Huijaava pölyttäjä

Ahvenanmaan lehtoniittyjen näyttävimpiä myöhäisen kevään ja alkukesän kukkijoita on seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina), jota pölyttää mm. kimalaiskuningattaret. Kukissa vierailevat kimalaiset eivät kuitenkaan saa työstään palkkiota, sillä kukissa ei ole lainkaan mettä. Tällaisia medettömiä kämmeköitä on seljakämmekän lisäksi useita muita lajeja.

Erityistä huomiota herättää seljakämmekän kukkien väri: osalla yksilöistä kukat ovat purppuranpunaisia, toisilla puolestaan kellanvalkoisia. Suomessa punakukkaisten yksilöiden osuus on yleensä suuri, mutta Keski- ja Etelä-Euroopan populaatioissa kellanvalkoiset yksilöt voivat olla vallitsevia.

Kahden värimuodon merkitystä on tutkittu evoluutiobiologian näkökulmasta. Aiemmin ajateltiin, että seljakämmekkä huijaa pölyttäjiä värityksellä: kun kukkia on kahden värisiä, pölyttäjän on vaikeampi oppia tunnistamaan huijaava laji. Jos pölyttäjä oppii tunnistamaan tietyssä populaatiossa vallitsevan värimuodon, tämä voisi edistää harvinaisemman värimuodon pölytystä. Seljakämmekän pölytysbiologiaa koskevat tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä teoriaa.

Vaihtoehtoinen selitys on, värimuotojen olemassaolo liittyy kasvupaikan muiden lajien kukkien väriin. On esitetty, että kellanvalkokukkaisia seljakämmeköitä pölyttävät hyönteiset vierailevat muissa kellertäväkukkaisissa mettä tuottavissa lajeissa, ja vastaavasti purppuranpunaisia seljakämmeköitä pölyttävät hyönteiset vierailevat muissa punertavakukkaisissa lajeissa. Tämänkään teorian tueksi ei kuitenkaan ole yksiselitteistä näyttöä.

Lue lisää:

Jersáková, J., Traxmandlová, I., Ipser, Z., Kropf, M., Pellegrino, G., Schatz, B., Djordjevic, V., Kindlmann, P. & Renner, S. 2015. Biological flora of Central Europe: Dactylorhiza sambucina (L.) Soó. –Perspectives in Plant Ecology, Evolution and Systematics 17: 318-329.