ymparistolehti/2017/Pietarin_Vodokanal_pelkaa_yksityistamist(42113) (luettu 6.2.2018)

Itämeren rehevöityminen. (25.8.2016) https://wwf.fi/alueet/itameri/rehevoityminen/ (luettu 6.2.2018)

Saarimaa, Saku. 1. Kurssikerta. (25.1.2018)   https://blogs.helsinki.fi/ssaku/2018/01/25/1-kurssikerta/ (luettu 2.2.2018)